Tartuntatauti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tartuntatauti (morbus contagiosus) on infektiosairaus, joka voi tarttua aiheuttajamikrobin siirtyessä eliöstä toiseen joko suoraan tai välillisesti. Myös virukset aiheuttavat tartuntatauteja.

Tartuntataudit voivat levitä suun ja hengitysteiden kautta pisaratartuntana tai kosketustartuntana esimerkiksi ihokosketuksessa. Tällaisia tauteja ovat monet bakteeri- (esimerkiksi hinkuyskä, tulirokko ja tuberkuloosi) alkueläintaudit (esimerkiksi amebiasis) ja virustaudit (esimerkiksi tuhkarokko, myyräkuume, rabies, vesirokko, sikotauti ja influenssa) sekä sienitaudit.

Sukupuolitaudit voivat levitä seksuaalisen kanssakäymisen seurauksena ihoon eritteinä, ihossa olevista vaurioista tai limakalvoihin. Tällaisia tauteja ovat bakteeritaudeista esimerkiksi kuppa, tippuri ja klamydia sekä virustaudeista esimerkiksi kondylooma ja HIV.

Tartuntatautien historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaiset epidemiat tulivat mahdollisiksi, kun ihmiset asettuivat maanviljelystaidon kehityttyä asumaan suurempiin yhteisöihin. Samoihin aikoihin tapahtui kotieläimien kesyttäminen. Ihmisten läheisempi kanssakäyminen muiden lajien kanssa mahdollisti mikrobien siirtymisen lajien välillä ja lisäsi siten tartuntatautien määräälähde?.

Tartuntatautiepidemioilla on ollut historiassa dramaattisia vaikutuksia. Tunnettuja esimerkkejä ovat musta surma keskiajalla, koleran aiheuttamat epidemiat 1700- ja 1800-luvuilla ja espanjantauti ensimmäisen maailmansodan aikana. Amerikan alkuperäisväestö väheni ja heikkeni huomattavasti eurooppalaisten mukanaan tuoman tautitaakan vuoksi. Napoleonin sotaretki Venäjälle epäonnistui punakuume-epidemian vietyä armeijan voimat.

Käsitys tautien tarttuvuudesta oli olemassa jo ennen lääketieteellistä tietoa sairauksien syistä ja taudinaiheuttajista. Tartuntatautien aiheuttajista oli useita teorioita ennen mikrobien keksimistä. Syynä pidettiin muun muassa ummehtunutta hengitysilmaalähde?.

Vasta 1800-luvulle tultaessa ymmärrettiin, miten taudinaiheuttajat voivat siirtyä käsien tai ulosteiden ja juomaveden mukana ihmisestä toiseen. Keksinnön mahdollisti epidemiologisen tutkimuksen kehittyminen ja mikroskoopilla löydetty mikrobien maailma. Tartuntatautien torjunnan kannalta olennainen oli havainto, että elämä ei synny spontaanisti, vaan aiemmasta elämästä lisääntymisen seurauksena. Infektioita voitiin siis vähentää mikrobien torjunnalla: desinfioinnilla ja hygieniallalähde?.

Tarttuvat taudit Suomen laissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartuntatauteja koskevaa lainsäädäntöä on tartuntatautilaissa (583/1986) ja -asetuksessa (786/1986) sekä terveydensuojelulaissa (763/1994) ja -asetuksessa (1280/1994).

Terveydenhuollon järjestäminen kuuluu Suomessa kuntien ylläpitämien terveyskeskusten vastuulle, ja jokaisessa kunnassa pitää olla tartuntatautien torjunnasta ja hoidosta vastaava lääkäri.

Ruuan ja veden välityksellä leviävien tautien ehkäisy- ja torjuntatyö pohjaavat terveydensuojelulain määräyksiin. Epäilyt epidemioista pitää ilmoittaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Epidemioiden ehkäisyä, rajoittamista, selvittämistä ja tiedottamista varten joka kunnassa on selvitystyöryhmä, johon kuuluu ainakin tartuntataudeista vastaava lääkäri, tartuntatautiyhdyshenkilö, elintarvikevalvontaan osallistuva eläinlääkäri sekä terveystarkastaja. [1]

Terveyskekusten ja sairaanhoitopiirien tulee seurata infektiotauteja ja pitää rekisteriä tartuntataudeista alueellaan. Valtakunnan tasolla tartuntatautien seurantaa ja torjuntaa (mm. rokotusohjelman suunnittelun) hoitaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

