Sikainfluenssa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo sikainfluenssasta sen yleisellä tasolla. Vuosien 2009–2010 pandemiasta katso Vuoden 2009 influenssapandemia.
Influenssavirus

Sikainfluenssa on influenssaviruksen aiheuttama hengitystiesairaus. Sen aiheuttaja on lintuinfluenssaviruksen muunnos, A-tyypin influenssavirus A(H1N1), joka kuuluu ortomyksoviruksiin. Sikainfluenssa yleistyi Manner-Euroopassa 1970-luvun lopusta alkaen, ja nykyään se on Euroopassa yleinen eläintauti. Suomalaisesta siasta se tavattiin ensimmäisen kerran vuoden 2009 alkupuolella.[1]

Esiintyminen sioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sioilla sairaus nostattaa korkean, jopa 41,5 asteen kuumeen. Muita oireita ovat ruokahaluttomuus, yskä ja niiskutus. Viruksen itämisaika on 1–3 vuorokautta.[1] Sikainfluenssan leviämistä voi ehkäistä rajoittamalla eläinten maahantuontia.[2]

Sikojen hengitystiereseptorit sitovat sekä sian, ihmisen että lintujen influenssaa aiheuttavia A-viruksia. Uusia influenssavirusyhdistelmiä voi syntyä, kun eri eläinlajien influenssavirukset tartuttavat sian samanaikaisesti.[1]

Esiintyminen ihmisissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oireet

Sikainfluenssa on esiintynyt useita kertoja zoonoosina myös ihmisissä. Rekombinaatio sikojen H1N1-viruksen ja kausittaisen H1N1-viruksen välillä tuotti aikanaan vuoden 1918 espanjantaudin pandemiakannan.[3] Yleensä ihmisiin tarttunut sikainfluenssa ei ole kuitenkaan levinnyt laajalle. Vuoden 2009 sikainfluenssapandemian aiheuttaneeseen A(H1N1)v-influenssaan sairastuneista 98 % paranee ilman mitään hoitoa ja tauti paranee noin viikon kotilevolla. Tauti voi myös esiintyä kuumeettomana.[4].

Vuoden 1976 epidemia Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford sai sikainfluenssarokotuksen vuonna 1976.

5. helmikuuta 1976 Fort Dixin armeijatukikohdassa Yhdysvalloissa sotilas sairastui ja kuoli seuraavana päivänä. Neljä muuta sotilasta sairastui myöhemmin. Kolme viikkoa myöhemmin terveysviranomaiset ilmoittivat, että kuoleman oli aiheuttanut sikainfluenssa, jolla saattaisi olla yhteys vuoden 1918 influenssapandemiaan.

Terveysviranomaiset neuvoivat presidentti Gerald Fordia rokotuttamaan kaikki Yhdysvalloissa.[5]. Rokotukset käynnistettiin, mutta niiden aiheuttamien haittavaikutusten vuoksi ne lopetettiin kun 50 miljoonaa henkeä oli rokotettu: rokotus sairastutti ja tappoi huomattavasti tautia enemmän.[6]

Kaikkiaan tautiin sairastui 230 ihmistä Fort Dixissä. Heistä 13 sai vaikeita hengitystieoireita, mutta kuolemantapauksien määrä jäi yhteen.[7]

Vuoden 2009 pandemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 2009 Meksikon terveysviranomaiset raportoivat sikainfluenssaviruksen muuntuneen siten, että se kykeni leviämään myös siasta ihmiseen ja ihmisestä ihmiseen. Virus oli alatyyppiä H1N1.

Taudin oireet olivat yleensä tyypillisen influenssan oireita.[8] Yleensä tauti oli vaarallinen tyypilliseen influenssan riskiryhmään kuuluville, joiden vastustuskyky oli muun sairauden takia heikentynyt. Tauti kuitenkin tappoi teollisuusmaissakin muuten täysin terveitäkin.[9]

Yleisesti käytettiin epätäsmällistä ”sikainfluenssa”-nimitystä; virus sisältää sian, linnun ja ihmisen influenssavirusgeenejä.[10]

Tauti levisi 2009 melko pian Meksikosta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Euroopassa sitä havaittiin ensimmäisen kerran Espanjassa. Toukokuun alussa tauti saapui myös Suomeen.

