Joonan kirja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Raamatun kirjat
Open bible 01 01.svg

1. Mooseksen kirja
2. Mooseksen kirja
3. Mooseksen kirja
4. Mooseksen kirja
5. Mooseksen kirja
Joosuan kirja
Tuomarien kirja
Ruutin kirja
1. Samuelin kirja
2. Samuelin kirja
1. kuninkaiden kirja
2. kuninkaiden kirja
1. aikakirja
2. aikakirja
Esran kirja
Nehemian kirja
Esterin kirja
Jobin kirja
Psalmien kirja
Sananlaskujen kirja
Saarnaajan kirja
Laulujen laulu
Jesajan kirja
Jeremian kirja
Valitusvirret
Hesekielin kirja
Danielin kirja
Hoosean kirja
Joelin kirja
Aamoksen kirja
Obadjan kirja
Joonan kirja
Miikan kirja
Nahumin kirja
Habakukin kirja
Sefanjan kirja
Haggain kirja
Sakarjan kirja
Malakian kirja

Matteuksen evankeliumi
Markuksen evankeliumi
Luukkaan evankeliumi
Johanneksen evankeliumi
Apostolien teot
Kirje roomalaisille
1. kirje korinttilaisille
2. kirje korinttilaisille
Kirje galatalaisille
Kirje efesolaisille
Kirje filippiläisille
Kirje kolossalaisille
1. kirje tessalonikalaisille
2. kirje tessalonikalaisille
1. kirje Timoteukselle
2. kirje Timoteukselle
Kirje Titukselle
Kirje Filemonille
Kirje heprealaisille
Jaakobin kirje
1. Pietarin kirje
2. Pietarin kirje
1. Johanneksen kirje
2. Johanneksen kirje
3. Johanneksen kirje
Juudaksen kirje
Johanneksen ilmestys

Joonan kirja (hepreaksi ‏ספר יונה‎, Sefer Yona) on yksi Raamatun Vanhan testamentin pienistä profeetallisista kirjoista. Se on Raamatun 32. ja juutalaisten Tanakhin Nevi'imin neljästoista kirja. Kirja kertoo kertomuksen vastentahtoisesta profeetasta, josta tulee yksi koko Raamatun tehokkaimmista profeetoista.

Kirjan kertomusta on kautta historian tulkittu hyvin monella eri tavalla, ja se on inspiroinut myös useita lastensatuja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joona saarnaa Ninivessä (Gustave Doré).

Kertomuksen päähenkilö Joona, Amittain poika, eli kuningas Jerobeam II:n aikana (786-746 eaa.). Joona mainitaan muualla vain kaksi kertaa: Toisessa kuninkaiden kirjassa (2 Kun. 14:25) ja Matteuksen evankeliumissa (Matt. 12:39-41).

Historialliselta taustaltaan kirja sijoittuu Joonan aikaan 700-600 -luvuille eaa. ja uskonnolliselta ja yhteiskunnalliselta taustaltaan 500-300 -luvuille eaa. Näin se rinnastuu Jesajan kirjan viimeisten osien (niin sanotun Deuterojesajan) aikaan, jolloin Israelille annettiin huomattava osa Jahven valtakunnan levittämisessä pakanoiden pariin. Nämä seikat ovat saaneet jotkut tutkijat ajattelemaan, että itse kirja kirjoitettiin todennäköisesti pakkosiirtolaisuuden jälkeisenä aikana, vuoden 530 eaa. jälkeen, ja että se perustuu suulliseen perimätietoon, joka on peräisin 700-luvulta eaa.

Joona oli kotoisin Gath-hepherin kaupungista, nykyisestä el-Meshedistä, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Nasaretista. Kaupunki sijaitse siis pakkosiirtolaisuutta edeltäneessä Israelin kuningaskunnassa ja Jeesuksen ajan Galileassa.

