Kleopatra VII

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kleopatra Filopator
(Kleopatra VII)
Kleopatra-VII.-Altes-Museum-Berlin1.jpg
Kleopatraa esittävä rintakuva
Egyptin kuningatar
51 eaa.30 eaa.
Edeltäjä Ptolemaios XII
Seuraaja Rooma liitti Egyptin itseensä.
Tiedot
Syntynyt 69 eaa.
Egypti
Kuollut 12. elokuuta 30 eaa.
Aleksandria, Egypti
Puoliso Ptolemaios XIII, Ptolemaios XIV, Julius Caesar, Marcus Antonius

Kleopatra VII Filopator (muinaiskreikaksi Κλεοπάτρα Φιλοπάτωρ, 69 eaa.12. elokuuta 30 eaa.) oli Egyptin kuningatar 51–30 eaa. Kleopatra oli Egyptin kreikkalaisajan viimeinen hallitsija[1]. Hän kuului Ptolemaiosten hallitsijasukuun, joka oli hallinnut Egyptiä jo vuodesta 305 eaa. lähtien. Kleopatra nousi kuningattareksi 18-vuotiaana ja uudelleen 21-vuotiaana menetettyään välillä vallan veljelleen. Kleopatra on jäänyt historiaan etenkin rakkaussuhteistaan Julius Caesarin ja Marcus Antoniuksen kanssa, legendaarisesta viehätysvoimastaan, sekä itsemurhastaan, jonka hän teki Egyptin joutuessa lopullisesti Rooman vallan alle.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kleopatra syntyi 69 eaa.[2] Nimi Kleopatra tarkoittaa ”isän kunniaa”, ja kaikki hänen sukunsa naiset olivat olleet nimeltään joko Kleopatra, Arsinoe tai Berenike, mitkä olivatkin myös Kleopatran ja hänen kahden sisarensa nimet.[3] Kleopatra VII oli Kleopatroista järjestyksessään todellisuudessa vasta kuudes[4].

Kleopatra kuului makedonialaislähtöiseen Ptolemaiosten hallitsijasukuun, joka oli hallinnut Egyptiä Aleksanteri Suuren jälkeen[5]. Kleopatran isä oli faarao Ptolemaios XII Auletes. Hänet tunnettiin heikkona hallitsijana, joka oli kiinnostunut huilunsoittamisesta ja muista taiteista yhtä paljon kuin hallitsemisesta.[6] Kleopatran äidistä Kleopatra V Tryfainasta ei tiedetä juuri mitään, mutta hän oli kymmeniä vuosia miestään nuorempi ja luultavasti tämän sisar tai sisarpuoli. Kleopatralla oli yksi vanhempi ja yksi nuorempi sisko sekä kaksi pikkuveljeä, joista molemmista tuli myöhemmin lyhyeksi aikaa Kleopatran aviomiehiä.[2]

Kleopatra kasvoi Aleksandriassa isänsä palatsissa, joka sijaitsi kuuluisan Aleksandrian kirjaston vieressä. Hänen varhaisvuosistaan ei tiedetä mitään, mutta epäilemättä hän sai hyvän koulutuksen, sillä hän oli hyvin kielitaitoinen ja hänet tunnettiin taitavana ja sivistyneenä keskustelijana.[7]

Valtaannousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kleopatraa esittävä basalttiveistos.

Kleopatran isä Auletes joutui vuonna 58 eaa. maanpakoon Roomaan, minä aikana hänen vanhin tyttärensä Berenike IV otti vallan itselleen. Palattuaan Roomasta kolmen vuoden kuluttua Auletes teloitti Bereniken, ja 13-vuotias Kleopatra nousi vallanperimysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Auletes kuoli luonnollisten syiden takia viisi vuotta myöhemmin, ja 18-vuotiaasta Kleopatrasta tuli vuonna 51 eaa. Egyptin hallitsija pikkuveljensä Ptolemaios XIII:n kanssa. Kleopatra oli hyvin läheinen isänsä kanssa, mahdollisesti jopa tämän kanssahallitsija, ja hän järjestikin isälleen näyttävät hautajaiset ja otti lisänimekseen Filopator, ”isäänsä rakastava”.[8]

