Rokotus

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo ihmisten rokottamisesta ja aiheesta yleensä. Eläinten rokottamisesta katso Eläinten rokottaminen
Yhdysvaltalaissotilas saa influenssarokotuksen.

Rokotus on terveydenhoidollinen toimenpide, jolla pyritään ehkäisemään sairauksien haittoja. Rokotuksessa ihminen saa yleensä joko pistoksena (tavallisimmin lihakseen, ihon sisään tai ihon alle), suun kautta tai nenäsuihkeena rokotteen, jossa on taudinaiheuttajien laimennettua kantaa, inaktiivisia taudinaiheuttajien osia tai muunneltuja taudinaiheuttajien tuottamia myrkkyjä. Rokotuksen tarkoitus on aiheuttaa elimistössä puolustusreaktio, joka jättää elimistöön muistijäljen. Elimistöön muodostuvien soluvälitteisen immuniteetin ja vasta-aineiden on tarkoitus estää tartunta tai lieventää tartunnan aiheuttamia haittoja.

Joillakin rokotteilla pyritään estämään taudin ilmeneminen kokonaan hävittämällä maapallolta tietty taudinaiheuttajamikrobi. Kattavien rokotusohjelmien avulla isorokko on hävitetty täysin; viimeinen tautitapaus on todettu vuonna 1977 Somaliassa. Maailman terveysjärjestön WHO:n tavoitteena oli polion hävittäminen vuoteen 2000 mennessä. Vaikka tavoitetta ei ole aivan saavutettu, on taudin hävittäminen hyvin lähellä. Seuraavaksi eradikaatiotavoiteeksi on asetettu tuhkarokko. CDC:n mukaan rokotteet ovat yksi biolääketieteen ja kansanterveystyön suurimmista saavutuksista.[1] Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan rokotteiden kaltaisen erittäin tehokkaan sairauksien ehkäisymenetelmän käyttämättä jättäminen olisi epäeettistä.[2]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Rokotusten historia

Rokotuksen keksijänä pidetään englantilaista Edward Jenneriä. Jenner huomasi, että karjanhoitajat sairastuivat harvoin isorokkoon, ja arveli, että karjanhoitajien saama lehmärokkotartunta suojeli heitä sairastumiselta. Jenner julkaisi tuloksensa vuonna 1798 ja ehdotti, että lehmärokkoa käytettäisiin isorokon ehkäisyssä. Jennerin menetelmä on käytössä lähes sellaisenaan edelleenkin.

Maanviljelijä Benjamin Jestyn tiedetään kuitenkin käyttäneen samaa menetelmää jo vuonna 1774. Toisin kuin Jennerillä, hänellä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta julkistaa menetelmää.[3]

Bakteerirokotteen kehitti ensimmäisenä ranskalainen Louis Pasteur, joka oli eristänyt kanakoleraa aiheuttavan bakteerin vuonna 1879. Palattuaan kesälomalta hän jatkoi kanojen käsittelyä, mutta huomasi pian, että viljelmä ei enää aiheuttanutkaan kanakoleraa. Hän kasvatti uuden viljelmän, ja käsitteli kanat uudelleen, mutta ne eivät vieläkään sairastuneet. Onneksi Pasteur ymmärsi havaintonsa merkittävyyden. Seuraavat vuodet hän työskenteli tarmokkaasti heikentääkseen muitakin taudinaiheuttajabakteereja. Tämän työn tuloksena hän kehitti rokotteen pernaruttoa ja vesikauhua vastaan.

Suomessa on rokotettu väestöä laajasti isorokkoa, tuberkuloosia, poliota, tuhkarokkoa, vihurirokkoa, sikotautia, jäykkäkouristusta, kurkkumätää ja hinkuyskää vastaan.

[muokkaa] Rokotuskäytäntö Suomessa

Lapselle annetaan poliorokote.

Rokotteet ovat Suomessa reseptilääkkeitä, eli niiden ostamiseksi apteekista tarvitaan lääkäriltä lääkemääräys. Toisaalta käytännössä rokotteita voidaan antaa terveydenhuollon yksiköissä kuten neuvoloissa ja esimerkiksi kiertävissä busseissa ilman, että lääkäri henkilökohtaisesti määrää rokotteen potilaalle.

Suomessa tarjotaan monia rokotuksia maksuttomasti verovaroin rahoitetun julkisen terveydenhoitojärjestelmän piirissä tartuntatautilakiin annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen[9],[10],[11] nojalla.[4] Näin tarjottujen palvelujen käyttö eli lasten tai aikuisten rokotuttaminen on yksilön tai perheen oma valinta. Lisäksi apteekeista on mahdollisuus hankkia itse rokotteita, jotka eivät kuulu asetuksen nojalla maksuttomasti tarjottaviin rokotteisiin (esimerkiksi hepatiittirokotteet) ja joillekin erityisryhmille tarjotaan verovaroin tiettyjä vapaaehtoisia rokotteita (esimerkiksi influenssarokote ja BCG-rokote). Rokotuksia koskee sama sääntely kuin muita lääkkeitä ja terveydenhoitoa.

Vuoden 2005 alusta voimaan tullut sosiaali- ja terveysministeriön asetus määrittelee kunnille velvollisuuden järjestää vasta-aiheettomille lapsille seuraavia maksuttomia vapaaehtoisia rokotuksia ja suosittaa seuraavaa aikataulua:

BCG-rokote synnytyssairaalassa muutaman päivän ikäisenä (vain riskiryhmille 1.9.2006 alkaen)

DTaP-IPV-Hib-rokote 3 kk, 5 kk ja 12 kk ikäisenä

MPR-rokote (ns. kolmoisrokote) 14–18 kk ja 6 vuoden ikäisenä

DTaP-IPV-rokote (nelosrokote) 4 vuoden ikäisenä

dtap-rokote (DTaP:n tehosterokote) 14–15 vuoden ikäisenä

Kuntien järjestämiä valtion rahoittamia rokotuksia nimitetään ”yleiseksi rokotusohjelmaksi”.

