Italian Itä-Afrikka
| Italian Itä-Afrikka Africa Orientale Italiana |
|||
|---|---|---|---|
1936–1941 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | Italian siirtomaa | ||
| Keisari | Viktor Emanuel III (1936–1941) | ||
| Pääkaupunki | Addis Abeba | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 1 750 000 km² | ||
| Väkiluku | 10 000 000 | ||
| – väestötiheys | 5,7 / km² | ||
| Historia | |||
| – perustettiin | 9. toukokuuta 1936 | ||
| – hajosi | 27. marraskuuta 1941 | ||
| Viralliset kielet | italia, amhara, somali | ||
| Valuutta | Italian liira | ||
| Tunnuslause | Foedere et Religione Tenemur | ||
| Kansallislaulu | ”Marcia Reale” | ||
| Edeltäjät |
 Brittiläinen Somalimaa Eritrean siirtomaa Etiopian keisarikunta Italian Somalimaa |
||
| Seuraajat |
Brittiläinen Somalimaa Etiopian keisarikunta Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalue |
||
_crowned.svg)
.svg)
Italian Itä-Afrikka (ital. Africa Orientale Italiana, AOI) oli vuonna 1936 perustettu Italian hallitsema siirtomaa. Italian Itä-Afrikka käsitti Italian hallitsemat Eritrean, Abessinian ja Somalimaan. Itä-Afrikan historia Italian siirtomaana jäi lyhyeksi: vuonna 1941 liittoutuneet valtasivat sen italialaisilta.[1][2]
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1935 Italia hyökkäsi Abessiniaan. Kehittymätön Etiopian keisarikunta oli helppo saalis Italian armeijalle, ja vuonna 1936 maa liitettiin Italiaan. Keisari Haile Selassie pakeni Lontooseen. Tämä yhdisti aiemmin toisistaan erillään olleet Eritrean ja Somalimaan ja johti uuden hallinnollisen alueen, Italian Itä-Afrikan perustamiseen. Siirtomaan pääkaupungiksi tuli Addis Abeba, Italian kuninkaasta valtionpäämies (keisari) ja italialaisesta käskynhaltijasta hallinnon johtaja.lähde?
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Italialle oli näin saatu yhtenäinen Itä-Afrikan siirtomaa, katsottiin Italiassa tarpeelliseksi yhdistää myös Italian Pohjois-Afrikassa sijainnut Italian Libya maantieteellisesti yhteinäiseksi alueeksi Itä-Afrikan omistusten kanssa. Italian liittyminen toiseen maailmansotaan kesäkuussa 1940 asetti Italian Itä-Afrikan toisaalta vaaralliseen asemaan vihamielisten brittiläisten siirtomaiden keskelle, mutta toisaalta Italia myös kykeni helposti uhkaamaan Sudania Itä-Afrikasta. Yhdistettynä italialaisten Libyan joukkojen hyökkäykseen kohti Egyptiä, Itä-Afrikasta tehdyt hyökkäykset Sudaniin ja Brittiläiseen Somalimaahan muodostivat vakavan uhkan Suezin kanavalle ja ylipäänsä Britannian Afrikan-imperiumille.[3]
Itä-Afrikka oli kuitenkin käytännössä saarroksissa muista Italian hallitsemista alueista, ja vain hyvin pieniä määriä varusteita lopulta saapui perille. Italialla oli Etiopiassa joukkoja 280 000 miestä; niistä kuitenkin vain 80 000 oli italialaisia ja loput olivat paikallisia askarisotilaita. Askarit pärjäsivät hyvin lähitaistelussa, mutta italialaiskomentajien mukaan panikoivat helposti tulen alla.[4]
Sota alkoi italialaisten hyökkäyksillä brittiläisiä siirtomaita vastaan. Sodan alussa italialaisten menestys oli hyvä: lukuisat Etiopian ja Sudanin välistä rajaa lähellä olevat kaupungit joutuivat italialaisten käsiin ja parhaimmillaan italialaiset olivat vain 300 kilometrin päässä Khartumista – tasangolla kyseisen matkan ylittäminen moottoroiduilla ajoneuvoilla olisi ollut päivien kysymys. Brittiläinen Somalimaa antautui 3. elokuuta, vain muutama viikko sodan alkamisen jälkeen.[4]
