Italian lippu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italian valtiolippu ja kauppalippu.

Italian lippu (ital. bandiera d'Italia, usein vain pelkkä Il Tricolore) on Italian tunnus vaakunan ja hymnin ohella. Se on malliltaan trikolori ja sen värit ovat vasemmalta oikealle vihreä-valkoinen-punainen. Lipun mittasuhde on 2:3 eli se on puolitoista kertaa niin leveä kuin se on korkea. [1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cisalppisen tasavallan lippu vuodelta 1798.
Napoleonin Italian tasavallan lippu vuodelta 1802.
Napoleonin lippu Italiassa vuonna 1805.
Italian hallinnon lippu vuodelta 1848.

Ennen kuningaskuntaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran nykyinen Italian trikolori-lippu tuli käyttöön 7. tammikuuta 1797, kun Reggio Emilian tasavallan parlamentti hyväksyi Giuseppe Compagnonin, kirjailijan ja Napoleonin ajan poliitikon, julistuksen: ”on luotava universaali lippu Cispadaaniselle tasavallalle, jossa ovat kolme väriä: vihreä, valkoinen ja punainen, ja nämä kolme väriä ovat käytössä myös Cispadanan kokardissa, jota kaikki käyttävät”.

Vuonna 1796 Italian halki kulkivat voittoisan Napoleon Bonaparten armeijat ja samalla syntyivät alueen lukuisat tasavallat. Näillä oli mallinaan jakobiinien toiminta Ancien régimen raunioilla ja lähes kaikki niistä omaksuivat kolmen yhtä suureen pystypalkkiin jakautuneen lipun. Vain lippujen värit vaihtelivat.

Napoleonia tukeneet italialaiset rykmentit omaksuivat trikolorin, eritoten Lombardian legioona ja myöhemmin myös Italian legioona, jotka olivat rekrytoitu Emilia-Romagnasta. On arveltu, että Napoleon valitsi itse trikolorin alueen lipuksi. Napoleon piti enemmän vihreästä väristä kuin sinisestä.

Cispadaanisen tasavallan lipussa oli vaakasuuntaiset kolme yhtä suurta palkkia, joiden keskellä oli tasavallan tunnus. Kun lippu myöhemmin liitettiin Cisalppiseen tasavaltaan, siitä tuli pystysuunnassa olevien palkkien muodostama lippu.

Napoleonin aikana syntyivät hyvin lyhytaikaisiksi jääneet valtio, kuten esimerkiksi Ligurian tasavalta, Rooman tasavalta jne. Nämä tasavallat eivät kyenneet vastustamaan itävaltalais-venäläistä vastahyökkäystä vuonna 1799. Ne sulautuivat yksi toisensa jälkeen vuonna 1802 Italian tasavaltaan, josta tuli Italian kuningaskunta vuonna 1805, joka kesti aina vuoteen 1814 asti.

Nämä lyhytikäiset ja pienehköt tasavallat olivat tavallaan alku ajatukselle itsenäisyydestä, joka ruokki puolestaan yhdentymisen aatetta. Dynastian ja sotaväen lipusta tuli yleinen tunnus saavutetuille tasavaltalaisille vapauksille.

Kuningaskunnan aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niiden kolmen vuosikymmenen aikana, jotka seurasivat Wienin kongressia (18141815) trikolori oli kielletty Italiassa restauraation aikana, mutta se kuitenkin kohotettiin salkoon vuoden 1831 kapinaliikkeiden ja kansanliikkeen aikana. Goffredo Mameli sävelsi Italialaisten laulun vuonna 1847 ja siitä tuli myöhemmin Italian kansallishymni, ja mielessään sanat meillä on yksi yhteinen lippu ja yksi yhteinen toive. Savoijin herttua Kaarle-Albert, Lombardian ja Veneton seudun asukkaille osoittamassaan kuuluisassa julistuksessa, joka ilmoitti itsenäisyyssodan alkaneeksi, hän lopuksi totesi: ”Parhaiten todistaaksemme, ulkoisten merkkien avulla, italialaisten tahdon yhdistyä, niin me haluamme että joukkomme kantavat Italian trikoloriin yhdistettyä Savoijin vaakunaa”. Tämä vaakuna sijoitettiin siniselle pohjalle, jotta puna-valkoinen risti eivät sekoittuisi lipun punaiseen ja valkoiseen väriin.