Vuoden 2006 alussa astui voimaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen väliaikainen muutos, jonka perusteella Ahvenanmaalla toteutetaan vuosina 2006–2010 rokotuskampanja puutiaisaivokuumetta vastaan.

Vuosina 2006 ja 2007 sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen tehdyt muutokset ovat siirtäneet rokotusohjelman sisällön määrittelyvaltuutta osittain ministeriöltä Kansanterveyslaitokseen säädöksellä, jonka mukaan influenssa- ja puutiasaivokuumerokotteita jaellaan Kansanterveyslaitoksen määrittämien aiheiden mukaan. Vuoden 2007 syksyllä Kansanterveyslaitos sisällytti influenssarokotteen kohderyhmään kaikki 6–36 kk ikäiset lapset.[5]

Syksyllä 2006 Kansanterveyslaitoksen rokoteosaston tiedottaja kertoi, että vuoden 2008 aikana voidaan odottaa ratkaisua sille, otetaanko Suomessa uusina verovaroin kustannettavina rokotteina käyttöön jokin tai jotkin seuraavista rokotteista: HPV-rokote, rotavirusrokote, vesirokkorokote ja pneumokokkikonjugaattirokote.,[6][7] Keväällä 2007 kuitenkin linjaus oli muuttunut niin, että HPV-rokote ei enää ollut mukana harkittavien joukossa.[8]

Rokotuskattavuus eli osuus niistä, jotka ottavat maksutta ns. yleisen rokotusohjelman osana tarjottavat rokotteet vastaan, oli Suomessa vuonna 2005 Maailman terveysjärjestön WHO:n lukujen mukaan hiukan naapurimaita Venäjää ja Ruotsia pienempi ja hiukan Viroa suurempi. Suomessa kattavuus vaihteli 97 ja 99 prosentin välillä. Luvuissa on ollut huomattavaa vaihtelua 1980-luvun puolivälin ja 1990-luvun alun tienoilla - vuonna 1986 BCG-rokotekattavuus oli 80 prosentissa ja 1990-luvun vaihteessa BCG-, DTP- ja poliorokotteiden kattavuus oli alimmillaan noin 90 % ja tuhkarokkorokotteen noin 95 %.[9] Kansanterveyslaitoksen julkistamien tietojen perusteella tosin Suomen rokotuskattavuusluvut ovat esimerkiksi BCG-rokotteen suhteen jopa viidestä seitsemään vuotta vanhoja. Kansanterveyslaitoksen mukaan vuonna 1999 syntyneiden rokotuskattavuus oli 96 ja 98 prosentin välillä rokotteesta riippuen ja 93,3 prosentti oli saanut kaikki rokotukset. Ero WHO:n lukuihin selittynee erilaisilla kriteereillä; KTL:n luvuissa puhutaan rokotesarjasta, WHO:n luvuissa taas esimerkiksi PDT:n kohdalla puhutaan kolmannen rokoteannoksen saajista.[10]

[muokkaa] Rokotusten ja rokotusohjelmien hyödyt

Vallitsevan lääketieteellisen näkemyksen mukaan rokotusohjelmien hyödyt ovat kiistattomia sekä rokotettavalle itselleen että koko yhteisölle.[1] Esimerkiksi Suomessa, missä neuvolajärjestelmän ansiosta on kattava yleinen rokotusohjelma ja noin 92 prosenttia lapsista saa vapaaehtoisesti kaikki rokotusohjelman mukaiset rokotukset, on monia hengenvaarallisia tauteja, kuten tuberkuloosi, kurkkumätä, jäykkäkouristus, tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko saatu hävitetyksi melkein kokonaan.[11] Kansanterveyslaitoksen rokoteosaston johtajan mukaan tuberkuloosin väheneminen johtuu pääasiassa elinolosuhteiden ja hygienian kohenemisesta eikä rokotuksista, mutta rokotteilla on kuitenkin estetty tehokkaasti pikkuvauvojen sairastumista tuberkuloosin aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen ja koko elimistöön leviävään tuberkuloosiin, joka on usein tappava.[12] WHO:n mukaan vuonna 2002 maailmassa kuoli 1,4 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta sairauksiin, jotka olisi voitu estää järjestelmällisillä rokotusohjelmilla. Määrä on 14 prosenttia kaikista alle viisivuotiaiden kuolemantapauksista.[13] Rokotusohjelmista huolimatta maailmassa kuoli vuonna 2002 noin 57 miljoonaa ihmistä sairauksiin, jotka olisi voitu estää rokotuksilla.[14] Rokotusten avulla on maailmasta hävitetty kokonaan isorokko, joka vielä vuonna 1970 vei kaksi miljoonaa ihmishenkeä vuodessa. WHO julisti taudin täysin hävitetyksi vuonna 1980. Isorokkoon ei ole olemassa parantavaa hoitoa, ja sairastuneista jopa 30 prosenttia menehtyi.[15]