Kirjassa esiintyvä Ninive oli muinaisen Assyrian pääkaupunki, joka kukistui Medesille vuonna 612 eaa. Kirja itse kutsuu Niniveä "suureksi kaupungiksi", mikä viittaa todennäköisesti sen vaurauteen, mutta mahdollisesti myös kokoon. Koska kirja olettaa kaupungin olevan olemassa ja säästyneen tuholta, se saattaa perustua vanhempaan 700-600-luvuilta olevaan traditioon. Assyria oli usein sodassa Israelin kanssa, ja otti israelilaiset vangeiksi 722-721 eaa. Assyrian painostus Israelia vastaan voidaan nähdä hyvin Nahumin kirjan katkerissa profetioissa.

Joonan kirja luetaan pieniin profeetoihin siksi, että se oli alun perin sijoitettu muiden pienten profeetoiden joukkoon samalla kirjakäärölle. Päinvastoin kuin muut profeetalliset kirjat, Joonan kirja ei kuitenkaan ole selonteko profeetan Israelin kansalle julistamista sanoista.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valas on heittänyt Joonan maihin (Gustave Doré).

Joonan kirja on ennen kaikkea kertomus Jumalan luonteesta. Se voidaan jakaa neljään osaan sen neljän luvun mukaan: 1) Jumalan kaikkivaltius, 2) Jumalan suorittama pelastus, 3) Jumalan armo, ja 4) Jumalan oikeudenmukaisuus. Se voidaan jaotella myös seuraavalla tavalla:

  • Jumalan ensimmäinen käsky ja Joonan kapinointi sitä vastaan.
  • Jumalan suorittama Joonan pelastaminen ja Joonan kiitosrukous.
  • Jumalan toinen käsky ja Joonan tottelevaisuus.
  • Jumalan suorittama Niniven pelastaminen ja Joonan valitus kiittämättömyydestä

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan juoni on melko suoraviivainen, vaikkakin ironian käyttö muuttaa tapahtumien suuntaa odottamattomasti. Kertomus keskittyy Joonan ja Jumalan väliseen konfliktiin. Jumala kutsuu Joonan julistamaan tuomiota Niniven kaupungille kaupungin pahojen tekojen vuoksi. Joona vastustelee, ja yrittää paeta Tarsikseen laivalla. Jumala nostattaa suuren myrskyn. Merimiehet pelästyvät ja huutavat avuksi jumaliaan. He heittävät arpaa saadakseen selville, kenen syytä myrsky on. Arpa lankeaa Joonalle, ja hänet heitetään mereen hänen omasta kehotuksestaan.

Seurauksena myrsky tyyntyy, mutta suuri kala nielaisee Joonan Jumalan lähettämänä. Joona on kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä. Joona rukoilee ja kiittää Jumalaa. Kala oksentaa Joonan maihin. Hän saa uuden käskyn saarnata Ninivessä, että kaupunki hävitetään neljänkymmenen päivän päästä. Niniveläiset uskovat Joonaa, ja aloittavat paaston ja pukeutuvat säkkeihin. Jumala armahtaa kaupungin.

Lopussa Joona syyttää Jumalaa ja selittää paenneensa siksi, että tiesi Jumalan kuitenkin olevan armahtavainen. Lopussa Jumala opettaa Joonaa armahtavaisuudesta esittämällä vertauksen.

Kirjoittajan ironia näkyy muun muassa siinä, että Joonasta tulee kaikkein menestyksekkäin profeetta. Yleensä kukaan profeetoista, edes suurista ja kuuluisista, ei saanut kansaa kääntymään. Joona, joka yritti ensin paeta, saa melko helposti 120 000 ihmistä katumaan ja kääntymään Jumalan puoleen.