Marraskuussa 1940 britit aloittivat Sudanissa oman vastahyökkäyksensä 7 000 miehen voimalla panssarivaunujen tuella. Italialaisten ilmaherruus kuitenkin tyrehdytti hyökkäyksen nopeasti ja britit menettivät yli 150 miestä kuolleina ja haavoittuneina. Saman vuoden joulukuussa marsalkka Grazianin hyökkäys Pohjois-Afrikassa tyrehtyi ja britit alkoivat työntää italialaisia takaisin kohti Libyaa.[4]
20. tammikuuta 1941 Haile Selassie palasi maahansa Britannian suojeluksessa. Neljä päivää sen jälkeen brittiläiset ja italialaiset panssarijoukot kävivät panssaritaistelun, jossa britit menettivät ainakin 21 panssarivaunua, Italian menettämättä yhtään. Tämän jälkeen brittijoukot pysähtyivät odottamaan täydennyksiä. Kuun lopussa intialais-brittiläiset joukot onnistuivat kuitenkin työntymään sillanpääasemiin Eritreassa. Helmikuussa taistelut pitkittyivät ja italialaisten vastahyökkäys ajoi hyökkääjät pois alueelta. Kuun lopussa brittiläiset joukot, siirtomaajoukkojensa ja eteläafrikkalaisen divisioonan avustuksella kuitenkin valtasivat kuitenkin laajoja osia Italian Itä-Afrikan eteläosista, mukaan lukien Mogadishun.[5]
Maaliskuussa britit valtasivat Somalimaansa takaisin ja jatkoivat hyökkäystään Eritreaan, jossa jäi vangiksi 40 000 italialaista sotilasta ja suuri osa siirtomaan siviilijohtajista. Toukokuuhun mennessä liittoutuneet olivat vallanneet Addis Abeban takaisin ja keisari Haile Selassie saattoi palata hallitsemaan maataan.[5] Jotkut sissisotaan siirtyneet italialaiset jatkoivat taistelua vielä pitkään, mutta käytännössä taistelut lakkasivat viimeistään vuonna 1943[3], joidenkin tietojen mukaan joulukuussa 1942.[6]
Hallitsijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Taulukko on kopioitu sellaisenaan englanninkielisestä Wikipediasta. Tarvitaan kunnollinen lähde. |
Siirtomaan virallinen hallitsija oli aina Italian kuningas Viktor Emanuel III, joka hallitsi Etiopiaa keisarin arvonimellä.[1] Virkaa tekevä päämies Italian Itä-Afrikassa oli kuitenkin käskynhaltija, joka toimi samalla kenraalikuvernöörinä.
| Käskynhaltija | Muu rooli Etiopiassa | Virassa |
|---|---|---|
| Pietro Badoglio | Addis Abeban herttua | 9. toukokuuta 1936 – 11. kesäkuuta 1936 |
| Rodolfo Graziani | Negele Boranin (kaupunki Etiopiassa) markiisi | 11. kesäkuuta 1936 – 21. joulukuuta 1937 |
| Aostan herttua Amedeo | 21. joulukuuta 1937 – 19. toukokuuta 1941 | |
| Pietro Gazzera | Aiempi Galla-Sidaman kuvernööri | 23. toukokuuta 1941 – 6. heinäkuuta 1941 |
| Guglielmo Nasi | Etiopian italialaisjoukkojen komentaja | 6. heinäkuuta 1941 – 27. marraskuuta 1941 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Italian East Africa Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.1.2023. (englanniksi)
- ↑ CIA World Factbook: Ethiopia (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Spagnoletti, Gianmaria: Italian Resistance at the Battle of Keren Comando Supremo. 2.3.2002. Viitattu 27.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c H., Jim: Italy in WW2: Timeline of Events in 1940 Comando Supremo. 13.2.2010. Viitattu 27.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b H., Jim: Italy in WW2: Timeline of Events in 1941 Comando Supremo. 12.2.2010. Viitattu 27.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Italian East Africa Infoplease. Viitattu 27.1.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Italian Itä-Afrikka Wikimedia Commonsissa