Rokotusten vastaisessa kirjallisuudessa usein esitetään, että tartuntatautien määrä oli kääntynyt jo laskuun ennen laajamittaisten rokotusohjelmien käynnistymistä ja että syy tautien vähenemiseen, ainakin kehittyneessä maailmassa, olisi pääasiassa parantunut hygienia ja elinolot. Vaikka hygienialla, antibiooteilla ja väljemmillä elinolosuhteilla on ollut osuutensa asiassa, tilastot osoittavat että myös rokotteilla on ollut merkittävä vaikutus. Esimerkiksi tuhkarokon yleisyydessä on ollut vuosien varrella jaksollista vaihtelua, mutta pysyvää ja merkittävää tapausten vähenemistä ilmeni vasta sen jälkeen kun tuhkarokkorokote otettiin laajamittaisesti käyttöön vuonna 1963. Hepatiitti B:tä lukuun ottamatta muiden tartuntatautitapausten yleisyydessä on havaittavissa samankaltaista merkittävää vähenemistä rokotteen käyttöönoton jälkeen. Hepatiitti B:n arvellaan kääntyvän laskuun noin 15 vuoden kuluessa.[16]

Niissä kehittyneissä maissa, joissa rokotusohjelmasta on poistettu jokin rokote esimerkiksi sivuvaikutusepäilyjen vuoksi, vaikutukset taudin esiintymiseen ovat olleet erittäin merkittäviä. Britannia, Japani ja Ruotsi poistivat hinkuyskärokotteen rokotusohjelmasta 1970-luvulla. Pian sen jälkeen muun muassa Britanniassa alkoi laaja, yli 100 000 tapauksen hinkuyskäepidemia, joka vuoteen 1978 mennessä oli aiheuttanut 36 kuolemantapausta. Japanissa rokotettujen määrän lasku 70 prosentista 20–40 prosenttiin aiheutti hinkuyskätapausten lisääntymisen 393 tapauksesta (1974) 13 000:een (1979).[16]

Rokotuksia pidetään yhtenä kustannustehokkaimmista terveysinvestoinneista. Esimerkiksi Keniassa vuonna 2002 toteutetun tuhkarokkorokotusohjelman, jossa rokotettiin 12,8 miljoonaa lasta, on arvioitu säästävän yli $12 miljoonaa terveydenhoitokuluista ohjelmaa seuranneen kymmenen vuoden aikana. Saman ajanjakson aikana ohjelma tulee estämään 3 850 000 tuhkarokkotartuntaa ja 125 000 kuolemantapausta. Yhdysvalloissa tehdyn kustannusanalyysin perusteella jokainen rokotuksiin investoitu dollari säästää 2–27 dollaria terveydenhuollon kustannuksista.[17]

[muokkaa] Rokotusten haitat

Tautien ja rokotteiden riskien vertailu[2]
Tauti Rokote
Tuhkarokko MPR-rokote
Keuhkokuume 1 per 20 Enkefaliitti tai vakava allerginen reaktio 1 per 1 000 000
Enkefaliitti 1 per 2 000
Kuolema 1 per 3 000 kehittyneessä maailmassa, jopa 1 per 5 kehitysmaissa
Sikotauti
Enkefaliitti 1 per 300
Kurkkumätä DTP-rokotteet
Kuolema 1 per 20 Epänormaali itku (pitkittynyt lohduton itku), josta toipuu täysin 1 per 100
Jäykkäkouristus kouristuksia tai šokki, täydellinen toipuminen 1 per 1 750
Kuolema 25–70 per 100 yleisesti, 10–20 per 100 hyvässä tehohoidossa akuutti enkefalopatia 0,5–11 per 1 000 000
Hinkuyskä Kuolema: ei todistettuja tapauksia
Keuhkokuume 1 per 8
Enkefaliitti 1 per 20
Kuolema 1 per 200

Tartuntautiviranomaisten ja WHO:n mukaan rokotteet ovat erittäin turvallisia ja maailmassa annetaan vuosittain miljardeja rokotuksia.[18][19] Rokotteiden turvallisuutta tutkivat ja valvovat sekä kansalliset elimet, kuten Suomessa Lääkelaitos ja Kansanterveyslaitos ja Yhdysvalloissa FDA ja CDC, että kansainväliset järjestöt, kuten Maailman terveysjärjestö WHO.

Kuten kaikkiin lääkkeisiin, myös rokotteisiin liittyy haittoja. Toisin kuin monilla muilla lääkkeillä, ei rokotusten yhteydessä ilmeneviä ei-toivottuja vaikutuksia yleensä kutsuta sivuvaikutuksiksi vaan haittavaikutuksiksi. Tämä johtuu siitä, että rokotteilla ei yleensä ilmene sellaisia vaikutusmekanismista johtuvia suhteellisen harmittomia vaikutuksia joita muiden lääkkeiden yhteydessä nimitetään sivuvaikutuksiksi[20] ja joskus myös käytetään hyödyksi.

Pysyviä tai pidempiä tilapäisesti ilmeneviä rokotteen haittoja kutsutaan rokotusvaurioiksi.

[muokkaa] Haittojen yleisyys ja seuranta

Rokotteiden vakavat haittavaikutukset eivät välttämättä tule esille ennen markkinoilletuloa tehtävissä tutkimuksissa koska ovat suhteellisen harvinaisia, jonka vuoksi luotettavia lukuja haittavaikutusten yleisyydestä on käytettävissä varsin vähän.[21] Rokotteisiin liittyvät kuolemantapaukset pyritään ilmoittamaan eri maiden terveysviranomaisille, jotta voidaan tutkia, liittyikö kuolema potilaan saamaan rokotteeseen vai onko kyseessä ollut muista syistä johtunut kuolemantapaus. Rokotteiden yhteydessä havaitut kuolemantapaukset ovat harvoin liittyneet rokotteeseen.[22] Yhdysvalloissa FDA:n lääkehaittatietokantaan ilmoitetaan 3–10 % lääkehaittatapauksista.[23] FDA nojaa lääkärien, farmaseuttien ja potilaiden vapaaehtoisiin ilmoituksiin ja lääkärit usein jättävät haittavaikutukset ilmoittamatta, koska prosessi on aikaavievä ja he pelkäävät, että asiakirjoja voidaan käyttää hoitovirheoikeudenkäynneissä.[24] Suomessa lääkärit ja sairaanhoitajat ovat velvollisia ilmoittamaan epäilemistään rokotteen haittavaikutuksista Kansanterveyslaitokselle.[21]