Millainen merieläin olisi voinut nielaista Joonan?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamattu ei kerro mikä eläin nielaisi Joonan. Kaskelotti, jonka valtavan suuri, kulmikas pää muodostaa noin kolmanneksen sen ruumiin pituudesta, pystyy aivan hyvin nielaisemaan ihmisen kokonaisena[1]. Joppesta (nyk. Jaffa), 55 km Jerusalemista länsiluoteeseen, on löydetty valaanpyytäjien keskuspaikka, mikä osoittaa että Välimeressä on ollut valaita. On myös mahdollista, että Joonan nielaissut kala oli valkohai.kenen mukaan? Vuonna 1939 pyydystettiin yksilö, jolla oli kaksi kokonaista, parimetristä haita mahassaan – kumpikin niistä oli suurin piirtein ihmisen kokoinen. Valkohait ovat uiskennelleet kaikissa merissä, myös Välimeressä[2].

National Geographic -lehdessä esitettiin vielä yksi mahdollisuus – valashai. Se on suurin tunnettu hai ja voi kasvaa 13 metrin pituiseksi ja painaa yli 20 tonnia. Valashain poikkeuksellinen ruoansulatuselimistö sopii kertomukseen Joonasta. Hain kita on suunnaton ja pienemmänkin valashain luolamaiseen kitaan mahtuisi vaivattomasti kaksi ihmistä. Valashai käyttää ravintonaan pääasiassa planktonia ja pieniä krilliäyriäisiä. Ne huuhtoutuvat ruokatorven läpi joustavaan mahansuuhun. Jos valashai nielee jotain suurta, jota sen on vaikea sulattaa, se tyhjentää mahansuunsa hitaasti kääntämällä sen sisuksen nurin ja työntämällä sen kitansa kautta ulos. Hain mahasta voi liukua ulos liman peittämällä matolla[3].

On tietysti kuitenkin selvää, ettei ihminen selviä kolmea vuorokautta minkään merieläimen ruoansulatuselimistössä.kenen mukaan?

Miksi Joona pakeni?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatussa profeetta Nahum kuvaili Assyrian pääkaupunkia Niniveä verentahrimaksi murhakaupungiksi[4]. Arkeologia on osoittanut tämän Nahumin toteamuksen oikeaksi. Assyrialaiset olivat tunnettuja sotavankiensa säälimättömästä kohtelusta. He myös tallensivat nämä asiat huolellisesti muistiin. Reliefeissä kuvataan, miten vankeja kuljetetaan köysillä, jotka on kiinnitetty nenän tai huulien läpi työnnettyyn koukkuun, ja vankien silmien puhkaisua keihäänkärjellä. Monia vankeja nyljettiin tai muurattiin rakennusten sisään. Heitä myös poltettiin tulella tai annettiin menehtyä janoon aavikolla. Joiltakuilta leikattiin raajoja pois. Joonan tehtävänä oli kertoa näille ihmisille että Ninive tuhottaisiin neljänkymmenen päivän kuluttua. Tehtävä oli vaativa ja tämä voi osaltaan selittää sitä, miksi Joona ei ollut kovin innokas varoittamaan niniveläisiä tulevasta tuhosta[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Walker, Mammals of the World, tark. R. Nowak ja J. Paradiso, 1983, II osa, s. 901
  2. G. P. Whitley, Australian Zoological Handbook, The Fishes of Australia, Sydney 1940, 1. osa – The Sharks, s. 125; R. H. Backus ja T. H. Lineaweaver III, The Natural History of Sharks, 1970, s. 111, 113.
  3. National Geographic joulukuu 1992
  4. Na 3:1
  5. D. D. Luckenbill, Ancient Records of Assyria and Babylonia, 1926, I osa, s. 145, 147, 153, 162

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raamattu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
  • Joonan kirja. Suomenkieliset käännökset (1992, 1933 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä hepreankielinen alkuteksti (Biblia Hebraica). Uskonkirjat.net.
  • Joonan kirja (1933, 1776 ja 1642). Finbible - suomalaisia raamatunkäännöksiä.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Driscoll, James F.: Jonah Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Book of Jonah