Styks

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gustave Doré, Styks, 1861.

Styks (muinaiskreikaksi Στύξ 'viha') on kreikkalaisessa mytologiassa manalan pääjoki, joka kiersi sen ympäri yhdeksän kertaa.[1] Sen uskottiin olevan myös alkulähde samannimiselle joelle Arkadiassa. Tarinan mukaan Akhilleus kastettiin Styksiin lapsena, jolloin hän sai kuolemattomuuden, ja Aleksanteri Suuri myrkytettiin sen vedellä.

Styks-virran lautturi oli nimeltään Kharon, joka kolikkoa vastaan kuljetti vainajan Haadeeseen. Jos jostain syystä vainajalla ei ollut maksua lautturille, hän ei päässyt joen yli vaan hänen sielunsa jäi ikuisiksi ajoiksi vaeltelemaan. Antiikin Kreikassa oli hyvin yleinen tapa laittaa vainajalle yksi kolikko suuhun takaamaan manalaan pääsyn.

Jumalatar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Styks oli myös Okeanoksen ja Tethyksen vanhin tytär, okeanidi. Hän sai Pallaksen kanssa lapset Nike, Kratos, Zelos ja Bia. Hänen mainitaan saapuneen ensimmäisenä lastensa kanssa Zeuksen avuksi titanomakhian alettua, ja tästä kiitokseksi jumalat alkoivat vannoa valansa hänen nimeensä, ja hänen lapsensa saivat asua Zeuksen luona.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hesiodos: Theogonia ('Jumalten synty') 775–806 (engl. käännös).
  2. Hesiodos: Theogonia ('Jumalten synty') 383–403 (engl. käännös).
Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.