[muokkaa] Kiistattomat haitat

Tutkimusten mukaan mukaan pieni osa rokotuksista johtaa haitallisiin reaktioihin, joista useimmat ovat pieniä ja itsestään paranevia paikallisreaktioita.[25] Esimerkiksi BCG-rokotteen haittavaikutuksina on havaittu rokotuskohdan märkimistä (3/10 000 rokotettua) ja harvinaisia etäinfektioita (14/100 000 rokotettua), jotka voivat aiheuttaa raajojen pysyvän toimintahäirön tai rokotetun kuoleman.[26] MPR-rokotuksen jälkeen Suomessa raportoitiin 2002−2004 kaksi tapausta akuutti demyelinoiva enkefalomyeliitti -nimistä keskushermostosairautta. [27][28] Ranskassa on myös oikeudessa määrätty korvauksia rokotteen aiheuttamaksi katsotusta MS-taudista.[29] Muita vakavia haittoja ovat hepatiitti B -rokotteen valmisteyhteenvedossa mainitut harvinaiset hermostohäiriöt, kuten pyörtyminen, halvaantuminen, hermosairaus, hermotulehdus (myös Guillain-Barrén oireyhtymä, silmähermon sairaus ja MS-tauti), aivotulehdus, aivojen normaalitoiminnan häiriö, aivokalvontulehdus ja kouristukset, joiden ilmeneminen on harvinaisempaa kuin yksi per 10 000 rokotettua.[30] Rokotteista ja niiden haittavaikutuksista kerrotaan rokotteiden valmisteyhteenvedoissa, jotka ovat Euroopan lääkeviraston EMEA:n ja Suomen Lääkelaitoksen Internet-palveluissa.[31]

[muokkaa] Epäillyt tai kiistanalaiset haitat

Vakavien ja pysyvien haittojen osalta rokotuskeskustelussa on länsimaissa yleensä esillä kaksi kysymystä: onko autismin ja rokotteiden tiomersaalin välillä yhteys[32] ja onko MPR-rokotteen ja autismin välillä yhteys.[33] MPR-rokotteen yhteys autismiin nousi keskusteluun vuonna 1998 Andrew Wakefieldin julkaistua aiheesta artikkelin The Lancet lehdessä.[34] Wakefieldin artikkelin jälkeen aihetta on tutkittu laajasti, mutta yhteyttä ei ole voitu osoittaa. Esimerkiksi Ruotsissa tehty tutkimus ei löytänyt eroa autismin esiintyvyydessä vuoden 1982 jälkeen, jolloin maassa otettiin käyttöön MPR-rokote.[35] Tanskalaisessa tutkimuksessa MPR-rokotettujen lasten todennäköisyys sairastua autismiin oli hieman pienempi, kuin rokottamattomien vaikka löydös ei ollut tilastollisesti merkittävä.[36] Vuonna 2005 Cochrane julkaisi 31 tutkimuksen analyysin, jossa ei löydetty näyttöä MPR-rokotteen ja autismin yhteydestä. Raportin mukaan rokotteen turvallisuuden toteamiseksi tehdyt tutkimukset kuitenkin ovat puutteellisia.[37] Myös tiomersaalin ja autismin välinen yhteys kumottu useissa laajoissa tutkimuksissa.

Lisäksi erilaisia autoimmuunisairauksia (esimerkiksi 1-tyypin diabetes)[38] Laaja, 750 000 lasta kattanut tanskalainen tutkimus ei löytänyt kuitenkaan tavallisten rokotteiden ja diabeteksen väliltä mitään yhteyttä. Harvard Medical Schoolin pediatrisen endoktrinologian yksikön johtaja tohtori Lynne L. Levitskyn mukaan tutkimus "vakuuttavasti osoittaa, ettei rokotushistorian ja tyypin I diabeteksen välillä ole yhteyttä".[39]

1976 influensarokotteeen ja Guillan-Barrén oireyhtymän välille esitettiin yhteyttä. Aiheesta on tehty lukuisia tutkimuksia, joista ainoastaan yhdestä on löydetty tällainen yhteys. Tässä tutkimuksessa katsottiin, että yksi miljoonasta rokotetusta on vaarassa influensarokotuksen vuoksi.[40] Guillan-Barrén oireyhtymää on havaittu myös muiden rokotteiden antamisen jälkeen, mutta rokotuksien yhteyttä sairauteen ei ole osoitettu.[41]

[muokkaa] Korvaukset haitoista

Pääartikkeli: Rokotusvaurio

Rokotteen aiheuttamista haitoista voi Suomessa saada korvausta Lääkevahinkovakuutuspoolilta ja joissakin tapauksissa Potilasvahinkokeskukselta. Yhdysvalloissa rokotteet on päätetty jättää normaalin vahingonkorvausjärjestelmän ulkopuolelle, koska korvausten suuruuden vuoksi ei rokotteita olisi taloudellisesti mahdollista valmistaa. Erillisen rokotehaittojen korvausjärjestelmän kautta, jossa kriteerit poikkeavat Yhdysvalloissa yleensä käyttössä olevasta vahingonkorvausjärjestelmästä, on maksettu yli miljardin euron verran korvauksia. Keskimääräinen korvaus on ollut runsaat 800 000 dollaria ja kuolemantapauksissa korvauskatto on ollut 250 000 dollaria ja lisäksi oikeudenkäyntikulut.[42]