WHO julisti sikainfluenssan pandemiaksi kesäkuussa 2009.[11][12] Pandemiajulistus merkitsi monessa maassa mittavia rokotehankintoja. Myös Suomi osti sikainfluenssarokotteen koko väestölleen. Elokuussa 2010 WHO:n pääjohtaja Margaret Chan kertoi pandemian päättyneen ja maailman siirtyneen "pandemian jälkeiseen" vaiheeseen mikä tarkoittaa, että taudin esiintyvyys on tavallisen influenssan tasolla ja taudin odotetaan leviävän tavallisen influenssan tapaan. [13]

"Sikainfluenssarokote" Pandemrixin on todettu aiheuttaneen narkolepsiaa lapsille, joilla on riskiperimä. Riski on 13-kertainen.[14][15] Tästä syystä Pandemrixia suositellaan käytettäväksi niin sanotun sikainfluenssan ehkäisyyn alle 20-vuotiailta vain silloin, kun kausi-influenssarokotetta ei ole saatavilla. [16] Silti jopa Pandemrix-rokotuskampanjan hyödyt ylittivät odottamattomasta narkolepsiariskistä huolimatta haitat selvästi sekä THL:n työryhmän että Euroopan lääkeviraston laskelmien mukaan.[16] Rokotteet mm. vähensivät kuolemia, tehohoitoja ja sairaalahoitoja.[16] Alkuperäisen rokotteen ja narkolepsia välisen linkin havainnut tutimusryhmä totesi 2014 olevansa kykenemätön toistamaan tutkimutuloksia. Tapauksen vuoksi he vetivät artikkelin pois.[17]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Influenssa sioissa 30.4.2014 (päivitetty). Evira. Viitattu 8.5.2014.
  2. Sikainfluenssa 16.03.09 Eläintautien torjuntayhdistys. Viitattu 25.4.2009.
  3. Silent Human Spread of Swine H1N1 in Southern California, Recombinomics Commentary
  4. LAWRENCE K. ALTMAN: Many Swine Flu Cases Have No Fever Viitattu 19.12.2010. (englanniksi)
  5. Schreck, Harold: Ford Urges Flu Campaign to Inoculite Entire U.S Viitattu 29.04.2009. (englanniksi)
  6. Yle: Suomalaisprofessori: Sikainfluenssan joukkorokotukset kannattaa unohtaa (10.7.2009) Viitattu 21.07.2009. (suomeksi)
  7. Vincent Racaniello: Swine flu at Fort Dix Virology Blog. 16.3.2009. Viitattu 1.11.2012. (englanniksi)
  8. http://www.hs.fi/viesti/kysysikainfluenssasta, Lukijoiden kysymyksiä ja vastauksia sikainfluenssasta
  9. http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2009/07/sikainfluenssa_tappoi_ensimmaisen_perusterveen_britin_858421.html, Sikainfluenssa tappoi ensimmäisen perusterveen britin
  10. The Naming of Swine Flu, a Curious Matter 28.4.2009. nytimes.com. Viitattu 12.8.2009.
  11. Yle.fi 11.6.2009.
  12. WHO luokitteli sikainfluenssan pandemiaksi 11.6.2009. MTV3.fi. Viitattu 11.6.2009.
  13. Helsingin Sanomat 10.8.2010. WHO julisti: Sikainfluenssa on ohi. [1] viitattu 10.8.2010.
  14. http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Narkolepsian+ja+rokotteen+yhteys+selvi%C3%A4%C3%A4+ensi+viikolla/1135267785782
  15. HElsingin Sanomat, viitattu 1.9.2011
  16. a b c Pandemrixin ja lasten ja nuorten narkolepsiatapausten välinen yhteys on vahvistunut, THL 1.9.2011
  17. errán-Arita A et al: Retraction of the Research Article: "CD4+ T cell autoimmunity to hypocretin/orexin and cross-reactivity to a 2009 H1N1 influenza A epitope in narcolepsy. Scince Translational Medicine, 30 Heinäkuuta, 2014. vsk, nro 6, s. 247. Abstrakti stm.sciencemag.org Viitattu 1.8.2014. Eng

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]