Valtaan noustuaan Kleopatra teki matkan Thebaan ja osallistui näkyvästi uskonnollisiin härkäkulttiseremonioihin saavuttaakseen egyptiläisten uskollisuuden. Hän johti maata itseään periaatteessa korkea-arvoisemman pikkuveljensä sijaan puolentoista vuoden ajan, ja asiakirjoissa ja kolikoissa oli aluksi vain hänen nimensä. Hänen ensimmäisinä valtavuosinaan Egyptiä koetteli kuitenkin kuivuus, ja ruokapulasta kärsinyt maa ajautui laittomuuksiin ja maaltapakoon. Kleopatran hovissa olivat myös saaneet valtaa johtava ministeri, eunukki Potheinos, ja kenraali Akhillas. He toimivat myös nuoren Ptolemaioksen holhoojina ja onnistuivatkin palauttamaan Ptolemaioksen Kleopatran edelle hallitsijaksi.[9] Kleopatra myös suututti Aleksandriaan aikoinaan hänen isänsä turvaksi tulleet roomalaisjoukot, minkä seurauksena hän joutui epäsuosioon ja hänet ajettiin maanpakoon.[10]

Vuonna 48 eaa. 21-vuotias Kleopatra oli palkkasotilasjoukkojensa kanssa Syyrian aavikoilla maanpaossa, kun hänen veljensä hallitsi yksin Egyptiä. Syyskuussa samana vuonna Ptolemaios murhautti Julius Caesaria vastaan sotineen roomalaisen sotapäällikkö Pompeiuksen leirinsä edustalla Pelusiumissa, Niilin suiston itäpuolella. Pian sen jälkeen Julius Caesar saapui Aleksandriaan ja kutsui hallitsijaparin luokseen aikoen sovitella heidän riitaansa, sillä vakaa Egypti olisi Roomankin etu. Kleopatra ei olisi päässyt Aleksandriaan veljensä armeijan ohi, joten hänet salakuljetettiin omaan palatsiinsa Niiliä pitkin hamppu- tai nahkasäkissä.[11]

52-vuotiaasta Caesarista ja Kleopatrasta tuli tapaamisensa jälkeen pian rakastavaiset, ja Caesar nosti Kleopatran tämän veljen rinnalle hallitsijaksi. Caesar myös lahjoitti Kyproksen saaren Kleopatran pikkusiskolle ja 12-vuotiaalle toiselle pikkuveljelle.[12]

Aleksandriassa Caesarin joukot kokivat sisällissotaa käyvien aleksandrialaisten taholta voimakasta vastustusta, ja taistelut jatkuivat kuukausia Caesarin ja Kleopatran ja tämän kahden sisaruksen ollessa piiritettyinä palatsissaan. Caesar saavutti lopulta voiton, ja Ptolemaios XIII sai surmansa. Sodan jälkeen Caesar nosti Kleopatran nuoremman pikkuveljen Ptolemaios XIV:n Kleopatran rinnalle hallitsijaksi.[13]

Hallitsijana Caesarin aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Kleopatran asema kuningattarena oli vankka, sillä hänen vastustajansa olivat kaikki poissa pelistä ja hänen kuningaspuolisonsakin oli vain muodollinen kanssahallitsija ilman suurta valtaa. Kleopatra myös syrjäytti tai murhautti kaikki epälojaalit hovin jäsenet.[14]

Tilanteen vakiinnuttua Aleksandriassa Kleopatra ja Caesar tekivät yhteisen lemmenristeilyn Niilillä, minkä avulla Kleopatra ja Caesar pyrkivät samalla vakiinnuttamaan Kleopatran vallan Egyptissä.[15] Yhdeksän kuukautta ensitapaamisensa jälkeen vuonna 47 eaa. heille syntyi yhteinen poika Kaisarion (lat. Caesarion), hallitsijanimeltään Ptolemaios XV.[16][17]

Caesarin lähdettyä Egyptistä sotimaan Mustallemerelle vuoden 47 eaa. huhtikuussa Kleopatra alkoi rakennuttaa hänelle temppeliä Aleksandriaan. Vuonna 46 eaa. Kleopatra matkusti Roomaan Caesarin luokse poikansa ja veljensä kanssa. Roomassa Kleopatra asui Caesarin puutarhahuvilassa nykyisen Trasteveren kaupunginosan alueella. Hänen ajastaan Roomassa ei ole juurikaan säilyneitä tietoja, mutta hänen tiedetään osallistuneen kaupungin seurapiiritapahtumiin ja kuunnelleen mielellään laulaja-muusikko Marcus Tigellius Hermogeneetä. Juliaanisen kalenterin käyttöönoton kerrotaan myös olleen Kleopatran silloisen neuvonantajan ansiota. Caesar pyrki samalla koko ajan vahvistamaan suosikkinsa Kleopatran asemaa Egyptin hallitsijana.[18]

