Lassakuume

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lassakuume on arenaviruksen aiheuttama verenvuotokuume. Sen isäntänä on rotta, jonka virusta sisältävä virtsa leviää pölyn ja elintarvikkeiden välityksellä ihmiseen.

Lassakuume tarttuu myös sekundäärisesti ihmisestä ihmiseen.

Tautia esiintyy endeemisenä Länsi-Afrikassa.

Lassakuumeen kuolleisuus on nykyään noin 2 prosenttia.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimensä lassakuume on saanut nigerialaisesta Lassan kaupungista, jonka ympäristössä diagnosoitiin taudin ensimmäiset tieteellisesti todennetut tapaukset vuonna 1969[1].

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lassakuumetta esiintyy Länsi-Afrikassa arviolta 100 000 – 300 000 tartuntaa vuodessa[2][1]. Arvioiden tekeminen tosin on hankalaa muun muassa tilastoinnin ja terveydenhuollon puutteellisuuksien takia.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taudin oireet ilmenevät 1–3 viikon kuluessa tartunnasta

  • korkea kuume (yli 38,5°C)
  • kurkkukipu
  • yskä
  • selkäkipu
  • vatsakipu
  • veristä oksentelua
  • veriripuli

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lassakuumeen diagnosointi on hankalaa, koska sen oireet ovat moninaiset ja epämääräiset. Ne muistuttavat Ebola- ja Marburg-virusinfektioita sekä malariaa.

Lääkityksenä on ribaviriini (Copegus, Rebetol) -antiviruslääke.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta-. ja ehkäisykeskukset (englanniksi)
  2. Lassa fever Health Topics A to Z. World Health Organization. Viitattu 2. elokuuta 2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]