Jumalainen näytelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Domenico di Michelinon freskossa Dante pitelee teostaan Jumalainen näytelmä (1465). Hän seisoo kiirastulen seitsenpenkereisen vuoren ja Firenzen kaupungin välissä sekä osoittaa Helvetin sisäänkäyntiä, jossa syntisiä johdatetaan alas helvetin eri tasoille. Kiirastulen vuoren päällä seisovat Aatami ja Eeva maanpäällisessä paratiisissa. Heidän yläpuolellaan Aurinko ja Kuu edustavat taivaallista paratiisia. Fresko viittaa myös itseensä, sillä kuvassa näkyy Firenzen katedraali, johon fresko on maalattu.

Jumalainen näytelmä (La divina commedia) on italialaisen Dante Alighierin 1300-luvulla italiaksi kirjoittama runoelma. Se kertoo Danten tekemästä matkasta Helvetin ja Kiirastulen kautta Taivaaseen.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Rakenne

Jumalainen näytelmä koostuu kolmesta osasta: Inferno (helvetti), Purgatorio (kiirastuli) ja Paradiso (paratiisi). Ensimmäinen osa, Inferno, on näistä kolmesta tunnetuin. Päähenkilön oppaana on helvetissä ja kiirastulessa kuuluisa roomalainen runoilija Vergilius, paratiisissa puolestaan kaunis Beatrice. Helvetti, kiirastuli ja taivas sisältävät kukin kymmenen kerrostumaa.

Eino Leino suomensi runoelman vuonna 1912. Teos on myös runoteknisesti varsin mielenkiintoinen sen sisältämän harvinaisen poljennottoman runomitan, tertsiinin, johdosta. Leinon kerrotaan suomentaneen ensimmäisen laulun runomitan vaatimien loppusointujen mukaisesti, mutta havainneen työn liian vaikeaksi, minkä jälkeen hän tyytyi mukailemaan lopullisen suomennoksen loppusoinnut lähelle vaatimuksia.lähde? Tämän voi huomata kolmessa ensimmäisessä säkeessä:

Elomme vaelluksen keskitiessä
ma harhaelin synkkää metsämaata
polulta oikealta poikenneena.
Ah, raskasta on sanoa kuink' oli
tuo salo kolkko, autio ja sankka!
Sit' aatellessa vielä muisti säikkyy.
Ei kaameampi itse kalma liene;
mut koska hyvää myös ma löysin sieltä,
kuvata muutkin tahdon tapaamani.


Elina Vaaran selkeällä nykyaikaisella runokielellä kirjoitettu versio.


Elomme keskimatkaan ehtineenä
samoilin synkkää metsää, koska olin
pois harhautunut tieltä oikealta.
Ah, vaikea on sanoin ilmi tuoda
tuon metsän sankkuus, kolkkous ja jylhyys,
sen pelkkä muistokin taas nostaa pelon!
Se karmea kuin kuolema on miltei;
vaan kun myös hyvää sieltä löysin, tahdon
kuvailla muunkin siellä kokemani.

[muokkaa] Helvetti

Helvetin portin yläpuolelle kirjoitettu lause ”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää” on kirjan tunnetuin ja usein siteerattu fraasi.

Danten matka helvetissä kulkee sen eri tasojen eli piirien halki. Aina vain syvemmälle edettäessä vastaan tulee yhä paatuneempia syntisiä, jotka kärsivät toinen toistaan kauheampia rangaistuksia. Alimpana helvetissä on Saatana, joka pureskelee ikuisesti Jeesuksen pettäjää Juudas Iskariotia sekä Caesarin murhaajia Brutusta ja Cassiusta.

Varsinaisen helvetin piirejä on yhdeksän, joista kolme jakautuu useampaan osastoon. Lisäksi helvetillä on esikartano. Helvetin piireissä ja osastoissa sielut kärsivät syntinsä mukaisesta rangaistuksesta. Helvetin piirit ja niihin johtavat synnit ovat seuraavat:[1]