Itselleen liikaa valtaa tasavaltalaisten senaattorien mielestä hamunnut Caesar murhattiin Roomassa 44 eaa.[19] Kleopatra palasi heti Egyptiin, ja pian surmattiin myös Kleopatran veli – joidenkin lähteiden mukaan siksi, että Kleopatra halusi varmistua Kaisarionin asemasta vallanperijänä.[20][17]

Toiminta hallitsijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kleopatra poikansa Kaisarionin kanssa Denderan temppelin takaseinällä. Kleopatra on kuvattu Isis-jumalattarena, johon hänet julkisuudessa samastettiin.[21]

Kleopatran toiminnasta maansa hallitsijana saatu tieto on peräisin egyptiläisistä piirtokirjoituksista ja papyruksista, sillä kreikkalais-roomalaiset historioitsijat keskittyivät Kleopatraan henkilönä ja hänen suhteeseensa Rooman kanssa. Kotimaassaan Kleopatra toimi aktiivisesti, antoi lukuisia määräyksiä ja nimityksiä sekä puuttui useasti omavaltaisten tai korruptoituneiden virkamiesten toimintaan. Hänen valtansa ulottui myös Etelä-Egyptiin, missä hän vieraili usein ja minne hän rakennutti paljon.[22] Kleopatran ulkopolitiikka oli laajentumishaluista, ja hän valtasikin takaisin Egyptin erillisalueiksi koko Lähi-Idän Juudeaa lukuunottamatta. Tästä syystä historioitsija Josefuksen kuvaukset Kleopatrasta ovatkin kielteisiksi värittyneet. Kleopatra joutui antamaan roomalaisille paljon periksi, mutta samalla hän pystyi säilyttämään Egyptin itsenäisenä.[23]

Suhde Marcus Antoniukseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caesarin salamurhan jälkeen Roomaa hallitsi toinen triumviraatti, jossa valtakunnan itäiset osat jäivät Marcus Antoniuksen haltuun. Vuonna 41 eaa. Antonius matkusti Vähä-Aasiaan ja kutsui Kleopatran luokseen ottaakseen selvää tämän politiikasta.[17] Kleopatra tarttui tilaisuuteen tehdäkseen vaikutuksen Antoniukseen, ja kreikkalainen historioitsija Plutarkhos ikuisti jälkikäteen Kleopatran saapumisen kuuluisasti näin:[24]

»Hän lähti matkalle ja saapui purressa, jonka peräkeula oli kullattu, Kydnoksen joelle. Tuuli puhalsi sen purppurapurjeita, ja hopeiset airot löivät veteen huilujen, torvien ja harppujen soiton tahdissa. Kultakirjoisen suojakatoksen alla lepäili korut yllään kuningatar, kuvankauniina kuin Afrodite. Nuoret pojat, jotka olivat kuin maalauksissa kuvatut rakkauden jumalat, leyhyttelivät hänen sivuillaan viuhkoja. Mitä kauneimmat palvelijattaret esiintyivät aallottariksi ja sulottariksi pukeutuneina. Heidät oli sijoitettu ryhmiin, toiset peräkeulaan, toiset maston luokse. Joen rannat täyttyivät erilaisten suitsukkeiden levittämistä ihanista tuoksuista. Kuningattaren purren saavuttua joelle ihmiset alkoivat heti sitä rannoilta seurata. Toiset taas kiiruhtivat kaupungista katsomaan tätä ihanaa näkyä. [ - - ] Kulovalkean tavoin levisi sanoma, että Afrodite saapui juhlakulkueessa Dionysoksen luokse tuomaan Aasialle onnea.»

Tapaamisen seurauksena Antonius ja Kleopatra aloittivat tiiviin rakkaussuhteeseen, joka jatkui talven aikana Aleksandriassa, kunnes Antonius joutui seuraavana keväänä palaamaan takaisin Roomaan[25]. Neljä vuotta myöhemmin Antonius palasi Kleopatran luo ja he avioituivat. Liitto aiheutti vastustusta Roomassa, missä Kleopatra nähtiin poliittisena pyrkyrinä. Kun Antonius nimitti Kleopatran kuninkaiden kuningattareksi ja Kaisarionin kuninkaiden kuninkaaksi sekä jakoi Rooman alueita pariskunnan yhteisille lapsille Kleopatra Selenelle, Alexander Heliokselle ja Ptolemaios Filadelfokselle, Rooman mitta täyttyi ja Octavianus julisti sodan.[17]

Tappio ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jean-André Rixensin öljyvärityö Kleopatran kuolema (1874).

