Infuusio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Infuusionestettä tippatelineessä.

Infuusio eli tiputus tarkoittaa nesteen antamista verisuoneen (tavallisesti laskimoon). Tiputus on menetelmä, jolla toteutetaan suonensisäinen eli parenteraalinen (’suolen ohittava’) nestehoito. Nesteinfuusiolla voidaan esimerkiksi korjata hypovolemiaa. Lääkkeitä voidaan myös annostella pitkän ajan kuluessa sekoittamalla infuusioliuokseen.

Toteutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiputus tapahtuu kanyylin kautta. Kanyyli asetetaan pinnalliseen laskimoon tai, mikäli on annettava väkevää infuusionestettä tai suuria määriä, keskuslaskimoon tai keuhkovaltimoon. Kanyyleita voidaan tarvita useita.[1] Joissain tilanteissa voi tulla kyseeseen kanylointi luuydintilaan.[2]

Infuusionesteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korvausnesteitä käytetään nesteiden menetyksestä kärsiville potilaille. Niitä ovat keittosuola- ja Ringer-liuokset.[3] Plasmankorvikkeina käytetään kolloidiliuoksia kuten hydroksietyylitärkkelysliuosta.[4]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ruokonen, Esko: ”Potilaan tutkiminen ja nestehoidon yleiset periaatteet”, Nestehoito, s. 134. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2010. ISBN 978-951-656-381-0.
  2. Leskinen, Markku: ”Luunsisäinen kanylointi”, Nestehoito, s. 159. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2010. ISBN 978-951-656-381-0.
  3. Tenhunen, Jyrki J.: ”Ringerpohjaiset ja natriumkloridipohjaiset kirkkaat nesteet”, Nestehoito, s. 171. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2010. ISBN 978-951-656-381-0.
  4. Rinne, Timo: ”Plasmankorvikkeet”, Nestehoito, s. 175. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2010. ISBN 978-951-656-381-0.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Infuusio.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.