[muokkaa] Rokotusohjelmien perusteet, muodostaminen ja muutokset

Mikäli rokotteen haittavaikutuksien katsotaan syystä tai toisesta muodostuvan suuremmiksi kuin rokotuksista saatava hyöty, on rokotuksista luovuttu tai ne on kohdistettu vain erityisiin riskiryhmiin. Esimerkiksi isorokkorokotukset lopetettiin 1970-luvulla sen jälkeen kun tauti oli saatu rokotusohjelmien avulla hävitetyksi maailmasta. Suomessa isorokkoa vastaan ei ei ole rokotettu vuoden 1980 jälkeen.[15]

Kansanterveyslaitoksen mukaan suomalaisen yleisen rokotusohjelman suunnittelussa otetaan huomioon rokotusten hyödyt ja toisaalta taudin vakavuus, siihen sairastumisen todennäköisyys, rokotteen teho ja sen mahdolliset haittavaikutukset. Tarkoituksena on saavuttaa tarvittava suojateho mahdollisimman pienillä haittavaikutuksilla.[43]

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen terveysviranomaiset ja WHO ovat suositelleet tiomersaalista luopumista rokotteissa varmuuden vuoksi jo vuosituhannen vaihteessa, ennen kuin laajoja epidemiologisia tutkimuksia tiomersaalin ja autismin yhteydestä oli tehty. Useat epidemiologiset tutkimukset eivät vahvistaneet joidenkin tutkimusten perusteella epäiltyä yhteyttä. Tiomersaalin käytöstä rokotteista on suurimmalta osaltaan luovuttu Yhdysvalloissa ja Euroopassa; WHO:n mukaan tiomersaalin käytölle esimerkiksi kehitysmaissa ei ole estettä. Yhdysvalloissa tiomersaalin käyttö lasten rokotteissa on useissa osavaltioissa kiellettyä.

Suomessa on poistettu erityisesti lapsia tuberkuloosin vaikeilta muodoilta suojaava BCG-rokote yleisestä rokotusohjelmasta, ja rokottamisessa on päätetty siirtyä vain riskiryhmien rokottamiseen taudin harvinaistumisen ja uuden rokotusvalmisteen yli kymmenkertaisten haittavaikutusten takia. Kansanterveyslaitoksen tiedotteen mukaan BCG-rokotteen sinänsä harvinaiset vakavat haitat olivat muodostuneet saavutettuja etuja suuremmiksi.[44]

Maailman terveysjärjestö WHO antaa suosituksia siitä, mitä rokotuksia valtioiden olisi hyvä sisällyttää rokotusohjelmiinsa.

[muokkaa] Rokotusten etiikka ja rokotuspolitiikka

Rokotusinfo ry on viiden pienen lapsen vanhemman hallinnoima yhdistys, joka haluaa jakaa rokotteista kriittistä tietoa. Kukaan yhdistyksen toimintaa pyörittävistä ei ole lääkäri tai terveydenhuollon ammattilainen.[45] Yhdistys on arvostellut Suomessa Kansanterveyslaitoksen päällekkäisiä rooleja rokotteiden hankinnasta päättävänä viranomaisena, rokotteiden haittoja seuraavana tahona ja yksityisten rokotevalmistajien lukuun ja rahoituksella rokotetutkimuksia tekevänä tahona. Kansanterveyslaitoksen linjattuna toimintapolitiikkana on hankkia toimintasuunnitelmiensa toteuttamiseen mahdollisimman paljon ulkoista rahoitusta.[46] Rokotusinfon mukaan rokotevalmistajien laitoksen tutkimustoimintaan antama rahoitus sopii huonosti yhteen laitoksen rokotusohjelman muutoksia valmistelevien tehtävien, rokotushaittojen seurannan ja rokotehankinnan kanssa. Eturistiriitoja aiheuttaa yhdistyksen mukaan muun muassa se, että Kansanterveyslaitoksen rokoteosaston palkka- ja muista kuluista on viime vuosina yli puolet maksettu ulkopuolisella rahoituksella.[47] Suurina Kansanterveyslaitoksen ulkopuolisina rahoittajina ovat olleet rokotevalmistajat, muun muassa vuosina 2003-2005 rokotevalmistaja GlaxoSmithKline,[48] samoin vuonna 2006.[49]

Nykyään rokotteet ovat useimmissa maissa enimmäkseen vapaaehtoisia, elleivät virallisesti niin käytännössä. Englannissa pakollisista isorokkorokotuksista luovuttiin 1907, Suomessa niistä luovuttiin 1951. Suomessa rokotukset ovat vapaaehtoisia tavallisissa tilanteissa, mutta lakiin on edelleen kirjattu pakollisten rokotusten mahdollisuus. Yhdysvalloissa koulunkäyntiä varten pakollisista rokotuksista voi yleensä saada vapautuksen uskonnollisista ja vakaumuksellisista syistä. Toisaalta muodollinen vapaaehtoisuus voi joskus ilmetä rokotettavan näkökulmasta pakollisuutena, vaikkapa jos vapaaehtoisuudesta ei selvästi kerrota. Esimerkiksi Suomen korkein oikeus katsoi rokotevauriota koskevassa päätöksessään 1980-luvulla annetun sokeripalarokotteen olleen käytännössä pakollinen johtavassa asemassa olevien terveysviranomaisten toiminnan vuoksi.[50]

Suomessa esimerkiksi Heikki Peltola on[51] on puolustanut näkemystä, että rokotuksissa yhteisön edun tuleekin mennä yksilön etujen edelle. Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että katsovat pakollisten rokotusten olevan oikeutettuja siitä huolimatta, että lapsia kuolee rokotteiden aiheuttamiin haittoihin,[52] mutta esimerkiksi Arlette Mercae katsoo väitöskirjassaan, että rokotteiden hyödyistä ja haitoista ei tiedetä riittävästi, jotta pakkorokotukset olisivat eettisesti perusteltuja.[53]

