Jonas Salk

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jonas Salk vierailulla Centers for Disease Controlissa 1988

Jonas Edward Salk (28. lokakuuta 1914 New York City, Yhdysvallat23. kesäkuuta 1995 La Jolla, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen lääkäri ja tutkija, joka oli tunnettu ensimmäisen menestyksekkään poliorokotteen kehittäjänä (ns. Salkin rokote).

Salk työskenteli elämänsä aikana New Yorkissa, Michiganissa, Pittsburghissa ja Kaliforniassa. Uransa ehtoopuolella Salk keskittyi HIV-rokotteen kehittämiseen.

Salk ei tavoitellut rikkautta ja kuuluisuutta keksinnöillään, mikä näkyy hänen seuraavasta kuuluisasta lausumastaankin: "Kuka omistaa poliorokotteeni? Ihmiset! Voitko patentoida Auringon? ("Who owns my polio vaccine? The people! Could you patent the sun?").

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salk syntyi New Yorkissa köyhään perheeseen. Vanhemmat, Doran ja Daniel B. Salk, olivat venäjänjuutalaisia siirtolaisia. Salk suoritti lääkärintutkinnon New York Universityn College of Medicinessä kesäkuussa 1939.

Opiskeluaikanaan Salk tapasi tulevan puolisonsa Donna Lindsayn, jonka kanssa hän meni naimisiin 9. kesäkuuta 1939. He saivat kolme lasta: Peterin, Darrellin ja Jonathanin. He erosivat vuonna 1968 ja 1970 Salk nai Françoise Gilotin, Pablo Picasson entisen rakastajattaren.

Lääkäriksi valmistuttuaan Salk työskenteli ensin lääkärinä Mount Sinai School of Medicinessä New Yorkissa. Myöhemmin hän teki töitä Tri. Tommy Francisin viruslaboratoriolle University of Michiganissa Ann Arborissa. Vuonna 1947 hän siirtyi Pittsburghiin, Pennsylvaniaan, missä hän johti University of Pittsburghin virustutkimuslaboratoriota. 1950-luvulla Salk kehitti ja testasi ensimmäisen menestyksekkään poliorokotteen. Vuonna 1955 Salk aloitti rokotukset Pittsburgh's Arsenal Elementary Schoolissa Lawrencevillessa ja saavutti kansainvälistä kuuluisuutta miehenä joka oli voittanut polion.

Vuonna 1965 Salk jätti University of Pittsburghin ja perusti Salk Institute for Biological Studiesin La Jollaan, Kaliforniaan, missä tutkimus kohdistui molekyylibiologiaan ja genetiikkaan. Henkilökuntaan kuului useita tunnettuja henkilöitä kuten Jacob Bronowski ja Francis Crick. Salk johti instituuttia vuoteen 1985 jolloin hän jäi eläkkeelle.

Poliorokotteesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1947 Salkista tuli University of Pittsburghin virustutkimuslaboratorion johtaja. Salk jatkoi aikaisemmin aloittamaansa influenssarokotteen kehittämistä, mutta kiinnitti päähuomion poliovirukseen. Poliovirus hyökkää alussa hermoston kimppuun ja saattaa aiheuttaa halvauksen muutaman tunnin päästä infektiosta. Polion tautikuolleisuus on noin 5–10 %. Kuolema aiheutui useimmiten hengityslihasten halvaantumisesta. Polio oli toisinaan vaikeasti tunnistettavissa sillä sen oireet ovat influenssan kaltaisia, kuten niskan jäykkyyttä, kuumetta ja päänsärkyä.

Tuohon aikaan uskottiin että immuniteetti voitiin saavuttaa ainoastaan potilaan aikaisemmin sairastaman elävän viruksen aiheuttaman vähintään lievän poliotartunnan jälkeen. Salk havaitsi että vastoin yleistä uskomusta immuniteetti voitiin saavuttaa myös kontaktilla inaktiiviseen (kuolleeseen) virukseen. Salk surmasi polioviruksen formaldehydillä, mutta säilytti sen riittävän koskemattomana niin että se laukaisi tarpeellisen immuunivasteen. Salkin tutkimus kiinnitti Basil O'Connorin, National Foundation for Infantile Paralysisin (nykyään tunnettu nimellä March of Dimes Birth Defects Foundation) puheenjohtajan huomion. Yhdistys päätti rahoittaa Salkin virusrokotetutkimusta.

Rokotetta testattiin ensimmäiseksi apinoilla, triljoonilla HeLa-soluilla [1] ja lopuksi D.T. Watson Home for Crippled Childrenin potilailla. Onnistuneiden testien jälkeen vuonna 1952 Salk testasi rokotettaan vapaaehtoisilla kuten itsellään, laboratoriohenkilökunnallaan, puolisolla ja omilla lapsillaan. Vuonna 1954 Yhdysvalloissa alkoi kansallinen testaus kahdella miljoonalla 6–9-vuotiaalla lapsella, jotka tunnettiin nimellä Polio Pioneers. Tämä oli yksi ensimmäisistä standardiksi muodostuvista kaksoissokkotutkimuksista lumelääkkeellä ja testattavalla aineella. 12. huhtikuuta 1955 julkistettiin tulokset: rokote oli tehokas ja turvallinen. Potilaat kehittäisivät immuniteetin poliolle kehon aikaisemman reaktion tuloksena kuolleelle virukselle.

Salkin rokote oli oleellinen polion, aikaisemmin laajalti pelätyn sairauden hävittämisessä. Polioepidemia vuonna 1916 surmasi 6 000 ja halvaannutti 27 000selvennä. Vuonna 1952 todettiin 57 628 tapausta. Rokotteen tultua käyttöön poliotartunnat vähenivät Yhdysvalloissa 85–90 prosenttia vain kahdessa vuodessa.

Albert Sabinin kehittämä suun kautta otettava elävää virusta sisältävä rokote syrjäytti kuitenkin myöhemmin Salkin rokotteen suosituimpana poliorokotteena lähes koko maailmassa osittain sen helpomman jakelutavan takia (Salkin rokote annettiin pistoksena). Sabinin rokote lisensoitiin vuonna 1961.

Myöhempi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dr. Salk perusti viimeisinä vuosinaan yhdessä Kevin Kimberlin in kanssa The Immune Response Corporationin AIDSin vastaisen rokotteen kehittämiseksi ja patentoi p24-rokotteen nimellä "Remune".

Jonas Salk kuoli 23. kesäkuuta 1995 La Jollassa 80-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Man Unfolding (1972)
  • Survival of the Wisest (1973)
  • World Population and Human Values: A New Reality (1981)
  • Anatomy of Reality (1983)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rebecca Skloot: Immortal Life Of Henrietta Lacks, s. 93. Broadway Books, 2011. ISBN 9781400052189.