Japanin aivotulehdusrokote
Japanin aivotulehdusrokote on rokote, jonka tarkoitus on suojata Japanin aivotulehdukselta. Tautia esiintyy itäisessa Aasiassa, pohjoisimmassa osassa Australiaa sekä Tyynenmeren saarilla likimain Pakistanista Venäjän kaukoitään ulottuvan linjan itäpuolella. Tauti tarttuu hyttysenpuremasta, ja vaikka tartunta on useimmille lähes huomaamaton, oireiseen tautiin ei ole olemassa hoitoa ja siihen liittyy korkea kuolleisuus.[1]
Kohderyhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa rokotteella on kaksi kohderyhmää:
- Taudin esiintymisalueella pitkäaikaisesti, toistuvasti tai riskialttiisti oleilevat sekä
- Japanin aivotulehdusvirusta sisältäviä näytteitä käsittelevä laboratoriohenkilökunta.[1]
Matkailijalle rokote on harvoin tarpeen. On arvioitu että satunnaisen turistin riski sairastua on pienempi kuin yksi miljoonasta. Pitempiaikaisesti riskialueella oleskelevilla on kuitenkin aivan yhtä suuri riski tartuntaan kuin paikallisilla. Myös runsas luonnossa liikkuminen kasvattaa riskiä lyhyemmälläkin matkalla.[2]
Koska tauti on hyttysten levittämä, sillä on osassa esiintymisaluetta vuotuinen, sadekausiin painottuva esiintymishuippu. Trooppisen ilmaston alueella tautia tavataan ympäri vuoden.[2] Taudin ilmaantuvuus vaihtelee vuosittain noin 1–10 tapausta 100 000 asukasta kohti, mutta epidemiavuosina, joita on 2–15 vuoden välein, ilmaantuvuus voi olla paljonkin korkeampi. Viruksella on reservi sioissa ja vesilinnuissa.[3]
Esiintymisalueellaan Japanin aivotulehdus on merkittävä ongelma. Vaikka vain noin yksi 250:stä tartunnan saaneesta saa oireisen taudin, taudin endeemisellä alueella elää noin kolme miljardia ihmistä. Oireiseen tautiin ei ole hoitoa. Siihen menehtyy noin joka kolmas ja eloonjääneistä 30–50 % saa pysyvän aivovaurion. Vuosittain Japanin aivotulehdukseen kuolee arviolta 13 600–20 400 ihmistä.[3] Taudin esiintymisalueella rokotussarja annetaankin jo pienille lapsille.[1]
Rokote[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailmalla on käytössä neljänlaisia Japanin aivotulehdusrokotteita. Ne sisältävät joko:
- inaktivoituja apinan tai hiiren (aivo)soluissa tuotettuja viruksia,
- inaktivoituja Vero-soluissa tuotettuja viruksia,
- eläviä heikennettyjä viruksia, tai ovat
- yhdistelmä-DNA -tekniikalla tuotettuja rekombinaatiorokotteita.[2][3]
Pitempään taudin riskialueella oleskelevat saattavat joutua ottamaan jonkin paikallisen valmisteen. Tällöin ei suositella käyttämään apinan soluissa valmistettua rokotetyyppiä. Suomessa saatavilla on ainoastaan Valnevan valmistama Ixiaro.[2] Kiinalaisvalmisteinen, eläviä heikennettyjä viruksia sisältävä SA14-14-2 on taudin esiintymisalueella yleisesti käytössä[3].
Yksi Ixiaro-annos sisältää 60 antigeeniyksikköä Japanin aivotulehdusviruksen kantaa SA14-14-2, joka on kasvatettu Vero-soluissa ja inaktivoitu. Virukset on kiinnitetty alumiinihydroksidiin, jonka määrä vastaa 0,25 milligrammaa alumiinia, ja joka toimii myös tehosteaineena.[4]
Yksi rokoteannos on tilavuudeltaan 0,5 millilitraa ja se annetaan pistoksena lihakseen. Yli 3-vuotiaille rokotussarja muodostuu kahdesta annoksesta, jotka annetaan 28 päivän välein. Yli 2kk mutta alle 3v ikäisille annos on 0,25 ml. Rokote antaa suojan vasta tehosteen ottamisen jälkeen. Tehoste on annettava viimeistään 11 kk ensimmäisestä pistoksesta. Kiireellistä suojaa tarvitsevalle 18–65 -vuotiaalle tehoste voidaan antaa jo 7 vuorokautta ensimmäisestä pistoksesta.[4]
Rokotussarjan toinen annos tulisi antaa viimeistään viikkoa ennen matkaa.[2]
Suomessa aikaisemmin käytössä olleen, kolme pistoskertaa vaatineen JEV-GCC -rokotteen viimeiset erät vanhenivat vuonna 2014 eikä valmistetta enää tuoda maahan. Mahdolliset tehosterokotukset annetaan Ixiarolla.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Klaus Hedman, Terho Heikkinen, Pentti Huovinen, Asko Järvinen, Seppo Meri, Martti Vaara (toim.): Infektiosairaudet. Duodecim. ISBN 9789516566330.
- ↑ a b c d e f Matkailijan terveysopas: Japanin aivotulehdus
- ↑ a b c d WHO: Japanese encephalitis (englanniksi)
- ↑ a b Lääkeinfo: Ixiaro
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||