Kentauri (taruolento)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kentauri ja lapiitti taistelevat. Yksi Parthenonin metoopeista.
Tämä artikkeli käsittelee taruolentoa. Katso muut merkitykset täsmennyssivulta.

Kentauri (muinaiskreikaksi Κένταυρος) on kreikkalaisen mytologian olento, joka on puoliksi ihminen, puoliksi hevonen. Kentaurilla on hevosen ruumis, mutta kaulan ja pään tilalla on ihmisen ylävartalo vyötäröstä ylöspäin. Erään käsityksen mukaan Thessalian vuoristoseudulla asunut esi-indoeurooppalainen väestö olisi tulkinnut Etelä-Aasian aroilta tulleiden indoeurooppalaisten, hevosten selästä karjaansa kaitsevien paimenten hahmot miehen ja hevosen eläimellisiksi sekasikiöiksi.[1] Varhaisimmassa kreikkalaisessa kirjallisuudessa (Homeros) kentaurien sekasikiömäisyyttä ei mainita, kesyttömyys ja eläimellisyys kylläkin. Vasta Pindaros mainitsee kentaurit miehen ja hevosen yhdistelmäksi. Myös varhaisessa kreikkalaisessa taiteessa kentaurit kuvataan karvaisiksi jättiläisiksi hevoselementin tullessa mukaan vasta myöhemmin. Sana kentauros ei ilmeisestikään ole indoeurooppalaista perua,[2] joten lienee turvallisinta olettaa se esikreikkalaiseksi sanaksi, jolle kehkeytyi sisältö erilaisista paikalliskonteksteista.

Kentaurien synty mytologiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalaisessa mytologiassa kentaurien syntyhistoria ulottuu Thessaliassa asuvien lapiittien kuningas Iksioniin (eräiden myyttien mukaan itsensä sodanjumala Areen poika), joka oli naima-aikeissa ja hyvien tapojen mukaisesti lupasi morsiamensa apelle lahjoja. Iksion kuitenkin petti appensa, josta suivaantuneena appiukko ryöväsi kuninkaan hevosen. Iksion heitätti appensa lopulta hehkuvilla hiilillä täytettyyn kuoppaan – teko, joka herätti niin paljon paheksuntaa, että Iksionin oli lopulta haettava itsensä ylijumala Zeuksen apua. Zeus ei ilmeisesti pitänyt appiukon polttamista kovinkaan suurena syntinä, koska lupasi Iksionille paikan jumalten ruokapöydässä. Täällä Iksion iski silmänsä Heraan ja alkoi vikitellä tätä. Juonikas Zeus huijasi Iksionin makaamaan Heran muotoisen pilven kanssa, josta syntyi Kentauros-niminen hirviö. Tämä taas innostui niin Peleias-vuoren rinteillä asuvista tammoista, että siitti kokonaisen hevosihmisten lauman.

Kentauria esittävä piirros.

Kentaurien isän, kuningas Iksionin loppu oli kurja. Hän alkoi kehuskella suhteellaan Heraan, josta kimpaantuneena Zeus heitti hänet Manalaan, jossa hänet sidottiin ikuisesti pyörivään pyörään.

Myyttejä kentaureista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalaisen veistotaiteen yksi suosituimmista aiheista on kentaurien ja lapiittien taistelu. Se oli kuvattuna Olympian Zeuksen temppelin länsipäädyssä ja useiden muiden temppeleiden (kuten Ateenan Parthenonissa) friiseissä. Runoilija Ovidius kertoo tapahtumasta teoksessaan Muodonmuutoksia.

Tapahtumat saivat alkunsa kuningas Iksionin pojan, Peirithoosin häissä, joihin myös kentaurit oli kutsuttu. Äkkiä kentauri nimeltään Eurytion ponkaisi ylös ja yritti kaapata morsiamen. Samassa muutkin kentaurit ryhtyivät kaappaamaan naisia mukaansa ja alkoi yleinen kaaos. Lapiitit ryhtyivät luonnollisesti taistelemaan epäkohteliaita vieraitaan vastaan ja lopulta onnistuivatkin karkottamaan kentaurit takaisin vuoristoon. Naisten kohtaloa Ovidius ei kerro.

Toinen myytti kertoo, miten väkivahva Herakles (latinaksi Herkules) tapasi ystävällisen kentauri Foloksen, joka tarjosi sankarille aterian, muttei viiniä, koska ainoa ruukku oli kentaurien yhteistä omaisuutta. Herakles kuitenkin joi ruukun siekailematta tyhjäksi ja ampui myrkkynuolillaan useita raivostuneita kentaureja kuoliaaksi – mukaan lukien Foloksen.

Mosaiikkikuva kentaurista San Cataldon katedraalissa.

