Viisauden kirja
Wikipedia
Viisauden kirja eli Salomon viisaus on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakhiin eikä protestanttisiin Raamatuihin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Viisauden kirjasta ei ole säilynyt hepreankielisiä kopioita, ainoastaan Septuagintassa oleva kreikankielinen teksti, joka edustaa Septuagintan klassisinta kreikkaa. Vaikka kirjan kirjoittaja esittää olevansa Salomo, monet tutkijat katsovat kirjan kielen ja ajatusten olevan hellenististä alkuperää, ja kirjoittajan, jota yleensä kutsutaan Pseudo-Salomoksi, tämän vuoksi olevan Aleksandrian juutalaisia. Kirja ajoitetaan yleensä ensimmäiselle tai toiselle vuosisadalle eaa.
[muokkaa] Sisältö
Sisältönsä puolesta Viisauden kirja luetaan Vanhan testamentin viisauskirjallisuuteen Sananlaskujen, Saarnaajan ja Sirakin kirjojen ohella.
Yksi esimerkki kirjan eroista Salomon kirjoittamiin teoksiin on luvussa 2:1, joka on ristiriidassa Saarnaajan kirjan kanssa:
- 2:1 Sillä he sanovat sydämessään, päätellen nurjasti:
- "Lyhyt ja surkea on meidän elämämme; eikä ole parannuskeinoa
- ihmisen kuolemaa vastaan, ei tunneta sitä, joka tuonelasta päästää."
Näin kirjojen ajatukset kuoleman jälkeisestä elämästä ovat hyvin erilaiset.
[muokkaa] Filosofiset vaikutteet
Viisauden kirja on saattanut saada vaikutteita keskiplatonismista ja sen perustana olevasta muusta kreikkalaisesta filosofiasta. Osa kirjan uskonnollisista ja eettisistä ajatuksista on linjassa kreikkalais-roomalaisen stoalaisuuden kanssa. Kirjassa esiintyvät muun muassa neljä stoalaista ideaalia, jotka on lainattu Platonilta. Jakeet 8:2-18 muistuttavat Herakleen puhetta hyveestä Ksenofonin Muistelmissa (II.1).
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Viisauden kirja
- Finbible Apokryfikirjojen käännökset vuosilta 1642, 1776 ja 1938 erikseen ja rinnakkain sekä muita suomalaisia raamatunkäännöksiä
- Catholic Encyclopedia: Book of Wisdom (englanniksi)
