Suezin kanava
Wikipedia
Suezin kanava (arab. قناة السويس, Qanā al-Suwayson) on 163 km pitkä laivakanava Egyptissä Siinain niemimaan länsipuolella. Kanava sijaitsee Välimerellä olevan Port Saidin ja Punaisellamerellä olevan Suezin välissä. Kanava mahdollistaa vesiliikenteen Euroopasta Aasiaan ilman Afrikan ympäripurjehdusta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rakentaminen
Ranskalaisen Ferdinand de Lessepsin Compagnie universelle du canal maritime de Suez -yhtiö rakensi kanavan 25. huhtikuuta 1859 ja 1869 välisenä aikana. Kanavan suunnitteli itävaltalainen insinööri Alois Negrelli ja sen omisti Egyptin hallitus ja Ranska. Ensimmäinen laiva kulki kanavaa pitkin 17. helmikuuta 1867 ja viralliset avajaiset pidettiin 17. marraskuuta 1869. Arviolta 1,5 miljoonaa egyptiläistä työskenteli kanavanrakennuksessa, töiden aikana heistä kuoli n. 125 000. Useimpien kuolinsyy oli kolera. Verdin ooppera Aida liitetään rakentamiseen erheellisesti.
[muokkaa] Historia
Kanavayhtiö sai omistusoikeuden kanavaan 99 vuodeksi. Isma'il Pasha myi velkojen vuoksi Egyptin osuuden kanavasta vuonna 1875 Isolle-Britannialle 4 000 000 punnalla. Britit siirtyivät suojelemaan sitä vuonna 1882. Vuonna 1888 britit julistivat Suezin kanavan Britannian protektoraatiksi. Britannian armeijan joukkoja lähetettiin kanavalle vartioimaan sitä.
Vuoden 1936 Anglo-egyptiläisessä sopimuksessa Britannia sai kaikki valtuudet hallita kanavaa. Vuonna 1951 Egypti sanoi irti sopimuksen, Britannia suostui siihen. Sopimuksen ehtoina Britannian piti vetää joukkonsa kanava-alueelta vuoteen 1954 mennessä.
Vastalauseena Egyptin neuvostomieliselle ulkopolitiikalle Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Maailmanpankki päättivät lakata avustamasta Assuanin padon rakentamista Egyptiin. 26. heinäkuuta 1956 Egypti, presidentti Gamal Abdel Nasserin johdolla kansallisti kanavan. Tämä johti viikon pituiseen Suezin kriisiin, jossa Iso-Britannia, Ranska ja Israel hyökkäsivät maahan. Sodan seurauksena kanava oli suljettuna kuukausia. YK päätöksen jälkeen kanavasta tuli heinäkuussa 1958 Yhdistyneen arabitasavallan omaisuutta ja se avattiin 1. syyskuuta 1958 syväykseltään 10,67-metrisille laivoille. Suomi osallistui kriisin ratkaisemiseen vuosina 1956–1957 rauhanturvaajakomppanialla, jossa palveli yhteensä 437 miestä. Suomi oli ensimmäinen maa, jonka Nasser hyväksyi osallistumaan operaatioon.
Kuuden päivän sodan 1967 jälkeen kanava pysyi suljettuna 5. kesäkuuta 1975 asti. Ennen sulkemista kanavaa pitkin voivat kulkea täydessä lastissa kantavuudeltaan 110 000 tonnin säiliöalukset.
Kanavan liikenne seisahtui kokonaan myös 14. maaliskuuta 1952, kun viisi laivaa ajoi hiekkamyrskyssä karille. Vuoden 1954 viimeisenä päivänä laivan törmääminen siltaan esti taas liikennöinnin kanavaa pitkin.
[muokkaa] Maantiede
Suezin kanavassa ei ole sulkuportteja, koska sen molemmat päät ovat yhtä korkealla ja maasto on tasaista. Noin 15 000 laivaa kulkee vuosittain kanavan läpi. Sitä pitkin voivat kulkea laivat, joiden syväys on enintään 16 metriä. Täydessä lastissa kanavaa voivat käyttää säiliöalukset, joiden kantavuus on 150 000 tonnia. Tällaisista laivoista käytetään nimitystä suezmax. Kanavan syventämisen 22-metriseksi on suunniteltu valmistuvan vuonna 2010. Matka kestää 8 solmun (15 km/h) nopeudella 11–16 tuntia ja lyhentää merimatkaa esimerkiksi Lontoosta Singaporeen 6 175 kilometriä.
Nykyään Suezin kanavaa pitkin Välimerelle kulkee toisinaan Punaisen meren eläimistöä, ja osa näistä on asettunut pysyvästi Välimereen. Toiseen suuntaan lajien siirtyminen on harvinaisempaa.[1]
[muokkaa] Lähteet
Koordinaatit:
- Kai Vesterlund: Suezin kanavan osuus maailman merenkulussa. Navigator 1974:11 s. 29.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Galil, B.S. and Zenetos, A. (2002). A sea change: exotics in the eastern Mediterranean Sea, in: Leppäkoski, E. et al. (2002). Invasive aquatic species of Europe: distribution, impacts and management. pp. 325–36.