Herakleen kuolemaan liittyy myös kentauri. Erään kerran Herakles oli nainut Deianeira-neidon. Matkallaan pariskunta tapasi tieltään kuohuvan joen, jonka yli kentauri Nessos tarjoutui kantamaan Deianeiran. Päästyään toiselle rannalle kentauri koetti paeta Deianeiran kanssa, mutta Herakles ampui tämänkin myrkkynuolellaan (myytin joihinkin versioihin sisältyy Deianeiran raiskaus). Kuoleva Nessos kertoi Deianeiralle salaisuuden veren tahrimasta viitastaan: se oli lumottu ja mikäli joskus Herakleen lempi Deianeiraa kohtaan laimenisi, auttaisi viitta tällöin neitoa. Myöhemmin Herakles jättikin Deianeiran, mutta nainen lähetti Nessoksen viitan sankarille, joka heitti sen ylleen, mutta myrkyttyi siitä niin pahoin, että poltti itsensä mieluummin elävältä.

Poikkeus barbaarisista kentaureista oli viisas ja lahjakas Kheiron, jota on kutsuttu koko Kreikan viisauden isäksi. Hän esimerkiksi opetti lääkintätaidon jumala Asklepiokselle kaiken lääkintätaidosta. Kuten monien muidenkin kentaurien, myös Kheironin kohtaloksi koitui hänen oppilaansa Herakles, joka Folos-jupakan yhteydessä ampui myrkkynuolensa myös Kheironiin. Koska Kheiron oli kuolematon, hän rukoili Zeusta ottamaan tämän ominaisuuden pois. Lopulta Zeus sijoitti viisaan kentaurin tähtikuvioksi taivaalle.

Kentauri symboliikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisessa Kreikassa kentaurit nähtiin viettien, intohimojen ja raa'an eläimellisyyden elämisen ruumiillistumina, joissa inhimilliset piirteet yhdistyivät eläimen luontoon epätäydellisesti. Myöhäisantiikin "kristillisen luonnontieteen" perusteos Physiologus piti kentauria vertauskuvana kerettiläisestä, joka tuntee opin, muttei sisäistä sitä ja jää näin mieleltään kaksijakoiseksi. Keskiajalla kentauri nähtiin vastavoimana nuhteettomalle ritarille, koska – toisin kuin ritari – se ei ole voittanut eläimen luontoaan. Lisäksi sitä pidettiin ylimielisyyden ja paheen ruumiillistumana.

Astrologian symboliikassa on eläinradan yhdeksäs tähtimerkki (Jousimies) kuvattu jousella ampuvana kentaurina, ns. "tulimerkkinä", joka antaa sen vallitessa syntyneille mm. määrätietoisuutta, hyökkäävyyttä, eloisuutta ja pyrkimystä valoon, voimaan ja valtaan.

Kentaurit myöhemmässä fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. K. Rowlingin Harry Potter -tarinoissa kentaureilla on merkittävä osa: viidennestä kirjasta alkaen toisena ennustuksen opettajana toimii kentauri nimeltä Firenze. Inhottava opettaja Dolores Pimento joutuu kentaurilauman pieksemäksi erehdyttyään nimittämään niitä ”saastaisiksi rotupuoliksi” – ja ellei rehtori Dumbledore tulisi hakemaan häntä pois, olisi voinut käydä pahemminkin. Myös kuudennen kirjan lopussa olevissa Dumbledoren hautajaisissa sekä viimeisen kirjan lopputaistelussa kentaureilla on olennainen osa.

Samoin Mortal Kombat -peleissä ja elokuvissa esiintyy kentauri nimeltä Motaro. Myös Artemis Fowl -kirjoissa esiintyy itsekeskeinen ja nerokas kentauri Foaly.

C. S. Lewis kertoo kirjassaan Hopeinen tuoli, että on vaikea päätös kutsua kentauri aterialle: ensin kentauri tarvitsee ruokaa ihmisosiolle – puuroa, munia, kinkkua, teetä – ja sitten hevososiolle eli tunti laitumella ja vielä apetta ja sokeria.

Brandon Mullin Myyttihovi-kirjoissa kentaurit ovat itsekeskeisiä ja kopeita olentoja, jotka välittävät ulkomaailmasta vasta muiden loukattua niitä. Varjoruton kosketus -kirjassa Seth tekee näin ja olisi joutunut kaksintaisteluun kentaurin kanssa, ellei Patton olisi pelastanut häntä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vastaavasti Keski-Amerikan intiaanit luulivat ratsastavien espanjalaisten olevan eläimen ja ihmisen sekasikiöitä.[1].
  2. Chantraine (1968: 514-515).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kentauri.
  • Chantraine, Pierre: Dictionnaire étymologique de la langue grecque. Histoire des mots. Paris: Klincksieck, 1968.
  • Leikola, Anto: Seireenejä, kentaureja ja merihirviöitä. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2002. ISBN 951-31-2372-3.