Ensimmäinen aikakirja
Wikipedia
Ensimmäinen aikakirja (hepreaksi דברי הימים, Divre Hayyamim, "Päivien historia") on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun 13. ja juutalaisen Tanakhin Ketuvimissa yhdessä Toisen aikakirjan kanssa sen yhdestoista kirja.
Sisällysluettelo |
Sisältö [muokkaa]
Ensimmäinen aikakirja sisältää enimmäkseen israelilaisten heimojen sukuluetteloita sekä historiallisen selonteon kuningas Daavidin valtakaudesta.
Yhteenveto [muokkaa]
- Aadamin sukuluettelo: Aadamin, Nooan poikien, Seemin, Ismaelin, Keturan ja Eesaun jälkeläiset (1 Aik. 1)
- Israelin pojat: Juudan jälkeläiset (2)
- Daavidin pojat, Salomon jälkeläiset (3)
- Juudan ja Simeonin jälkeläiset (4)
- Ruubenin, Gaadin, Leevin ja Aaronin jälkeläiset (5-6)
- Isaskarin, Benjaminin, Naftalin, Manassen, Efraimin ja Asserin jälkeläiset (7)
- Benjaminin ja Saulin jälkeläiset (8-10)
- Jerusalemin asukkaat, papit ja temppelipalvelijat (9)
- Daavidista tulee Israelin kuningas (11)
- Daavid Israelin kuninkaana (11-29)
- Väenlasku (21)
- Daavid valmistelee temppelin rakentamista (22), temppelin rakentaminen Salomon tehtäväksi (28)
- Salomo voidellaan kuninkaaksi (29)
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Peltola, Olavi: ”Ensimmäinen aikakirja”, Löytöretki Vanhaan testamenttiin. Kauniainen: Perussanoma, 1992. ISBN 951-888-174-X. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Raamattu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
- Ensimmäinen aikakirja (1992)
- Ensimmäinen aikakirja (1933)
- Ensimmäinen aikakirja. Suomenkieliset käännökset (1992, 1933 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä hepreankielinen alkuteksti (Biblia Hebraica). Uskonkirjat.net.
- Ensimmäinen aikakirja (1933, 1776 ja 1642). Finbible - suomalaisia raamatunkäännöksiä.
