Suezin kanavasota
Wikipedia
| Suezin kanavasota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Arabien–Israelin konflikti | |||||||||
 |
|||||||||
|
|||||||||
| Taistelijat | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
Moshe Dayan, Chaim Bar Lev |
|||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
594 sotilasta ja n. 130 siviiliä kuoli sekä 2000 sotilasta ja 700 siviilä haavoittui |
3 neuvostoliittolaista lentäjää ja 10 000 egyptiläistä, >100 lentokonetta |
||||||||
Suezin kanavasota (Kanavasota Suezilla 1968–1970) (hepreaksi מלחמת ההתשה, arab. حرب الاستنزاف) oli Israelin, Egyptin, Neuvostoliiton ja Palestiinan vapautusjärjestön välinen asemasota. Sota syttyi Egyptin aloitteesta Siinain niemimaan valtaamiseksi takaisin Israelilta, joka valtasi alueen kuuden päivän sodassa 1967.
[muokkaa] Egyptin toimet
21. lokakuuta 1967 Egyptin laivasto upotti israelilaisen sota-alus Eilatin ja pommitti Israelin asemia Bar-Lev -linjalla aikeenaan saada Israelin hallitus tekemään aluemyönnytyksiä. Israel vastasi iskuilla egyptiläisten sotilaskohteisiin ja asutuskeskuksiin Suezin länsirannalla. 30. lokakuuta Israelin laskuvarjojoukot sabotoivat Egyptin tärkeimmän voimalaitoksen pakottaen Nasserin keskeyttämään sotatoimet muutamaksi kuukaudeksi. 30. maaliskuuta 1969 Nasser sanoutuu virallisesti irti edellisistä tulitaukosopimuksista Israelin kanssa. 17. lokakuuta Yhdysvallat ja Neuvostoliitto aloittavat diplomaattisen ratkaisun löytämiseksi. 9. joulukuuta ulkoministeri Rogers julkistaa ehdotuksen, joka vaatii Egyptin sitoutumista rauhanprosessiin vastineeksi Israelin vetäytymisestä Siinailta. Molemmat osapuolet torjuvat sopimuksen. 15. maaliskuuta 1970 ensimmäinen Neuvostoliiton toimittama moderisoitu ilmatorjunta-aseistus on toimintavalmiudessa kanavan läheisyydessä. 7. elokuuta neuvotellun tulitauon mukaan osapuolet eivät saaneet sijoittaa sotilaita 50 kilometrin päähän ulottuvalla alueella kanavan molemmin puolin. Egypti siirsi kuitenkin välittömästi alueelle ilmatorjuntapattereitaan sopimuksen nimenomaisesta kiellosta huolimatta. 28. syyskuuta tulitauon tultua voimaan Nasser kuolee sydänkohtaukseen ja varapresidentti Anwar Sadat lähes välittömästi noustuaan valtaan alkaa vamistella Jom kippurin sotaa.
[muokkaa] Jordania ja PLO
Kuningas Husseinin osallistuminen Yhdysvaltain ulkoministeri William Rogersin tulitaukosuunnitelmaan, joka tarkoitti diplomaatisten suhteiden solmimista Jordanian ja Israelin välillä, johti PLO:n aseelliseen kapinaan Jordanian hallitusta vastaan. PLO:n joukot karkotettiin Jordaniasta 1970 Israelin ja Yhdysvaltain tuella konfliktissa, jota on myöhemmin kutsuttu Mustaksi syyskuuksi. Estääkseen Syyrian armeijan osallistumisen konfliktiin, Israel lähetti joukko-osastoja Jordan-joen länsirannalle. Tämän arvellaan vaikuttaneen Syyrian jäämiseen konfliktin ulkopuolelle.
[muokkaa] Aiheesta muualla
War of Attrition 1969-1970 (englanniksi)