The Times of India pitää rokotettujen lasten halvaantumisia käsittelevässä pääkirjoituksessaan rokotusohjelmia periaatteessa hyvänä mutta on sitä mieltä, että vahva kaupallinen motiivi, kuten esimerkiksi Intian 25 poliorokoteannosta, voi lisätä esimerkiksi neurologisia haittoja. Pääkirjoituksen mukaan rokotukset ovat hyvä asia, mutta niitä ei saa pitää ihmelääkkeinä kaikkiin vaivoihin, vaan pitää muistaa, että liiallisen rokotteiden käytön yhteydestä allergioihin ja astmaan on saatu lisää näyttöä.[54]

[muokkaa] Rokotukset kulttuuriin liittyvänä rituaalina

Lastenlääkäri Robert S. Mendelsohn on selittänyt rokotusten hänen mielestään ominaisuuksiin nähden aiheetonta käyttöä sillä, että lääketiede on nyky-yhteiskunnassa korvannut uskonnon ja rokotukset ovat lääketieteen sakramentti, joka on muuntuma kristinuskon kasteesta. Samansuuntaisia ajatuksia on esittänyt myös Ivan Illich.[55] Myös Suomessa on katsottu, että vastasyntyneiden saama tuberkuloosirokote on ollut joidenkin muiden kulttuurien ympärileikkauksen kaltainen rituaali, jonka vanhemmat ovat halunneet, vaikka haitat asiantuntijoiden mukaan ovat olleet hyötyjä suuremmat.[56]

[muokkaa] Rokotusten vastustaminen

Rokotteiden ja rokotusohjelmien vastustajia on ollut olemassa aina Jennerin isorokkorokotteen keksimisestä alkaen, ja professorien Sharpen ja Wolfen näkemyksen mukaan nykyisen rokotuksia vastustavan liikkeen menetelmät ja huolenaiheet ovat hyvin samankaltaisia kuin jo 1700-luvulla.[57] Rokotuksia vastusti katolinen kirkko hakiessaan 1800-luvulla voimaa konservatiivisuudesta. Samoin Jehovan todistajilla on ollut ajoittain rokotukset kieltäviä säädöksiä. Yhdysvalloissa Yalen yliopiston rehtorina vuosina 1795–1817 toiminut presbyteeripappi Timothy Dwight saarnasi kiivaasti rokotteita vastaan. ”Jos Jumala olisi kaikesta iankaikkisuudesta määrännyt, että tietyn ihmisen pitää kuolla isorokkoon, olisi hirveä synti tehdä rokotuksen tempulla tyhjäksi tuo määräys.”[58]

Rokotuksia kokonaan vahingollisina pitävät näkemykset eivät ole nykyäänkään aivan harvinaisia. Esimerkiksi vaccinationdebate.com-sivuston ylläpitäjä kertoo pitävänsä rokotteita terveydelle haitallisina[59], ja whale.to/vaccines.html[60] -rokotussivusto keskittyy pelkästään rokotusten yksilön terveydelle kielteisten puolien esille tuontiin. Kaikkien rokotusten pitämistä kokonaan tai pääosin kielteisinä perustellaan lääkevalmistajien taloudellisten etujen vaikutuksella muun muassa lääkevalvontaviranomaisiin ja rokotetutkijoihin. Monet vastustajat näkevät rokotusten laajan käytön osoituksena pikemminkin menestyksekkäästä rokotteiden etuja korostavasta kampanjoinnista kuin rokotusten todellisten terveyshyötyjen seurauksena.

[muokkaa] Rokotetutkimus

Jotta rokotetta voi käyttää, valtiot edellyttävät yleensä, että rokotteella on myyntilupa. Myyntiluvan myöntämiseksi rokotevalmistajan tulee esittää lääkevalvontaviranomaiselle tutkimustuloksia, joiden tarkoitus on osoittaa, että rokotteella on riittävä teho ja turvallisuus. Rokotteiden hyväksyntävaatimuksen noudattavat yleensä lääketutkimusten muotovaatimuksia.[61]

Rokotteilla tehdään myös myyntiluvan myöntämisen jälkeisiä tutkimuksia.[21] Nämä voivat olla tarpeen esimerkiksi passiivisessa haittaseurannassa esille tulleiden haittaepäilyjen todentamiseksi. Tutkimuksia on tehty muun muassa rokotteiden ja autismin epäillyn yhteyden mahdollisuuden selvittämiseksi.

[muokkaa] Rokotetutkimusten kritiikkiä

Rokotetutkimusten riittämättömyyttä on kritisoitu. Cochrane Collaborationin rokotelinjan johtaja Tom Jefferson on todennut, että "tieto joka oli saatavilla lapsille rutiininomaisesti annettuista rokotuksista oli yksinkertaisesti riittämätöntä". Cochranen tutkimus MPR-rokotteesta totesi sen kuitenkin turvalliseksi.[62] Brittilääkäri Richard Halvorsen puolestaan kritisoi tutkimusten riittämättömyyden ohella sitä, miten terveysviranomaiset kertovat tutkimustuloksista harhaanjohtavasti: Terveysministeriö sanoi 2003, että 'ei ole näyttöä tiomersaalia sisältävien rokotteiden aiheuttamista vahingoista'. Näin on, koska ei ollut tehty tutkimuksia rokotteissa olevan elohopean mahdollisesti aiheuttamien vahinkojen selvittämiseksi - ei siksi, että tutkimus olisi osoittanut elohopean turvalliseksi.[63]

[muokkaa] Katso myös

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta rokotus.

