Juudas Iskariot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Giotto di Bondone: Juudaksen suudelma, 1304–1306.

Juudas Iskariot (hepreaksi ‏יהודה איש־קריות‎‎; "Juuda, mies Keriotista") kuoli synoptisten evankeliumien mukaan pääsiäisenä 29–30 jaa. ja oli kristinuskon pyhän kirjan Raamatun mukaan yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Kanonisissa evankeliumeissa hänet esitetään kavaltajana, jonka teon Jeesus tiesi ennalta. Evankeliumien kirjoittajat viittaavat häneen lisämääreellä "se, joka hänet kavalsi". Alkukristittyjen keskuudessa löytyi myös toisenlaisia näkemyksiä, joista tunnetuin on gnostilainen Juudaksen evankeliumi.

Juudas kanonisoitujen evankeliumien mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juudas opetuslapsena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synoptisten evankeliumien mukaan Juudas valittiin opetuslapseksi yhdessä muiden opetuslasten kanssa. Jeesus kutsui omasta halustaan Juudaksen opetuslapseksi (Mark 3:13). Opetuslapset kutsuttiin olemaan Jeesuksen seurassa, saarnaamaan ja karkottamaan saastaisia henkiä.

Johanneksen evankeliumin mukaan Juudas oli opetuslasten rahakukkaron haltija. Hän toimi rationaalisesti. Marian voidellessa Jeesuksen jalkoja kalliilla voiteella nardusöljyllä Juudas esitti voiteen myynti-idean. Myymisestä saadut rahat olisi jaettu köyhille. Voiteen hinta 300 denaria vastasi silloin työmiehen vuoden palkkaa.

Kavallus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustave Doré, Juudaksen suudelma, 1866.
Nikolai Ge, Juudas Iskariot 1891.

Raamatun mukaan opetuslapset olivat ennen kavallusta ehtoollisella (ehtoollisesta on maalattu myös taulu, katso Pyhä ehtoollinen). Jeesus sanoi osallistuville opetuslapsille, että yksi heistä kavaltaa hänet. Monet opetuslapset kyselivät toisiltaan, "olenko se minä?". Juudas meni ulos. Siellä Saatana meni häneen ennen kavaltamista. Juudas palasi Jeesuksen seuraan mukanaan kiinniottajia. Juudas antoi Jeesukselle suudelman merkiksi kiinniottajille, kenet heidän pitäisi vangita.

Matteuksen evankeliumin mukaan Juudas sai kavalluksesta palkkioksi kolmekymmentä hopearahaa. Rahamäärä teon motiiviksi on asetettu kyseenalaiseksi, sillä 30 hopearahaa ei ollut suuri rahamäärä niihin aikoihin. Kolme muuta kanonista evankeliumia ei mainitse rahapalkkiota.

Juudaksen kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kavalluksen jälkeen Juudas katui tekoaan kuultuaan, että Jeesus oli tuomittu kuolemaan. Apostolien teoissa Juudas "suistui alas ja pakahtui keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos"[1] ja Matteuksen evankeliumissa "hän paiskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi".[2] Johanneksen evankeliumissa ei Juudaan kuolemaa mainita.

Koska Juudaan kuolema kuvataan eri tavoilla eri raamatunkohdissa, saattaa niissä Thomas Mannfred Carlssonin mukaan objektiivisen, uskonnollisesti sitoutumattoman henkilön silmissä olla ristiriitaisia piirteitä.[3]

Tapio Puolimatkan mukaan on olemassa useita mahdollisia tapoja selittää, miten kuvaukset sopivat yhteen toistensa kanssa. Esimerkiksi Arnold Fruchtenbaumin mukaan Juudas teki itsemurhan pääsiäisen ensimmäisen yön päättyessä, ennen pääsiäisen ensimmäistä päivää, jolloin pääsiäisen aamu-uhri piti uhrata. Juutalaisen lain mukaan Jerusalemin kaupunkia pidettiin saastaisena, jos siellä oli kuollut ruumis. Tällainen saastaisuus tekisi mahdottomaksi uhrata pääsiäisaamun uhria. Juutalaisessa laissa kuitenkin sanotaan, että jos ruumis heitetään Hinnomin laaksoon, polttopaikalle, kaupunki puhdistuu ja pääsiäisuhri voidan uhrata. Ruumis voidaan haudata myöhemmin. Tämän taustatiedon pohjalta on mahdollista yhdistää Matteuksen evankeliumin ja Apostolien tekojen kuvaukset. Kun Juudas hirttäytyi Jerusalemin kaupungin sisällä, hän teki kaupungin saastaiseksi ja esti pääsiäisen aamu-uhrin uhraamisen. Sen ajan juutalaista lakia noudattaen hänen ruumiinsa otettiin ja heitettiin kaupungin muurin yli Hinnomin laaksoon. Näin kaupunki tuli puhtaaksi ja aamu-uhri voitiin uhrata. Apostolien teoissa kuvataan, mitä Juudaksen ruumiille tapahtui, kun hänet pudotettiin alas muurilta. Pääsiäisen jälkeen hautaajat tulivat, kokosivat hänen ruumiinsa jäänteet ja hautasivat ne. Matteuksen mukaan ylipapit ostivat pellon, kun taas Apostolien tekojen mukaan Juudas hankki petoksensa palkalla kappaleen maata.[4]

Myöhempi näkemys Juudaasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apokryfisessa Juudaksen evankeliumissa esitetään, ettei Juudas olisikaan kavaltanut Jeesusta, vaan luovutti hänet Jeesuksen pyynnöstä.[5]

Juudasta on yleensä pidetty kielteisenä hahmona kristillisessä kulttuurissa, esimerkiksi Danten Jumalaisessa näytelmässä Juudas on sijoitettu helvetin alimpaan osaan Saatanan hampaisiin jatkuvasti pureskeltavaksi.

Suomalaisessa nykykirjallisuudessa Juha-Pekka Koskinen antaa kirjassaan Viisi todistajaa Juudakselle puuheenvuoron, jossa tämän toiminta ja motiivit saavat uuden näkökulman.

Sanana "Juudas" on vakiintunut yleiseen kielenkäyttöön merkitsemään petturia, hylkääjää ja kavaltajaa. Sanaan ei liity läheskään aina uskonnollista merkitystä. Näin on esimerkiksi suomen ja englannin kielissä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ap.t. 1:18
  2. Matt. 27:5
  3. Carlsson, Thomas Mannfred: Raamatun ristiriidat. Löytyykö Raamatusta ristiriitaisia selontekoja? Vapaa-ajattelijat.
  4. Puolimatka, Tapio: Usko, tiede ja Raamattu. Helsinki, Uusi tie, 2007 s.354–355
  5. Marjanen, Antti ja Dunderberg, Ismo (toim.): Juudaksen evankeliumi. WSOY: Helsinki, 2006. ISBN 951-0-32399-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juudas Iskariot.