Octavianuksen sota Antoniusta ja Kleopatraa vastaan eteni hitaasti, ja pariskunta vietti talven 32–31 Patraksessa. Vuoden 31 eaa. syyskuussa Octavianus löi Marcus Antoniuksen ja Kleopatran laivaston Aktionin taistelussa. Kleopatran laivasto pakeni kesken taistelun, ja Antonius lähti seuraamaan sitä ja jätti omat joukkonsa oman onnensa nojaan. Kleopatra vetäytyi Aleksandriaan ja roomalaisen historioitsija Dion Kassiosin mukaan ensi töikseen tapatti hänen tappiostaan iloinneita johtavia miehiä sekä Armenian kuninkaan mielistelläkseen Meedian hallitsijaa.[26] Kaisarion oli saavuttanut täysi-ikäisyyden, joten Kleopatra teki hänestä valtiaan itsensä rinnalle. Octavianuksen kanssa käydyt neuvottelut eivät onnistuneet, sillä Octavianus vaati Kleopatran karkottamista Egyptistä. Lopulta Antoniuksen joukot kokivat lopullisen tappionsa.[27]

Yksi tunnetuimmista kuvauksista Kleopatran viimeisistä päivistä on peräisin Plutarkhokselta, mutta jo Kleopatran aikalaiset, varhaisimpana heistä kreikkalainen historioitsija Strabon, kirjoittivat hänen kuolemastaan.[28] Kleopatra telkeytyi Antoniuksen tappiosta kuultuaan palatsinsa hautaholviin. Antonius ehkä luuli Kleopatran surmanneen itsensä, heittäytyi itse miekkaansa ja kuoli myöhemmin Kleopatran käsivarsille. Octavianus haetutti Kleopatran aarteineen piilostaan tarkoituksenaan viedä hänet näytteille triumfikulkueessaan. Aluksi Kleopatra yritti itsemurhaa kieltäytymällä syömästä, mutta luopui yrityksestä Octavianuksen uhattua tappaa hänen lapsensa. Lopulta 12. elokuuta 30 eaa. hänen onnistui surmata itsensä, joko käärmeenpuremalla tai myrkyllä. Octavianuksen miehet löysivät hänet kullatulta lepotuoliltaan kahden kuolleen palvelijattaren kanssa. Kleopatra haudattiin Antoniuksen vierelle.[29] Octavianus puhdisti Egyptin Kleopatran merkittävimmistä tukijoista, mutta säästi Kleopatra-patsaat.[30]

Pian Kleopatran kuoleman jälkeen tai jo sitä ennen Octavianus surmautti hänen poikansa Kaisarionin.[31] Kleopatran ja Antoniuksen kolme lasta palasivat Octavianuksen kanssa Roomaan, missä tämän sisar otti heidät kasvatettavakseen. Lapset marssivat Octavianuksen triumfissa vuotta myöhemmin, mutta poikien vaiheista tämän jälkeen ei ole tietoja. Kleopatra Selene naitettiin Juba II:lle, josta tehtiin Mauretanian hallitsija Selenen kanssa. Heitä seurasi valtaistuimelle heidän poikansa Ptolemaios. Hän joutui keisari Caligulan surmaamaksi Roomassa, mikä samalla päätti Ptolemaiosten dynastian.[32]

Vuonna 2009 Zahi Hawass ja joukko muita arkeologeja löysivät Aleksandrian läheltä haudan, josta löytyi useita Kleopatraa esittäviä patsaita ja pronssikolikoita. He uskovat Kleopatran ja Antoniuksen haudatun sinne.[33]

