Kolerarokote
Kolerarokote on suun kautta nautittava rokote, jonka tarkoitus on estää kolerabakteerin aiheuttamaa sairastumista.
Koleran leviämistä ei voi estää rajoittamalla matkustamista tai vaatimalla todistuksia kolerarokotuksesta. WHO suosittelee, ettei kolerarokotustodistusta vaadittaisi kansainvälisessä liikenteessä. Nykyään mikään valtio ei enää vaadi pakollista kolerarokotusta, mutta epävirallisia vaatimuksia saattaa esiintyä.[1]
Rokotetta suositellaan vain niille matkailijoille, jotka joutuvat oleskelemaan kolera-alueella erittäin heikon hygienian olosuhteissa. Koleraa esiintyy Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa.[2]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjalainen bakteriologi Jaime Ferrán y Clúa aloitti väestön kolerarokotukset Espanjan koleraepidemian aikana 1884, mikä tekee kolerarokotteesta erään vanhimmista rokotevalmisteista. Se vakiintui käyttöön pian, sillä koleraan ei ollut tehokasta hoitoa, mutta rokote vähensi etenkin kuolemantapauksia selvästi. Nykyisen kaltaisia suun kautta otettavia rokotteita on käytetty 1920-luvulta saakka. Ne syrjäyttivät pistoksena annettavat rokotteet 1960-luvulle tultaessa pitkälti siksi, että rokotesuoja koleraa vastaan kestää merkittävänä vain puolisen vuotta ja suun kautta otettu tehoste on käytössä pistosta helpompi.[3]
Rokote[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa käytössä on Valnevan valmistama Dukoral.[2] Rokote sisältää eläviä, mutta taudinaiheuttamiskyvyltään heikennettyä Vibrio cholerae -bakteerin serotyyppiä O1. Käytetyt kannat ovat kuumentamalla inaktivoitu Inaban klassinen biotyyppi, formaliinilla inaktivoitu Inaban El Tor -biotyyppi sekä Ogawan klassinen biotyyppi sekä kuumentamalla että formaliinilla inaktivoituna. Lisäksi rokote sisältää rekombinantti koleratoksiinin B-alayksikköä (CTB).[4]
Aikuisille rokote annetaan suun kautta kahtena annoksena, joiden välillä on vähintään yhden viikon ja korkeintaan 6 viikon väli. Rokotteen jälkimmäinen annos on otettava viimeistään viikkoa ennen matkaa. Suojaa voidaan tehostaa yhdellä annoksella kahden vuoden kuluessa ensimmäisestä rokotuksesta. Rokotteen ottamista ennen ja jälkeen ei saa syödä eikä juoda tuntiin.[4]
Kahdesta kuuteen vuoden ikäisille lapsille annetaan 3 annosta suun kautta vähintään 1 viikon ja korkeintaan 6 viikon välein. Myös lapsilla rokotteen viimeinen annos on otettava viimeistään viikkoa ennen matkaa. Pitempää suojaa varten tehosteannos on otettava jo 6 kk kuluessa ensimmäisestä rokotuskerrasta.[4]
Kolerarokotetta ei pitäisi ottaa samana päivänä lavantautirokotteen kanssa.[2]
Teho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolerarokote antaa 85–90 %:n suojan O1-serotyypin aiheuttamaa koleraa vastaan kuuden kuukauden ajaksi. Bangladeshissa tehtyjen tutkimusten mukaan suoja oli noin 60 % aikuisille ja vanhemmille lapsille kahden vuoden kuluttua rokotteen ottamisesta.[1]
Rokote ei anna suojaa Kaakkois-Aasiassa tavattavalta, ns. Bengal-serotyypiltä O139.[1] Se ei myöskään suojaa Suomenkin merialueilla välillä esiintyvän koleratyypin aiheuttamalta ripulilta.[2]
Kolerarokotetta on suositeltu muutamille turistiripulille erityisen herkille ihmisryhmille, sillä koleratoksiini on hyvin samankaltainen enterotoksigeenisen E. coli -bakteerin (ETEC) tuottaman lämpölabiilin toksiinin kanssa. Se ei kuitenkaan ole järkevä tapa turistiripulin laajempaan ennaltaehkäisyyn, sillä suurin osa ripuleista aiheutuu muista syistä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Klaus Hedman, Terho Heikkinen, Pentti Huovinen, Asko Järvinen, Seppo Meri, Martti Vaara (toim.): Infektiosairaudet. Duodecim. ISBN 9789516566330.
- ↑ a b c d Matkailijan terveysopas: kolera
- ↑ Stanley A. Plotkin, Walter A. Orenstein, Paul A. Offit & Kathryn M. Edwards (ed.): Plotkin's Vaccines, 7th Edition. Elsevier, 2018. ISBN 978-0-323-35761-6. s. 185–197
- ↑ a b c Lääkeinfo: Dukoral
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||