Helvetin esikartano: pelkurit, päättämättömät ja puolueettomat; ajavat takaa ilmassa liehuvaa lippua, samalla kun paarmat ja ampiaiset pistelevät heitä, ja heidän jalanjäljistään nousee matoja.
1. piiri (limbo): kastamattomat ja ennen Kristuksen syntymää eläneet hyveelliset ihmiset; suhteellisen miellyttävä paikka, missä on mm. antiikin ajan todellisia ja myyttisiä sankareita, kirjailijoita, filosofeja ja tiedemiehiä, ja myös Vanhan testamentin ajan pyhät ennen kuin Jeesus nouti heidät pois.
2. piiri: himo, synnillinen rakkaus; hirmumyrsky riepottelee haluihin antautuneita ylös ja alas.
3. piiri: ahmatit; makaavat limaisessa mudassa ja ulvovat kuin koirat, samalla kun samea sade piiskaa heitä ja he kääntyilevät puolelta toiselle yrittäessään suojella itseään siltä.
4. piiri: saiturit ja tuhlaajat; kadotetuilla on valtava paino vyötäisillään ja he törmäilveät järjettömänä laumana toisiinsa ja tappelevat. Piirin vartijana toimii Pluto.
5. piiri: vihaiset ja kaunaiset; vihaan sortuneet tappelevat rajusti keskenään sakea usvan peittämällä suolla; kaunaiset makaavat suon pohjassa mumisten itsekseen kaunaansa, mistä nousee kuplia pinnalle.
6. piiri: kerettiläiset; harhaoppiset joutuvat makaamaan kuumissa haudoissa.
7. piiri: väkivaltaa käyttäneet

1. ryhmä: väkivaltaa lähimmäisten persoonaa ja omaisuutta kohtaan käyttäneet; väärintekijät uivat palavassa ja verisessä Flegethon-joessa.
2. ryhmä: väkivaltaa itseään ja omaisuuttaan kohtaan tehneet (haaskaajat); itsemurhaajat ovat muuttuneet puiksi, joiden oksilla harpyijat välillä repivät heitä.
3. ryhmä: väkivaltaa Jumalaa (jumalanpilkka), luontoa (sodomiitit) ja järjestystä (koronkiskurit) kohtaan tehneet; he ovat kuivalla hiekkakentällä tulisateen alla, missä pilkkaajat kiroavat Jumalaa, koronkiskurit konttaavat painava rahasäkki kaulassa ja sodomiitit valetavat edestakaisin pääsemättä koskaan minnekään.

8. piiri eli Malebolge ("pahat kuilut"): vilpilliset

1. kuilu: parittajat ja viettelijät; kumpikin joukko kiertää jonossa kehää vastakakisiin suuntin sarvipäisten demonien ruoskiessa heitä.
2. kuilu: liehittelijät ja imartelijat; joutuvat uimaan ulosteissa, mikä on valunut heidän suistaan.
3. kuilu: hengellisiä virkoja rahasta myyneet eli simonian harjoittajat; haudattu pää edellä kuoppaan ja heidän jalkapohjansa palavat tulessa.
4. kuilu: taikurit ja selvänäkijät; heidän päänsä on kääntynyt takaperin niin, että he katsovat selkäänsä ja itkevät.
5. kuilu: petolliset virkamiehet; kiehuvat vedessä, ja jos joku nostaa päätään veden pinnalle, yhdentoista demonin joukko pistelee häntä atraimillaan.
6. kuilu: tekopyhät; kantavat kultaisia munkinkaapuja, jotka ovat lyijynraskaita, että melkein katkaisevat kantajansa, kun tekopyhät laahustavat hitaasti kapeaa polkua kuilun ympäri.
7. kuilu: varkaat ja rosvot; käärmeet hyökkäävät jatkuvasti heidän kumppuunsa ja purevat. Toisinaan purema sytyttää uhrin tuleen, palaten tuhkaksi ja taas nousten tuhkasta ylös entisenlaisekseen.
8. kuilu: vilppiin neuvojat; palavat virvatulen kaltaisina soihtuina.
9. kuilu: eripuraisuuden kylväjät; heidän ruumiinsa silvotaan kappaleiksi uudelleen ja uudelleen.
10. kuilu: väärentäjät; kammottavat sairaudet runtelevat heidän ruumistaan, jolloin lihasta nousee kamala löyhkä. Jotkut ovat niin korkeassa kuumeessa, että melkein kiehuvat, ja toisten kieli halkeaa janosta.
metallin väärentäjät eli alkemistit
väärinä henkilöinä esiintyneet
väärän rahan tekijät
sanojensa väärentäjät

9. piiri eli Kokytos: petturit

1. kehä eli Kaina: lähimpänsä pettäneet, sukumurhaajat; haudattu ikijäähän, että vain kasvot näkyvät.
2. kehä eli Antenora: valtiolliset petturit.
3. kehä eli Ptolemea: vieraansa pettäneet; makaavat jäässä selällään, ja itkiessään kyyneleet jäätyvät silmäkuoppiin estäen heitä näkemästä mitään.
4. kehä eli Judaica: hyväntekijänsä pettäneet[2]. Helvetin keskellä Saatana.