Saksalainen historioitsija Christoph Schäfer, joka on Trierin yliopiston muinaishistorian professori, esitti kesäkuussa 2010 teorian, jonka mukaan Kleopatra ei suinkaan kuollut käärmeen puremaan kuten yleisesti uskotaan, vaan juomaansa myrkkysekoitukseen. Kobranpureman aiheuttama kuolema on erittäin tuskallinen ja hidas. Noin 30 vuotta ennen ajanlaskumme alkua itsemurhan tehnyt kuningatar ei ole voinut turvautua niin epävarmaan keinoon, sillä pienikokoisen egyptinkobran purema ei aina johda kuolemaan. Historiallisiin asiakirjoihin ja toksikologian asiantuntijoihin teoriansa perustava Schäfer on sitä mieltä, että Kleopatran tappavassa juomassa oli luultavasti myrkkykatkon uutetta ja ukonhattua sekä oopiumia. Asiakirjat nimittäin kertovat Kleopatran tunteneen myrkkyjä ja tehneen niillä jopa kokeita. Lisäksi noin 200 vuotta Kleopatran itsemurhan jälkeen Dion Kassios kuvasi Kleopatran kuolemaa hiljaiseksi ja tuskattomaksi.[34][35][36]

Henkilökuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kleopatra kokeilee myrkkyjä kuolemaantuomittuihin. Alexandre Cabanel, öljyvärityö (1887).

Kuva Kleopatrasta on välittynyt lähinnä useiden kauan Kleopatran kuoleman jälkeen eläneiden historioitsijoiden tai runoilijoiden kuten Plutarkhosin, Appianosin, Dion Kassiosin, Josefuksen ja Lucanuksen kirjoituksista. Kleopatran rakastaja Julius Caesar mainitsee Kleopatran teksteissään vain kerran lyhyesti[37]. Kleopatran itse kirjoittamia tekstejä ei ole säilynyt, lukuunottamatta yhtä kuninkaallisen määräyksen allekirjoitusta.[38]

Kleopatra oli hallitsijana julma, kuten hallitsijat hänen aikanaan yleensäkin: hän murhautti useita vastustajiaan ja kilpailijoitaan, kuten veljensä sekä siskonsa Arsinoen. Roomalaisen kirjailija Ciceron mukaan Kleopatra käyttäytyi Roomassa asuessaan ylimielisesti ja hankalasti, minkä vuoksi hänestä ei koskaan tullutkaan Roomassa suosittua. Kleopatra oli kuitenkin epäilemättä uskottava sotapäällikkönä, sillä hänen onnistui kerätä maanpakonsa aikana 20-vuotiaana Syyriassa kokoon suuri ja kontrolloitu palkka-armeija.[39]

Kleopatran tunteista Caesaria ja Marcus Antoniusta kohtaan ei voida tietää mitään varmaa. Kumpikin suhde oli kuitenkin hyvin läheinen ja pitkäikäinen, ja Kleopatran puolelta myös uskollinen. Hänelle syntyi näistä suhteista myös neljä lasta, joiden avulla Kleopatra mahdollisesti halusi perustaa uuden dynastian Antoniuksen noustessa koko Rooman valtiaaksi. Nämä rakkaussuhteet Rooman mahtimiehiin koituivat hänelle samalla suureksi poliittiseksi hyödyksi, joten häneen vihamielisesti suhtautuneet kirjoittajat leimasivat Kleopatran niiden perusteella seksuaalisesti kyltymättömäksi ja laskelmoivaksi.[40] Roomalaiset Vergilius ja Horatius kirjoittivat, että Kleopatra oli ovela ja vallanahne ja vaaraksi Roomalle.[17]

Kleopatra syyrialaisessa kolikossa. Toisella puolella on Marcus Antoniuksen kuva.

Plutarkhos ylisti etenkin Kleopatran sulokasta ääntä, kielitaitoa ja älykkyyttä. Hänen mukaansa Kleopatra puhui kreikan ja egyptin lisäksi seitsemää kieltä, muun muassa hepreaa ja etiopialaisten troglodyyttien kieltä, mutta ei mainitse, että Kleopatra olisi osannut latinaa. Kleopatra oli kiinnostunut Egyptistä, ja hän olikin sukunsa ensimmäinen hallitsija, joka opetteli kansan puhumaa egyptiä.[41] Hän myös maalautti itsestään muotokuvia perinteisissä egyptiläisissä asuissa[20].