Tätä lippua nähtiin Suomessakin kesällä 1942, kun Laatokalla toimi italialainen 12. Torpedovenelaivue eli XII Squadriglia Mas (capitano di corvetta A Bianchi); alukset ostettiin samana vuonna Suomelle Jymy-luokaksi ja italialaiset palasivat kotiin ilman veneitään.

Lippu nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian trikolori Piazza Venezialla Roomassa

Nykyinen Italian lippu on ollut käytössä 19. kesäkuuta 1946 lähtien, aina kuninkaallisen armeijan vetäytymisestä saakka. Lippu on otettu virallisesti käyttöön 1. tammikuuta 1948.[1]

17. tammikuuta 2003 Italian valtio päätti virallisesti lippunsa väreistä. Viralliset värit perustuvat Pantone-tekstiiliväreihin (TX) ja ovat seuraavat: vihreä on loistavan vihreä (18-5642TC), valkoinen on maidonvalkoinen (11-4201TC) ja punainen on tomaatinpunainen (18-1660TC). Värivalinnat osoittautuivat kiistanalaisiksi ja vuonna 2006 värivalintoja vaihdettiin: saniaisenvihreä (17-6153 TC), kirkas valkoinen (11-0601 TC), liekinpunainen (18-1662 TC).


Lipun symboliikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lipun symboliikkaa on selitetty useilla tavoilla:

  • Erään yleisen tulkinnan mukaan vihreä kuvaa Apenniinien vuoristoa, valkoinen Alppien lunta sekä punainen sankareiden vuodattamaa verta kolmessa 1800-luvulla käydyssä vapaussodassa.
  • Napoleonin sotien seurauksena italialaiset saivat inspiraation luoda samanlaisen kansallisen lipun kuin ranskalaisilla. Heidän lähtökohtanaan oli Napoleonin puolelle liittyneen Lombardian armeijan univormujen värit ja eritoten Milanon kansalliskaartin värit. Vihreän sanotaan myös olleen keisarin lempiväri.
  • Danten Jumalaisen näytelmän Kiirastulen 18:sta runossa kuvaillaan Beatricen käyttämää kolmea teologisen hyveen väriä: valkoinen uskon, vihreä toivon ja punainen laupeuden väriä. Erään uskonnollisen teorian mukaan Italian lippu on omaksunut nämä värit kuvatakseen katolista kansakuntaa.

Merenkulun liput[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivaston lippu
Kauppalaivaston lippu

Vuodesta 1947 lähtien kansallislippu on myös ollut käytössä kauppamerenkulun lippuna sillä muutoksella, että valkoiselle alueella on sijoitettu vaakunakuvioon neljän merenkulkukaupungin; Amalfin (valkoinen maltanristi sinisellä pohjalla), Genovan (punainen risti valkoisella pohjalla), Pisan (valkoinen risti punaisella pohjalla) ja Venetsian (punaisella pohjalla keltainen siivekäs leijona, jolla lakikirja) vaakunat. Sama muutos on voimassa myös sotilasmerenkulun lipussa, mutta tällöin kaupunkien vaakunoiden yläpuolelle on sijoitettu kruunu ja Venetsian vaakunassa olevan leijonan lakikirja on suljettu eikä avoinna. Tämä symboliikka on peräisin Venetsian tasavallan sotalipusta, jossa leijona esitettiin suljetun lakikirjan kanssa.

Autonomisten alueiden liput[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dorling Kinderley Limited, London: Suuri lippukirja, s. 139. Suom. Niina Mäki-Kihniä. The Bonnier Group, 2010. ISBN 978-952-220-281-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suuri lippukirja, s.139