Juha-Pekka Koskinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juha-Pekka Koskinen
Juha-Pekka Koskinen Helsingin kirjamessuilla 2011
Juha-Pekka Koskinen Helsingin kirjamessuilla 2011
Henkilötiedot
Syntynyt22. joulukuuta 1968 (ikä 55)
Kemijärvi
Kansalaisuus suomalainen
Kirjailija
Tyylilajit historiallinen romaani, novellit, rikosromaani
Kirjallinen suuntausreaalifantastikot
Esikoisteos Ristin ja raudan tie (2004)
Palkinnot

WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2015
Sokeain kuunnelmapalkinto 2017
Savonia-kirjallisuuspalkinto 2019
Hämeen taidepalkinto 2020

Aiheesta muualla
jpkoskinen.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Juha-Pekka Koskinen (s. 22. joulukuuta 1968 Kemijärvi)[1] on suomalainen kirjailija. Hän on julkaissut romaaneja, novellikokoelmia ja lasten- ja nuortenkirjoja.

Koskisen esikoisteos, historiallinen romaani Ristin ja raudan tie, ilmestyi vuonna 2004.[2] Koskisen teokset Ystäväni Rasputin (2013) ja Tulisiipi (2019) olivat Finlandia-palkintoehdokkaina.[3][4]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskinen suoritti filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1995 (matematiikka) ja Jyväskylän yliopistossa vuonna 2008 (kirjoittaminen).[5]

Koskinen kuuluu reaalifantastikot-kirjailijaryhmään. Hän oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, jonka kirjojen ensimmäinen luku oli ilmaiseksi ladattavissa kirjailijan kotisivuilta PDF-tiedostoina.[6] Koskinen on myös julkaissut artikkeleita ja pakinoita eri lehdissä.

Kirjailijana Koskinen kuvaa usein rahan ja vallan vaikutusta. Koskisen esikoisteoksessa Ristin ja raudan tie (2004) seurataan pyhiinvaltajien ja ritareiden matkaa 1000-luvun lopussa kohti Jerusalemia. Teoksen itsenäinen jatko-osa Seitsemäs temppeliherra (2007) seuraa Jerusalemin kuningaskunnan vaiheita sekä Temppeliherrain ritarikunnan perustamista ja kasvua.

Koskinen käsittelee uskonnollisia aiheita myös romaanissaan Viisi todistajaa (2005). Kirja kertoo kristillisistä evankeliumeista tunnetun tarinan viiden eri silminnäkijän näkökulmasta. Kertojina ovat kolme Uudesta testamentissa esiintyvää Jeesuksen seuraajaa: Juudas, Tuomas ja Maria Magdala. Oman näkemyksensä tapahtumiin tuovat myös roomalainen sotilas Pertinax sekä Jeesuksen veli Jaakob.

Vuonna 2006 julkaistu Savurenkaita käsittelee lähihistoriaa. 1900-luvulle sijoittuva sukutarina yhdistää todellista historiaa ja sepitettä ja kertoo hämeenlinnalaisen tehtailijasuvun noususta ja tuhosta.

Koskisen viides romaani Punainen talvi ilmestyi vuonna 2010. Kemin veritorstaista alkunsa saava romaani kuvaa ammattiyhdistysliikkeen taistelua ihmisen puolesta. Kirjan maailma on tyylitellyn pelkistetty. Esiin nousee ihmisen kykenemättömyys toteuttaa ihanteita ilman, että hän menettää oman inhimillisyytensä.

Koskinen on kirjoittanut myös lasten- ja nuortenkirjoja. Vuonna 2011 ilmestyi runomuotoinen tarina Kauhea Gabriel Hullo[7] ja vuonna 2013 Hallava hevonen[8]. Kirjat on kuvittanut Koskisen tytär Miranda Koskinen.[9] Vuonna 2014 Koskisen nuortenromaani Haavekauppias oli Arvid Lydecken -palkintoehdokkaana.[1] Sen jatko-osa Lumottu lelutehdas oli vuoden Anni Polva -palkintoehdokkaana.[10]

Koskinen on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän asuu Hämeenlinnassa.[2][5]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[11]

Ristiretki-saaga
Murhan vuosi

Lähde[12]

Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[13]

Lasten- ja nuortenkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[14]

Gabriel Hullo
  • Kauhea Gabriel Hullo. Kuvitus: Miranda Koskinen. Hämeenlinna: Karisto, 2011. ISBN 978-951-23-5427-6.
  • Gabriel Hullo & keskiyön kestit. Kuvitus: Miranda Koskinen. Vaasa: Haamu Kustannus, 2014. ISBN 978-952-68007-7-6.
  • Gabriel Hullo & hirveä Hekla. Kuvitus: Miranda Mord. Vaasa: Haamu Kustannus, 2016. ISBN 978-952-7100-15-8.
  • Gabriel Hullo & merimatka Meksikoon. Kuvitus: Miranda Mord. Vaasa: Haamu Kustannus, 2017. ISBN 978-952-710-028-8.
  • Gabriel Hullo & kadonnut kummitus. Kuvitus: Miranda Mord. Vaasa: Haamu Kustannus, 2018. ISBN 978-952-710-051-6.
  • Gabriel Hullo & pihistelevä peikko. Kuvitus: Miranda Mord. Vaasa: Haamu Kustannus, 2019. ISBN 978-952-7100-71-4.
  • Gabriel Hullo & viheltelevä vampyyri. Kuvitus: Miranda Mord. Vaasa: Haamu Kustannus, 2020. ISBN 978-952-7100-80-6.
  • Gabriel Hullo & aavelaivan arvoitus. Kuvitus: Miranda Mord. Vaasa: Haamu Kustannus, 2021. ISBN 978-952-7100-97-4.
Benjamin Hawk
Mysteerijengi

Tietokirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antologiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomalaisten uudet joulutarinat, 1997
  • Manner, Rasa & Similä, Sami (toim.): Astraaliripaska. Turku: Seonsana, 2001. ISBN 951-98832-0-7.
  • Koskaan ei voi tietää, 2001
  • Ojamies ja lapio, 2001
  • Leivän perässä maailmalle, 2004
  • Novellit 2004, 2004
  • Piiloista, 2004
  • Sydänpuuta – novelleja metsästä, 2004
  • Tunnustus: kantahämäläistä runoa ja proosaa, 2004
  • Syyllinen, syyllisempi, 2005
  • Nummelin, Juri (toim.): Sherlock Holmes Suomessa. Turku: Turbator, 2010. ISBN 978-952-5666-45-8.
  • Nummelin, Juri (toim.): Verenhimo. Helsinki: Teos, 2011.

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kariston säätiön tunnustuspalkinto 2005 ja 2009[1]
  • Finlandia-ehdokas 2013 (Ystäväni Rasputin)
  • Arvid Lydecken -palkintoehdokkuus 2014 (Haavekauppias)
  • Anni Polva -palkintoehdokkuus 2015 (Lumottu lelutehdas)
  • WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2015
  • Arvid Lydecken -palkintoehdokkuus 2017 (Benjamin Hawk -merirosvon oppipoika)
  • Sokeain kuunnelmapalkinto 2017 (Töissä täällä)
  • Suomalaisen kirjakaupan Vuoden kirja -palkinto 2019 (Tulisiipi)
  • Finlandia-ehdokas 2019 (Tulisiipi)
  • Savonia-kirjallisuuspalkinto 2019 (Tulisiipi)[15]
  • Hämeen taidepalkinto 2020 [16]
  • Savonia-kirjallisuuspalkintoehdokas 2021 (Haukansilmä)[17]
  • Vuoden johtolanka -palkintoehdokas 2023 (Elokuun viimeinen ehtoollinen)[18]
  • Hämeenlinnan kaupungin kulttuuripalkinto 2024 [19]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pihlajaniemi, Anna & Riihivaara, Katri: Kotimaisia nykykertojia 7. Helsinki: BTJ Kustannus, 2008. ISBN 978-951-692-691-2.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Koskinen, Juha-Pekka Kirjasampo.fi. Viitattu 20.12.2014.
  2. a b Karppanen, Pasi: Aikamatka historiaan: Haastattelussa Juha-Pekka Koskinen. Kosmoskynä, 1/2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.11.2013.
  3. Janne Sundqvist: Finlandia-ehdokkaat syynissä Yle.fi, uutiset. Viitattu 12.11.2013.
  4. Miia Gustafsson: Tässä ovat kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat Yle.fi, uutiset. Viitattu 07.11.2019.
  5. a b Juha-Pekka Koskinen Karisto. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 26.11.2013.
  6. Kirjojen ensimmäinen luku vapaasti ladattavissa Kiiltomato. Arkistoitu 23.10.2020. Viitattu 18.11.2020.
  7. Kauhea Gabriel Hullo Kirjasampo.fi. Viitattu 20.12.2014.
  8. Hallava hevonen Kirjasampo.fi. Viitattu 20.12.2014.
  9. Kartunen, Heli: ”Kielen kanssa leikittely on aina ollut lähellä sydäntäni” Hämeenlinnan kaupunkiuutiset. 1.10.2014. Viitattu 20.12.2014.
  10. Anni Polva -kirjallisuuspalkinnon kärkinelikko: Koskinen, Lukkarila, Lähteenmäki ja Rekola Aamuset.fi. 4.10.2015. Arkistoitu 5.10.2015. Viitattu 4.10.2015.
  11. Romaanit Juha-Pekka Koskisen kotisivut. Viitattu 26.11.2013.
  12. Romaanit Juha-Pekka Koskisen kotisivut. Viitattu 14.04.2018.
  13. Novellit Juha-Pekka Koskisen kotisivut. Viitattu 26.11.2013.
  14. Lasten- ja nuortenkirjat Juha-Pekka Koskisen kotisivut. Viitattu 26.11.2013.
  15. Rytkönen, Anna-Pauliina: Savonia-kirjallisuuspalkinto JP Koskiselle – Tulisiipi kertoo ihmisistä, jotka etsivät onneaan Yle Uutiset. Viitattu 26.1.2020.
  16. Taike: Kirjailija Juha-Pekka Koskiselle Hämeen taidepalkinto 2020 Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 13.11.2020. Viitattu 14.11.2020.
  17. Susanna Pekkarinen: Vuoden 2021 Savonia-ehdokkaat on julkistettu – kuusi kirjaa kisaa 12 000 euron palkinnosta Yle. Viitattu 5.12.2021.
  18. Vuoden johtolanka 2023 -ehdokkaat Suomen Dekkariseura. Arkistoitu 1.12.2022. Viitattu 1.12.2022.
  19. Marika Riikonen: Kulttuuripalkinto Hämeenlinnalainen Juha-​Pekka Koskinen kirjoittaa, vaikka ajat ovat ankeammat kuin koskaan Hämeen Sanomat. Viitattu 7.2.2024.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]