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kleopatrasta ei ole säilynyt yhtään virallista rintakuvaa.[42] Plutarkhos kuvasi Kleopatraa aluksi vastustamattoman kauniina ja älykkäänä.[17] Myöhempinä aikoina Kleopatraan usein yhdistetystä kauneudesta ei aikalaiskirjoittajilta löydy kuitenkaan aina vain ylistäviä mainintoja: esimerkiksi juuri saman Plutarkhosin mukaan Kleopatran kauneus ”ei sinänsä ollut ainoalaatuista eikä häikäisevää, mutta hänen käytöksessään oli kiehtovaa hurmaa”.[43] Varhaisimmissa kolikoissa Kleopatra on kuvattu melko isonenäisenä ja kulmikasleukaisena ja myöhemmissä kolikoissa jopa kyömynenäisenä, mikä oli kuitenkin luultavasti liioittelua.[44]

Kleopatra taiteessa ja populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kleopatrasta on tehty useita kirjoja, näytelmiä ja elokuvia.[45] Näytelmistä tunnetuin on Shakespearen Antonius ja Kleopatra. Elokuvia Kleopatrasta oli vuoteen 2005 mennessä tehty jo 72: näistä tunnetuimpia ovat Joseph L. Mankiewiczin ohjaama Kleopatra (1963, nimiosassa Elizabeth Taylor), Cecil B. DeMillen ohjaama Kleopatra (1934, nimiosassa Claudette Colbert) ja J. Gordon Edwardsin ohjaama Kleopatra (1917, nimiosassa Theda Bara). Kleopatra on ollut myös maalaustaiteessa hyvin suosittu aihe, etenkin hänen dramaattinen itsemurhansa.[46] Sarjakuvista tunnetaan ranskalainen Asterix ja Kleopatra[17].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kyllikki Laakso: Historia s. 519, Pikku jättiläinen, WSOY 1986, ISBN 951-0-12416-8
  2. a b Schiff 2010, s. 41.
  3. Schiff 2010, s. 36, 38.
  4. Schiff 2010, s. 20.
  5. Schiff 2010, s. 33.
  6. Schiff 2010, s. 37, 42.
  7. Schiff 2010, s. 42–43, 49.
  8. Schiff 2010, s. 69–73.
  9. Schuller 2007, s. 63.
  10. Schiff 2010, s. 73–76.
  11. Schiff 2010, s. 23–29.
  12. Schiff 2010, s. 59–60.
  13. Schiff 2010, s. 77–83, 86.
  14. Schiff 2010, s. 87–88.
  15. Schuller 2007, s. 71–72.
  16. BBC History
  17. a b c d e f g Jaana Toivari-Viitala: Kleopatra - kohukuningatar jo eläessään 2001. Tiede.fi.
  18. Schuller 2007, s. 72–78.
  19. Schuller 2007, s. 78–79.
  20. a b Crawford, A.: Who Was Cleopatra? 2007. Smithsonian Magazine.
  21. Schuller 2007, s. 45.
  22. Schuller 2007, s. 143–147.
  23. Schuller 2007, s. 157–158.
  24. Schuller 2007, s. 85.
  25. Schuller 2007, s. 88.
  26. Schuller 2007, s. 118–120.
  27. Schuller 2007, s. 122–126.
  28. Hill, J.: Death of Cleopatra Ancient Egypt Online. Viitattu 11.4.2013.
  29. Schuller 2007, s. 127–132.
  30. Schiff 2010, s. 353–354.
  31. Schuller 2007, s. 135.
  32. Schiff 2010, s. 351–352.
  33. Arkeologit uskovat löytäneensä Kleopatran haudan Helsingin Sanomat. Viitattu 20.4.2009.
  34. Allan Hall: Cleopatra died of drug cocktail not snake bite 29.6.2010. Telegraph. Viitattu 5.11.2012.
  35. Melissa Gray: Poison, not snake, killed Cleopatra, scholar says 30.6.2010. Cnn. Viitattu 5.11.2012.
  36. Ilta-Sanomat 1.7.2010: Tutkija: Kleopatra ei kuollut käärmeenpuremaan
  37. Schiff 2010, s. 85.
  38. Schiff 2010, s. 16–18.
  39. Schuller 2007, s. 177–180.
  40. Schuller 2007, s. 182–186.
  41. Schiff 2010, s. 50–51, 56.
  42. Schiff 2010, s. 16–18.
  43. Schiff 2010, s. 55–56.
  44. Schuller 2007, s. 172–173.
  45. Schuller 2007, s. 202–216.
  46. Schuller 2007, s. 215–216.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Goldsworthy, Adrian: Antonius ja Kleopatra. (Antony and Cleopatra. Suomentanut Heikki Salojärvi). Helsinki: Ajatus Kirjat, 2011. ISBN 978-951-20-8422-7.
  • Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. (Frauen, die Geschichte machten. Von Hatschepsut bis Indira Gandhi. Suomennos Tuulikki Virta, Katja Zöllner. Alkusanat Kaari Utrio. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6762-5.