Kolera

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tautia. Yhtyeestä kertoo artikkeli Kolera (yhtye).
Koleran aiheuttava Vibrio cholerae -bakteeri elektronimikroskoopissa.

Kolera on tarttuva suolistotauti,[1] jonka aiheuttaa Vibrio cholerae -bakteerin muodostama myrkky.[2] John Snow löysi koleran ja juomaveden välisen yhteyden vuonna 1854. Robert Koch eristi koleraa aiheuttavan vibriobakteerin 1883.

Tartunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolera tarttuu joko suoraan bakteerin saastuttaman ruoan tai veden kautta, tai epäsuorasti bakteeria kantavan oksennuksen kautta. Koleraa esiintyy ainoastaan ihmisillä eikä se tarvitse eläintä tai hyönteistä välittäjänä.

Taudinkuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolera on akuutti voimakkuudeltaan vaihteleva sisäinen sairaus. Suurin osa tartunnoista on oireettomia. Lievissä tapauksissa voi esiintyä ainoastaan ripulia. Vakavammissa tapauksissa esiintyy voimakasta ripulia, oksentelua, pahoinvointia ja nopeasti ilmenevää nestevajausta. Vakavissa, hoitamattomissa tapauksissa muutaman tunnin nestevaje saattaa johtaa kuolemaan verenkierron äkillisen heikentymisen seurauksena.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolera sai alkunsa luultavasti Intiasta, Ganges-joen suistosta, josta se levisi myöhemmin maailmalle. [3] Koleraa esiintyy nykyään lähinnä köyhissä maissa, joissa sanitaatio on puutteellista ja joissa puhdasta juomavettä ei ole saatavilla. Lisäksi sitä esiintyy sodan tuhoamilla alueilla, joilla infrastruktuuri on epäkunnossa. Kehitysmaista erityisesti Afrikan ja Aasian maat ovat voimakkaasti infektoituneet, joissain määrin myös Väli- ja Etelä-Amerikan maat.

Sisällissodat, tulvat ja trooppiset hirmumyrskyt aiheuttavat usein epäsuoria tuhoja koleraepidemian takia. Zimbabwessa elokuussa 2008 alkanut kolera-aalto oli seuraavan tammikuun loppuun mennessä vaatinut yli 3 000 kuolonuhria. Sairastuneita oli jopa yli 57 000.[4]

Kolera Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kolera Suomessa

Kolera saapui Suomeen ensimmäistä kertaa vuonna 1831, osana koleran toista epidemiaa. Tautia havaittiin kesäkuussa Viipurissa ja elokuussa sitä tavattiin jo Helsingissä ja Turussa. Tuona kesänä koleraan sairastui lääkintöylihallituksen mukaan 1 258 henkilöä. kuolleisuus oli yli 50 %.[5]

Kolmannen koleran epidemian aikana vuonna 1848 koleraa tavattiin taas Suomessa. Tauti levisi Laatokan rantamilta Suomenlahden rannikkokaupunkeihin. Tällä kertaa tauti esiintyi myös sisämaassa, muun muassa Hämeenlinnassa. Sairastuneita arvioidaan olleen 1 747 ja kuolleisuus oli taas noin 50%:n luokkaa.[5]

Vuonna 1852 kolera iski uudestaan 6. kesäkuuta Helsingissä. Sairastuvuus oli tähänastisista epidemioista suurinta. Rannikkokaupungeista kolera levisi sisämaahan ja sairastuneita arvioitiin olevan yli 5 000, joista noin puolet menehtyi. Krimin sota ylläpiti epidemiaa ja sotilaita kuoli runsaasti sekä venäläisissä (ilmoitettu 1 685 kolerakuolemaa) että Ahvenanmaata miehittäneiden englantilais-ranskalaisten joukkojen (arviolta tuhat henkeä) keskuudessa. Sotilaiden keskuudesta tuli useita epidemioita suomalaisen siviiliväestön keskuuteen. Kaikkiaan tämän koleraepidemian kuolonluku Suomen maaperällä arvioidaan olevan noin 7 000 henkeä.[5]

Suomalaisen hygienian ja vesihuollon paraneminen lievensi seuraavia koleraepidemioita selvästi. Vaikka tauti levisikin herkästi Venäjältä. Helsingissa oli lievät koleraepidemiat vuosina 1871 ja 1872. Viidennen koleran epidemian aikaan Suomessa esiintyi vain hajatapauksia. Yhteensä tiedetään 73 koleratapausta vuosina 1892-1894.[5] Koleran kuudennen epiemian aikana Suomessa todettiin vuonna 1908 vain 19 koleradiagnoosia.[5]

Koleraa on havaittu Suomessa vuonna 2014 parina tartuntana, kun sairastuneet ovat uineet murtovesissä.[6]

Taudin hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoitona on kuivumisen estäminen. Sitä varten on helppo valmistaa sokeri-suolaliuosta, jossa litraan keitettyä vettä sekoitetaan teelusikallinen suolaa ja kahdeksan lusikallista sokeria.

Riskialueille matkustavat tai työnsä puolesta tartunnalle altistuvat voidaan rokottaa suun kautta annettavalla kolerarokotteella.

Varotoimenpiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taudin mahdollisesti saastuttaman ruoan ja veden käyttöä tulee välttää. Ripulin varalta tulee pitää mukana ripulilääkkeitä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuorinen, Heikki S.: Tautinen historia, s. 189-198904. Tampere: Vastapaino, 2002. ISBN 951-768-095-3.
  • Jussi Huttunen etc.: Suomalainen lääkärikeskus. Espoo: Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-353023-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 181. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  2. Jussi Huttunen etc.: "Suomalainen lääkärikeskus" osa 1 s.121
  3. Tautinen historia, Heikki S. Vuorinen, s. 121
  4. Kolera tappanut jo yli 3000 Zimbabwessa 28.1.2009. YLE Uutiset. Viitattu 28.1.2009.
  5. a b c d e Tautinen historia, Heikki S. Vuorinen, s. 124-126
  6. Jokinen, Pauliina: Suomen uimavesistä löytyi kehitysmaista tuttu bakteeri - neljä ihmistä saanut tartunnan 11.8.2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 11.8.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]