[muokkaa] Kiirastuli

Dante kuvaa kiirastulen vuoreksi, joka on muodostettu helvetin kaivamisesta saadusta maasta. Se sijaitsee saarella, joka on eteläisen pallonpuoliskon ainoa maa. Ennen varsinaisen kiirastulen porttia vuoren juurella on kaksi pengertä. Vuoren huipulla on maallinen paratiisi. Kiirastulen piirit ja niihin joutuvat syntiset ovat:

1. penger: parannuksenteon viime hetkeen jättäneet
2. penger: väkivaltaisesti kuolleet ja syntejään vasta viime hetkellä katuneet, esirukousta tarvitsevat
Kiirastulen portti
1. piiri: ylpeät
2. piiri: kateelliset
3. piiri: vihaiset
4. piiri: laiskat, hitaat hyvään
5. piiri: ahneet, tuhlaajat
6. piiri: ahmatit
7. piiri: aistilliset (hekuma ja luonnonvastainen rakkaus)
Maallinen paratiisi: paluu synnittömään viattomuuteen, valmistautuminen taivaaseen nousuun[2]

[muokkaa] Paratiisi

1. Kuun taivas: urhoollisuuden puute, lupauksensa vastustelematta väkivallan vuoksi rikkoneet
2. Merkuriuksen taivas: oikeamielisyyden puute, hyvin mainetta ja kunniaa saavuttaakseen toimineet
3. Venuksen taivas: kohtuullisuuden puute
4. Auringon taivas: viisaat
5. Marsin taivas: urhoollisuus, uskon puolesta taistelleet
6. Jupiterin taivas: oikeamieliset hallitsijat
7. Saturnuksen taivas: kohtuullisuus, mietiskelijät
8. Kiintotähtien taivas: voitokas kirkko
9. Primum mobile: enkelien yhdeksän piiriä Jumalan ympärillä
10. Empyrean: Jumala ja uskovat kuin ruusun terälehdet[2]

[muokkaa] Suomennos

Jumalainen näytelmä on suomennettu kahdesti. Eino Leinon käännös julkaistiin kolmessa osassa 1912–14, Elina Vaaran vuonna 1963.

Johanna Mälkki esittää väitöstutkimuksessa Mitä etevin runoteos toivomuksen teoksen ajatussisältöä avaavasta suorasanaisesta käännöksestä. Leinon suomennos on ylätyylinen ja Vaaran käännös kieleltään vanhahtava. Myöskään perusteellisia selitysosioita sisältävää laitosta ei ole suomeksi ilmestynyt.[3]

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Alighieri, Dante: Jumalainen näytelmä. (Divina Commedia.) Suomentanut Eino Leino (1. painos 1912). Seitsentähdet. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-16514-3. Teoksen verkkoversio.
  • Alighieri, Dante: Jumalainen näytelmä. (Divina Commedia.) Suomentanut Elina Vaara. Johdannon ja selitykset laatinut Tyyni Tuulio. Kuvittanut Gustave Doré. 3. painos (1. painos 1963). Laatukirjat. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23912-7.
  • Kuula, Kari: Helvetin historia: Pohjalta pohjalle Homeroksesta Manaajaan. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-350-6.
  • Mälkki, Johanna: Mitä etevin runoteos: Dante Alighierin Jumalaisen näytelmän vastaanotto suomalaisessa kirjallisuusinstituutiossa 1851–2000. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1171. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-079-0.

[muokkaa] Lähteet

  1. Kuula 2006, 185-198
  2. a b c Alighieri 1999
  3. Säntti, Joonas: Kotoutettu komedia 19.8.2009. Kiiltomato.net. Viitattu 24.8.2009.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jumalainen näytelmä.
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai muita samantapaisia artikkeleita.

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä