Italian Itä-Afrikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Africa Orientale Italiana
19361941
Flag of Italy (1861-1946).svg   Coat of arms of Italian East Africa.png
lippu vaakuna
Africa Orientale Italiana.gif
Italian hallitsema Itä-Afrikka: Eritrea, miehitetty Abessinia ja Somalimaa
Valtiomuoto absoluuttinen monarkia
Osa Italian siirtomaa
Italian kuningas Viktor Emanuel III
Pääkaupunki Addis Abeba
Pinta-ala 1 750 000 km²
Väkiluku
 –väestötiheys
10 000 000
5,7 / km²
Historia
 –perustettu
 –hajosi

9. toukokuuta 1936
27. marraskuuta 1941
Virallinen kieli italia, amhara, somali
Valuutta Italian liira
Edeltäjä(t) Italian Somalimaa
Seuraaja(t) Flag of British Somaliland (1950-60).pngBrittiläinen Somalimaa
Flag of Ethiopia (1897-1936; 1941-1974).svgEtiopia
Flag of Italy.svgItalian Flag of the United Nations.svg YK:n huoltohallintoalue
Motto Foedere et Religione Tenemur
Kansallislaulu Marcia Reale (kuningashymni)

Italian Itä-Afrikka (italiaksi Africa Orientale Italiana, AOI) oli vuonna 1936 perustettu Italian hallitsema siirtomaa. Italian Itä-Afrikka hallitsi Italian hallitsemat Eritrean, Abessinia ja Somalimaan. Itä-Afrikan historia Italian siirtomaana jäi lyhyeksi: vuonna 1941 liittoutuneet valtasivat sen italialaisilta.[1][2]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1935 Italia hyökkäsi Abessiniaan. Kehittymätön keisarikunta oli helppo saalis Italian armeijalle, ja vuonna 1936 maa liitettiin Italiaan: keisari Haile Selassie pakeni Lontooseen. Tämä yhdisti aiemmin toisistaan erillään olleet Eritrean ja Somalimaan ja johti uuden hallinnollisen alueen, Italian Itä-Afrikan perustamiseen. Siirtomaan pääkaupungiksi tuli Addis Abeba, Italian kuninkaasta valtionpäämies (keisari) ja italialaisesta käskynhaltijasta hallinnon johtaja.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittoutuneiden hyökkäys Italian Itä-Afrikkaan 1941

Kun Italialle oli näin saatu yhtenäinen Itä-Afrikan siirtomaa, katsottiin Italiassa tarpeelliseksi yhdistää myös Italian Pohjois-Afrikassa sijainnut Italian Libya maantieteellisesti yhteinäiseksi alueeksi Itä-Afrikan omistusten kanssa. Italian liittyminen toiseen maailmansotaan kesäkuussa 1940 asetti Italian Itä-Afrikan toisaalta vaaralliseen asemaan vihamielisten brittiläisten siirtomaiden keskelle, mutta toisaalta Italia myös kykeni helposti uhkaamaan Sudania Itä-Afrikasta. Yhdistettynä italialaisten Libyan joukkojen hyökkäykseen kohti Egyptiä, Itä-Afrikasta tehdyt hyökkäykset Sudaniin ja Brittiläiseen Somalimaahan muodostivat vakavan uhkan Suezin kanavalle ja ylipäänsä Britannian Afrikan-imperiumille.[3]

Itä-Afrikka oli kuitenkin käytännössä saarroksissa muista Italian hallitsemista alueista, ja vain hyvin pieniä määriä varusteita lopulta saapui perille. Italialla oli Etiopiassa joukkoja 280 000 miestä; niistä kuitenkin vain 80 000 oli italialaisia ja loput olivat paikallisia askarisotilaita. Askarit pärjäsivät hyvin lähitaistelussa, mutta italialaiskomentajien mukaan panikoivat helposti tulen alla. [4]

Sota alkoi italialaisten hyökkäyksillä brittiläisiä siirtomaita vastaan. Sodan alussa italialaisten menestys oli hyvä: lukuisat Etiopian ja Sudanin välistä rajaa lähellä olevat kaupungit joutuivat italialaisten käsiin ja parhaimmillaan italialaiset olivat vain 300 kilometrin päässä Khartumista – tasangolla kyseisen matkan ylittäminen moottoroiduilla ajoneuvoilla olisi ollut päivien kysymys. Brittiläinen Somalimaa antautui 3. elokuuta, vain muutama viikko sodan alkamisen jälkeen.[4]

Marraskuussa 1940 britit aloittivat Sudanissa oman vastahyökkäyksensä 7 000 miehen voimalla panssarivaunujen tuella. Italialaisten ilmaherruus kuitenkin tyrehdytti hyökkäyksen nopeasti ja britit menettivät yli 150 miestä kuolleina ja haavoittuneina. Saman vuoden joulukuussa marsalkka Grazianin hyökkäys Pohjois-Afrikassa tyrehtyi ja britit alkoivat työntää italialaisia takaisin kohti Libyaa.[4]

20. tammikuuta 1941 Haile Selassie palasi maahansa Britannian suojeluksessa. Neljä päivää sen jälkeen englantilaiset ja italialaiset panssarijoukot kävivät panssaritaistelun, jossa britit menettivät ainakin 21 panssarivaunua, Italian menettämättä yhtään. Tämän jälkeen brittijoukot pysähtyivät odottamaan täydennyksiä. Kuun lopussa intialais-englantilaiset joukot onnistuivat kuitenkin työntymään sillanpääasemiin Eritreassa. Helmikuussa taistelut pitkittyivät ja italialaisten vastahyökkäys ajoi hyökkääjät pois alueelta. Kuun lopussa brittiläiset joukot, siirtomaajoukkojensa ja eteläafrikkalaisen divisioonan avustuksella kuitenkin valtasivat kuitenkin laajoja osia Italian Itä-Afrikan eteläosista, mukaan lukien Mogadishun.[5]

Maaliskuussa britit valtasivat Somalimaansa takaisin ja jatkoivat hyökkäystään Eritreaan, jossa jäi vangiksi 40 000 italialaista sotilasta ja suuri osa siirtomaan siviilijohtajista. Toukokuuhun mennessä liittoutuneet olivat vallanneet Addis Abeban takaisin ja keisari Haile Selassie saattoi palata hallitsemaan maataan.[5] Jotkut sissisotaan siirtyneet italialaiset jatkoivat taistelua vielä pitkään, mutta käytännössä taistelut lakkasivat viimeistään vuonna 1943[3] (joidenkin tietojen mukaan joulukuussa 1942.[6])

Hallitsijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtomaan virallinen hallitsija oli aina Italian kuningas Viktor Emanuel III joka hallitsi Etiopiaa keisarin arvonimellä.[1] Virkaa tekevä päämies Italian Itä-Afrikassa oli kuitenkin käskynhaltija joka toimi samalla kenraalikuvernöörinä.

Käskynhaltija Muu rooli Etiopiassa Virassa
Pietro Badoglio Addis Abeban herttua 9. toukokuuta 1936 – 11. kesäkuuta 1936
Rodolfo Graziani Negele Boranin (kaupunki Etiopiassa) markiisi 11. kesäkuuta 1936 – 21. joulukuuta 1937
Prinssi Amedeo 21. joulukuuta 1937 – 19. toukokuuta 1941
Pietro Gazzera Aiempi Galla-Sidaman kuvernööri 23. toukokuuta 1941 – 6. heinäkuuta 1941
Guglielmo Nasi Etiopian italialaisjoukkojen komentaja 6. heinäkuuta 1941 – 27. marraskuuta 1941

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]