Vaarallisia ja nopeasti leviäviä tartuntatauteja koskee joitain erityissäädöksiä. Yleisvaaralliset ja ilmoituksen vaativat taudit on määritelty asetuksessa. Näiden tautien todetut tapaukset täytyy ilmoittaa THL:lle. Tutkimukset ja hoitoon käytettävä lääkitys ovat usein sairastuneelle potilaalle maksuttomia. Yleisvaarallisten tartuntatautien leviämisen ehkäisemiseksi voidaan käyttää tavallisesta poikkeavia keinoja, jotka rajoittavat yksilön oikeuksia.[2]

Yleisvaaralliset taudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2009 tartuntatautiasetuksen mukaisia yleisvaarallisia tartuntatauteja Suomessa olivat:[3]

Ilmoitettavat taudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saman mukaan ilmoitettavia tartuntatauteja olivat:[4]

Virusinfektiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virusinfektiot
Tauti Infektion aiheuttaja Tartunta Oireet Hoito Ehkäisykeino(t)
AIDS HI-virus Sukupuoliyhteydessä, saastuneista neuloista, äidiltä lapselle, saastuneista verivalmisteista. Kuume, laihtuminen, väsymys, ripuli, turvonneet imusolmukkeet. Infektion hoito Ehkäisyvälineet
Vesirokko Hengitysilmasta pisaratartuntana, suorana kosketustartuntana. Lievä kuume, tyypillinen ihottuma Hygienia
Nuhakuume, eli flunssa Lukuisat virukset Hengitysilmasta pisaratartuntana, kädestä käteen suorana tartuntana. Nuha, vilunväreet, lihassäryt, yskä Hygienia
Virushepatiitti, eli maksatulehdukset Hepatiitti A, B ja C virukset Saastuneesta ravinnosta (hepatiitti A), sukupuoliyhteydessä, verensiirrossa, saastuneista neuloista (hepatiitti B ja C). Influenssan kaltainen tauti, ihon keltaisuus. Vuodelepo Rokotus
Influenssa Influenssavirukset A, B ja C Hengitysilmasta pisaratartuntana. Kuume, vilunväreet, lihassäryt, päänsärky, kurkkukipu, yskä, nuha. Vuodelepo, lämpimät juomat Rokotus
Tuhkarokko Tuhkarokkovirus Hengitysilmasta pisaratartuntana. Kuume, flunssan kaltaiset oireet, tyypillinen ihottuma, sidekalvotulehdus. Rokotus
Aivokalvotulehdus Erilaiset virukset Eri tavoin, myös jyrsijöiden välityksellä. Kuume, sekavuus, päänsärky, väsymys. Rokotus
Mononukleoosi EB-virus Pisara- ja kosketustartuntana Turvonneet imusolmukkeet, kuume, kurkkukipu, päänsärky, pahoinvointi, uneliaisuus. Lepo Hygienia
Polio Poliovirukset Ulosteesta suuhun käsien välityksellä, hengitysilmasta pisaratartuntana. Lievä tauti: kurkkukipu, päänsärky, oksentelu.
Vaikea tauti: kuume, niskajäykkyys, lihassäryt, halvaus.
Rokotus
Vesikauhu Vesikauhuvirus Infektoituneen eläimen puremasta. Kuume, yleinen pahoinvointi, poikkeava käytös, nielun kouristukset, vesikauhu. Rokotus
Vihurirokko Vihurirokkovirus Hengitysilmasta, äidiltä lapselle. Yskä, kuume, tyypillinen ihottuma. Rokotus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huovinen, Meri, Peltola, Vaara, Vaheri, Valtonen (toim).: Mikrobiologia ja infektiosairaudet, kirja II, s. 245–257. Luku 7.6 Epidemioiden selvitys ja torjunta. Kustannus Oy Duodecim, 2005. ISBN 951-656-151-9.
  2. Huovinen, Meri, Peltola, Vaara, Vaheri, Valtonen: Mikrobiologia ja infektiosairaudet, kirja II, s. 236–237. Luku 7.4 Tartuntatautien ehkäisyn ja hoidon lainsäädäntö. Kustannus Oy Duodecim, 2005. ISBN 951-656-151-9.
  3. Tartuntatautiasetus 786/1986 2 § 1 mom. (556/2009) Viitattu 3.11.2009
  4. Tartuntatautiasetus 786/1986 2 § 2 mom. (556/2009) Viitattu 3.11.2009

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huovinen, Maarit (toim.): Hyvää matkaa. Perustuu Duodecimin ja Kansanterveyslaitoksen Matkailijan terveysopas -teoksen internetversioon. Helsinki: Duodecim: Suomen apteekkariliitto: Kansanterveyslaitos, 2002. ISBN 951-656-807-6.
  • McNeill, William H.: Kansat ja kulkutaudit. (Plagues and peoples, 2003.) Suomentaneet Tero Karasjärvi ja Ossi Kokkonen. Sivilisaatiohistoria-sarja. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-125-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tartuntatauti.