Epistola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Epistola on kristillisessä jumalanpalveluksessa, messussa ja sanajumalanpalveluksissa luettava Raamatun lukukappale. Nykyinen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalvelusten kirja tuntee epistolatekstille nimen toinen lukukappale.[1] Kullekin sunnuntaille ja pyhäpäivälle on evankeliumikirjassa lukukappaleet Vanhasta testamentista ja Uudesta testamentista. Uuden testamentin lukukappaleet ovat yleensä otteita joistain Uuden testamentin kirjeistä. Jotkin lukukappaleet ovat myös otteita Apostolien teoista tai Johanneksen ilmestyskirjasta.[2] Viikon arkipäivinä käytetään lukukappaleina edellisen sunnuntain lukukappaleita.[3]

Ensimmäisen Pietarin kirjeen alkua. Käsikirjoitus vuodelta 1407.

Uuden testamentin kirje[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden testamentin kirjeitä kutsutaan myös epistoloiksi. Tämä pohjautuu kreikan sanaan epistolee (kreik. ἐπιστολή), joka tarkoittaa suomeksi kirjettä. Epistolat ovat Uuden testamentin kirjoja, jotka ovat alkuaan olleet kirjeitä.[4] Nämä kirjeet on kirjoitettu kirjeissä mainituille seurakunnille tai henkilöille ensimmäisellä vuosisadalla antamaan lisäopetusta uskoon liittyviin kysymyksiin sekä ohjeita ja neuvoja seurakunnan järjestelyistä ja käytännöistä. Niiden säilymistä on auttanut se, että ne on alun perinkin kirjoitettu kirjalliseen muotoon, toisin kuin esimerkiksi evankeliumit, jotka kulkivat aluksi suullisessa muodossa.

Useimmat Uudessa testamentissa olevista kirjeistä on nimetty apostoli Paavalin mukaan (Kirjeet roomalaisille, korinttilaisille, galatalaisille, efesolaisille, kolossalaisille, tessalonikalaisille, Timoteukselle, Titukselle ja Filemonille). Uuden testamentin kirjakokoelmaan kuuluu yhteensä 21 kirjettä.

Luettelo Uuden testamentin kirjeistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ellei kirjeen nimessä mainita kirjoittajaa, se on apostoli Paavalin kirjoittama tai sitä pidetään Paavalin kirjoittamana.

Epistolanpuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epistolanpuoli on perinteinen nimitys kirkon alttarin tai kuorin eteläpuolelle, josta epistolatekstin lukeminen on tapahtunut. (Kirkkosalista, seurakunnasta katsoen oikealla). [5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”I Jumalanpalvelusten kirja”, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkokäsikirja I-III, s. 23. Kirjapaja.
  2. Evankeliumikirja kirkkokasikirja.fi. Viitattu 19.3.2021.
  3. Evankeliumikirja. Evankeliumikirjan käyttäjälle kirkkokasikirja.fi. Viitattu 19.3.2021.
  4. Epistola evl.fi. Arkistoitu 29.10.2020. Viitattu 18.4.2020.
  5. Viejo Koivula: Kirkonmenot, s. 108. Väylä, 2009. ISBN 978-952-5823-18-9.