Synoptiset evankeliumit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Synoptisiksi evankeliumeiksi kutsutaan Uuden testamentin kolmea ensimmäistä evankeliumia:

Kaikki nämä kolme evankeliumia kertovat Jeesuksen elämäntarinan samanlaisesta näkökulmasta, sisältävät monia samoja kertomuksia ja käyttävät usein samoja sanojakin, monesti kertoen joitakin tapahtumia jopa sanasta sanaan samoin. Tästä voidaan päätellä, että ne on kirjoitettu käyttäen lähteenä samaa tai samoja alkutekstejä.

Evankeliumien kirjoitusajankohdasta on käyty pitkään kiivasta väittelyä. Kaikki kolme näyttäisivät kuitenkin olleen viimeistään olemassa toisen vuosisadan alussa.

Synoptinen tulee kreikan kielen sanoista συν (syn, "yhdessä") ja οψις (opsis, "näkeminen"). Tämä kuvaa hyvin sitä, että niitä voi helposti lukea rinta rinnan, koska ne etenevät samassa järjestyksessä ja kertovat samat asiat.

Neljäs evankeliumi, Evankeliumi Johanneksen mukaan, puolestaan kertoo Jeesuksen elämästä hyvin poikkeavalla tavalla ja poikkeavasta näkökulmasta, joten sitä ei lasketa mukaan synoptisiin evankeliumeihin. Se on myös kirjoitettu selvästi myöhemmin kuin muut evankeliumit.

Selitysmallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evankeliumeiden synoptisuus voi johtua joko suorasta lainaamisesta, jolloin joku evankelistoista kopioi suoraan joltain toiselta, tai epäsuorasta lainaamisesta, jolloin jotkut evankelistoista kopioivat jostain yhteisestä lähteestä tai lähteistä. Nämä lähteet ovat saattaneet olla suullisia tai kirjallisia, ja osa niiden tiedoista ei ehkä ole koskaan päätynyt evankeliumeihin.

Seuraavia selityksiä on esitetty, alkaen kaikkein yleisimmin hyväksytystä:

Weissen ja Holtzmannin teoria kahdesta erillisestä lähteestä.
  • Kahden lähteen hypoteesin mukaan sekä Matteus että Luukas kopioivat toisistaan tietämättä Markukselta kerronnan yleisen kehyksen, ja sitten lisäsivät siihen suullista materiaalia sittemmin kadonneesta ns. Q-lähteestä, joka on sisältänyt kokoelman Jeesuksen opetuksia ja sanontoja. Tätä Q-lähdettä on yritetty koostaa jälkeenpäin evankeliumeiden yhteisestä materiaalista, erityisesti Tuomaan evankeliumin löytämisen jälkeen, sillä se muistuttaa juuri tällaista opetusten ja sanontojen kokoelmaa.
  • Farrerin hypoteesin mukaan Markuksen evankeliumi kirjoitettiin ensin, Matteus käytti Markusta, ja Luukas kumpaakin.
  • Griesbachin hypoteesin mukaan Matteus kirjoitettiin ensin, ja Luukas käytti sitä evankeliuminsa pohjana. Myöhemmin Markus teki niistä yhdistelmän, joka sisälsi vain ne kohdat, joissa Matteus ja Luukas olivat samaa mieltä tapahtumien järjestyksestä, pois lukien jotkut Jeesuksen opetukset.
  • Augustinolainen hypoteesi esittää, että Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin ensin, sitten Markus, ja sitten Luukas, ja jokainen evankelistoista riippui edeltäjistään. Tämä käsitys oli vallalla Uuden testamentin kanonisoinnin aikaan, ja siksi kirjat ovat Uudessa testamentissa tässä järjestyksessä.
  • 1900-luvun alussa katolisessa kirkossa suosittu teoria esitti, että Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin ensin, ja sekä Markus että Luukas kopioivat häneltä. Koska Matteus olisi alun perin kirjoitettu muista poiketen arameaksi, kreikankielisen käännöksen tekijä olisi kopioinut sanoja ja sanontatapoja muista evankeliumeista, jotka olivat saatavilla kreikan kielellä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]