Adjuvantti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Adjuvantti (< lat. adjuvans < adiuvo ’auttaa’, vrt. adjutantti) tarkoittaa apuainetta, etenkin rokotteen ainesosaa, joka vahvistaa immuunivastetta. Kun rokotteessa annetaan antigeenin lisäksi adjuvantti, adjuvantti saa aikaan luontaisen immuniteetin reagoimisen ja paikallisen tulehdusreaktion. Nämä johtavat sytokiinien kuten interleukiini 12:n syntymiseen. Sytokiinit puolestaan edistävät T-lymfosyyttien kasvua ja erilaistumista (soluvälitteinen immuniteetti). [1] Adjuvantilla pyritään saamaan aikaan muistisolujen muodostuminen (immunologinen muisti) eli vastustuskyvyn syntyminen rokotteen antigeeniä vastaan.[2]

Käytettyjä adjuvantteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisiin käytettävien adjuvanttien kehittelyssä pyritään siihen, että ne stimuloivat luontaista immuniteettia mutta eivät aiheuta sairaalloista tulehdusta. Adjuvanttina käytetään alumiinisuoloja, esimerkiksi alumiinihydroksidi-geeliä. Mineraalipohjaisen adjuvantin eräänä vaikutusmekanismina on pidetty sitä, että se aiheuttaa ärsytystä ja houkuttelee paikalle luontaisen immuniteetin valkosoluja. [1][2] Alumiinipohjaisen adjuvantin ajatellaan myös olevan repositorinen: sen avulla antigeeni pysyy kauemmin pistopaikassa.[3] Näitä vaikutusmekanismeja ei ole vahvistettu, mutta vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan alumiinikiteet tarttuvat in vitro spesifisesti dendriittisoluiksi kutsuttujen valkosolujen solukalvon lipideihin, mikä johtaa adjuvantin ja antigeenin endosytoosiin ja dendriittisolujen aktivoitumiseen.[4]

Hydrofobisilla aineilla on taipumus ärsyttää immuunijärjestelmää, minkä vuoksi niitä on kehitetty adjuvanteiksi. Esimerkiksi Freundin epätäydellinen adjuvantti sisältää vettä emulsiona parafiiniöljyssä, ja antigeeni on sen vesifaasissa. Koska öljy pysyy kudoksessa pistoksen jälkeen eliniän ja adjuvantti aiheuttaa joskus paiseen syntymisen pistokohtaan, sitä ei yleensä käytetä ihmisten rokotteissa. Ihmisillä käytettäviksi paremmin soveltuvia emulsioita on kehitetty. [3]

Freundin täydellinen adjuvantti sisältää emulsion – kuten Freundin epätäydellinen adjuvantti – ja lisäksi tapettuja mykobakteereja. Sitä ei käytetä ihmisillä, mutta sen vaikuttavasta aineesta muramyylidipeptidistä on kehitetty ihmisille sopivia johdannaisia. [3]

Tulevaisuudennäkymiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusia ihmiselle soveltuvia adjuvantteja kehitetään kiihkeästi:[2] Kokeellisessa käytössä on adjuvantteja, jotka ovat mikrobien osia tai niiden tuottamia aineita (esimerkiksi tapettuja mykobakteereita tai lipopolysakkaridia).[1] Bakteerimyrkky lipopolysakkaridi stimuloi voimakkaasti immuunijärjestelmän antigeeniä esitteleviä soluja, joten sen johdannaista monofosforyylilipidi A:ta (MPL) käytetään kokeellisesti.[3]

Lisäksi vaihtoehtona on kehitelty rokotteissa käytettäväksi itse sytokiineja kuten interleukiini 12:a, joka edistää vahvasti soluvälitteistä immuunireaktiota.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Abbas, Abul K.; Lichtman, Andrew H. ja Pober, Jordan S.: Cellular and Molecular Immunology, s. 290, 361. Fourth edition. W.B. Saunders Company, 2000. ISBN 0-7216-8233-2. (englanniksi)
  2. a b c Adjuvantit (PDF) GlaxoSmithKline. Viitattu 18.2.2010.
  3. a b c d Delves, Peter J. et al.: ”Vaccines”, Essential Immunology, s. 307–310. Blackwell Publishing Ltd, 2006. ISBN 978-1-4051-3603-7. (englanniksi)
  4. Uutissähkeet. Miten alumiini toimii rokoteadjuvanttina? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 2011, 127. vsk, nro 13, s. 1306. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.