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ 1,0 1,1 Achievements in Public Health, 1900-1999 Impact of Vaccines Universally Recommended for Children -- United States, 1990-1998 April 02, 1999. CDC. : "During the 20th century, substantial achievements have been made in the control of many vaccine-preventable diseases. This report documents the decline in morbidity from nine vaccine-preventable diseases and their complications -- smallpox, along with the eight diseases for which vaccines had been recommended for universal use in children as of 1990 (Table_2). Four of these diseases are detailed: smallpox has been eradicated, poliomyelitis caused by wild-type viruses has been eliminated, and measles and Haemophilus influenzae type b (Hib) invasive disease among children aged less than 5 years have been reduced to record low numbers of cases...Vaccines are one of the greatest achievements of biomedical science and public health. "
  2. ↑ 2,0 2,1 WHO:Six common misconceptions about immunization: "Vaccines are actually very safe, despite implications to the contrary in many anti-vaccine publications...The fact is that a child is far more likely to be seriously injured by one of these diseases than by any vaccine. While any serious injury or death caused by vaccines is too many, it is also clear that the benefits of vaccination greatly outweigh the slight risk, and that many, many more injuries and deaths would occur without vaccinations. In fact, to have a medical intervention as effective as vaccination in preventing disease and not use it would be unconscionable."
  3. ↑ [1]
  4. ↑ Tartuntatautilaki
  5. ↑ http://www.ktl.fi/attachments/suomi/julkaisut/julkaisusarja_c/2007/2007c06.pdf
  6. ↑ http://www.mediuutiset.fi/displayCommentList.do?threadId=30223
  7. ↑ http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=1042911
  8. ↑ http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=1140631
  9. ↑ http://www.who.int/vaccines/globalsummary/immunization/scheduleselect.cfm
  10. ↑ http://www.ktl.fi/portal/suomi/osiot/terveyden_ammattilaisille/rokottaminen/rokotuskattavuus/
  11. ↑ Yle, Akuutti: KESKUSTELU ROKOTTEIDEN TURVALLISUUDESTA JATKUU: "Rokotusohjelmaan kuuluvista taudeista polio, tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko on jo saatu Suomesta kokonaan häviämään. Tuberkuloosi, kurkkumätä, jäykkäkouristus sekä vakavat hemofilustaudit ovat hävinneet lähes kokonaan. Hinkuyskää on edelleen esiintynyt, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen rokottamisen aloittamista. Neuvolajärjestelmä mahdollistaa sen, että rokotteita on kaikkien perheiden saatavilla: vähintään 92 prosenttia neuvolaikäisistä saa vapaaehtoisuuteen perustuvan yleisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset."
  12. ↑ Etelä-Saimaa 26. marraskuuta 2005
  13. ↑ WHO: Vaccine-preventable diseases
  14. ↑ Estimates of disease burden and cost-effectiveness
  15. ↑ 15,0 15,1 KTL:Isorokko
  16. ↑ 16,0 16,1 WHO:Six common misconceptions about immunization
  17. ↑ Immunization against diseases of public health importance March 2005. WHO. Viitattu 31.8. 2007. (englanniksi)
  18. ↑ CDC:The safety record on vaccines
  19. ↑ Six common misconceptions about immunization WHO. Viitattu 31.8. 2007. (englanniksi): "Vaccines are actually very safe, despite implications to the contrary in many anti-vaccine publications. Most vaccine adverse events are minor and temporary, such as a sore arm or mild fever. These can often be controlled by taking paracetamol after vaccination."
  20. ↑ Nohynek ym.: Rokottajan käsikirja 2005-2007. Kansanterveyslaitos. Viitattu 30.8.2007.
  21. ↑ 21,0 21,1 21,2 Rokotetutkimuksen vaiheet Tampereen yliopisto. Viitattu 30.8. 2007.
  22. ↑ Six common misconceptions about immunization
  23. ↑ Ronald Kotulak / Chicago Tribune: Chicago Tribune 2005-02-20. Alliance for Human Research Protection. Viitattu 30.8. 2007. (englanniksi)
  24. ↑ Tom Lamb: DrugInjuryWatch.com DrugInjuryWatch.com. Viitattu 30.8. 2007. (englanniksi)
  25. ↑ http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/oppaat_ja_kirjat/rokottajan_kasikirja/rokotusten_haittavaikutukset/
  26. ↑ KTL: BCG-rokote [2]
  27. ↑ http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2003/5-6_2003/rokotteiden_haittavaikutukset_vuonna_2002/
  28. ↑ http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2006/nro_5-6_2006/vuoden_2004_rokotusten_epaillyt_haittavaikutukset_suomessa/
  29. ↑ http://www.ctanet.fr/vaccination-information/plainte.htm
  30. ↑ http://www.glaxosmithkline.fi/tuotteemme/pakkausselosteet/D-E/EngerixB_ped_PIL.pdf
  31. ↑ http://www.nam.fi/laaketieto/valmisteyhteenvedot/index.html?tmpl=print
  32. ↑ http://www.rokotusinfo.fi/tekstit/elohopea_autismi_html
  33. ↑ http://www.rokotusinfo.fi/tekstit/mpr_autismi_html
  34. ↑ J Wakefield; S H Murch, A Anthony, J Linnell, D M Casson, M Malik, M Berelowitz, A P Dhillon, M A Thomson, P Harvey, A Valentine, S E Davies, J A Walker-Smith: Ileal-lymphoid-nodular hyperplasia, non-specific colitis, and pervasive developmental disorder in children. The Lancet, 1998, nro 351 (9103), s. 637-641.
  35. ↑ Gillberg C, Heijbel H: MMR and autism. Autism, 1998, nro 2 (4), s. 423–4.
  36. ↑ Madsen KM, Hviid A, Vestergaard M et al.: A population-based study of measles, mumps, and rubella vaccination and autism. N Engl J Med, 2002, nro 347 (19), s. 1477–82.
  37. ↑ Demicheli V, Jefferson T, Rivetti A, Price D: Vaccines for measles, mumps and rubella in children. Cochrane Database Syst Rev, 2005, nro 19 (4).  : "Measles, mumps and rubella are three very dangerous infectious diseases which cause a heavy disease, disability and death burden in the developing world.… [T]he impact of mass immunisation on the elimination of the diseases has been demonstrated worldwide." [3]
  38. ↑ Journal of Pediatric Endocrinology and Metabolism 16 (4):495-507; 2003, (Classen, J.B., and Classen, D.C.:Clustering of cases of IDDM occurring 2-4 years after vaccination is consistent with clustering after infections and progression to IDDM in autoantibody positive individuals.)
  39. ↑ No Childhood Vaccination-Diabetes Link - Childhood Vaccines Not Associated With Type 1 Diabetes Risk March 31, 2004. WebMD Medical News. Viitattu 31.8. 2007. (englanniksi)
  40. ↑ Questions & Answers: Guillain-Barré Syndrome (GBS) CDC. Viitattu 31.8. 2007. (englanniksi)
  41. ↑ http://www.vidyya.com/vol8/v8i282_7.htm
  42. ↑ http://www.hrsa.gov/vaccinecompensation/statistics_report.htm
  43. ↑ Uusi lasten ja nuorten rokotusohjelma käyttöön 1.1.2005
  44. ↑ [4] [5]
  45. ↑ MTV3 - Sanna Pietiläinen: Kansalaisjärjestö Rokotusinfo pongahti sikainfluenssajulkisuuteen 22.10.2009 12:03. mtv3.fi: MTV3 Internet. Viitattu 30.10.2009.
  46. ↑ Hyvä tutkimustapa Kansanterveyslaitoksessa (2005)[6]
  47. ↑ Rokotusinfo ry:n tiedote 9.12.2007 [7]
  48. ↑ Kansanterveyslaitoksen toimintakertomukset 2003-2005, http://www.ktl.fi
  49. ↑ Kansanterveyslaitos / Rokotusinfo ry: Kansanterveyslaitos - rokoteosaston menot 2006 rahoituksittain ja rahottajittain [8]
  50. ↑ Korkeimman oikeuden ratkaisu 30.3.1995 S93/1397
  51. ↑ Helsingin Sanomat yliökirjoitus 27.7.2004 "Rokotuksissa yhteisen edun on voitava ajaa yksilön edelle"
  52. ↑ Häyry H & Häyry M. 1989. Utilitarianism, human rights and the redistribution of health through preventive medical measures. Journal of Applied Philosophy; 6: 43-51. (Arlette Mercaen, http://eprints.utas.edu.au/31/1/Arlette_Mercae_Thesis.pdf) mukaan
  53. ↑ http://adt.lib.utas.edu.au/uploads/approved/adt-TU20041117.161706/public/02Whole.pdf
  54. ↑ Pääkirjoitus - The Times of India
  55. ↑ Ivan Illich: Medical Nemesis (kirja, 1976)
  56. ↑ Kansanterveyslaitoksen rokoteosaston johtajan haastattelu, Ilta-Sanomat 24.10.2006: "- Vaikka nykyään vanhemmille jaetaan tiedote, että rokotteen haitat ovat riskiryhmään kuulumattomalle suomalaislapselle hyötyä suuremmat, moni haluaisi rokotteen silti. - Tuberkuloosirokote tuntuu olleen Suomessa vähän niin kuin ympärileikkaus muissa kulttuureissa. Sen on koettu kuuluvan elämänaloittamisrituaaleihin"
  57. ↑ http://bmj.bmjjournals.com/cgi/content/full/325/7361/430
  58. ↑ Howie Goodell: Howie Goodel's Journal 2000. Howie Goodell. Viitattu 30.8.2007. (englanniksi)
  59. ↑ Questions and answers vaccinationdebate.com. 2002. Ian Sinclair. Viitattu 9.11.2009. (englanniksi)
  60. ↑ http://whale.to/vaccines.html
  61. ↑ Liisa Turakka, Lääkelaitos: EU ja uusi rokotteiden myyntilupajärjestelmä 10.1.2004. THL. Viitattu 9.11.2009.
  62. ↑ Cochrane Collaborationin rokotelinjan johtajan Tom Jeffersonin näkemyksiä rokotetutkimusten riittämättömyydestä: "There is some good research, but it is overwhelmed by the bad. The public has been let down because the proper studies have not been done" ja "[I]nformation available on the safety of vaccines that are routinely given to babies and toddlers was simply inadequate." Clifford G. Miller, Esq.: Questions on the Independence and Reliability of Cochrane Reviews, with a Focus on Measles-Mumps-Rubella Vaccine JPandS. 2006. AAPS. Viitattu 31.8.2007. (englanniksi)
  63. ↑ Halvorsen R: The Truth about Vaccines. UK: Gibson Square, 2007. ISBN 978-1-903933-92-3.
Rokotus
Verovaroin tarjottavia rokotteita: BCG-rokote (Calmette) - DTP-rokotteet - MPR-rokote - Poliorokote
Muita rokotteita: HPV-rokote - Influenssarokote - Isorokkorokote - Rotavirusrokote - Vesirokkorokote
Julkislaitoksia: Lääkelaitos - Kansanterveyslaitos
Rokotevalmistajia: GlaxoSmithKline - Merck - Sanofi pasteur
Muuta: Tiomersaali - Rokotusvaurio
Katso myös Immunologia, Epidemiologia ja Tartuntatauti

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Rokotus
Henkilökohtaiset työkalut