Danielin kirja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Raamatun kirjat
Open bible 01 01.svg

1. Mooseksen kirja
2. Mooseksen kirja
3. Mooseksen kirja
4. Mooseksen kirja
5. Mooseksen kirja
Joosuan kirja
Tuomarien kirja
Ruutin kirja
1. Samuelin kirja
2. Samuelin kirja
1. kuninkaiden kirja
2. kuninkaiden kirja
1. aikakirja
2. aikakirja
Esran kirja
Nehemian kirja
Esterin kirja
Jobin kirja
Psalmien kirja
Sananlaskujen kirja
Saarnaajan kirja
Laulujen laulu
Jesajan kirja
Jeremian kirja
Valitusvirret
Hesekielin kirja
Danielin kirja
Hoosean kirja
Joelin kirja
Aamoksen kirja
Obadjan kirja
Joonan kirja
Miikan kirja
Nahumin kirja
Habakukin kirja
Sefanjan kirja
Haggain kirja
Sakarjan kirja
Malakian kirja

Matteuksen evankeliumi
Markuksen evankeliumi
Luukkaan evankeliumi
Johanneksen evankeliumi
Apostolien teot
Kirje roomalaisille
1. kirje korinttilaisille
2. kirje korinttilaisille
Kirje galatalaisille
Kirje efesolaisille
Kirje filippiläisille
Kirje kolossalaisille
1. kirje tessalonikalaisille
2. kirje tessalonikalaisille
1. kirje Timoteukselle
2. kirje Timoteukselle
Kirje Titukselle
Kirje Filemonille
Kirje heprealaisille
Jaakobin kirje
1. Pietarin kirje
2. Pietarin kirje
1. Johanneksen kirje
2. Johanneksen kirje
3. Johanneksen kirje
Juudaksen kirje
Johanneksen ilmestys

Danielin kirja (hepreaksi ‏ספר דניאל‎, Sefer Daniyyel ) on yksi Raamatun Vanhan testamentin profeettakirjoista. Se on kirjoitettu hepreaksi ja arameaksi. Kirjan keskushenkilö on juutalainen profeetta Daniel.

Danielin kirja kuuluu kristikunnan käyttämään Vanhan testamentin kaanoniin. Septuagintassa ja kristittyjen Vanhassa testamentissa Danielin kirja on profeettakirjojen joukossa. Juutalaisessa Raamatussa, Tanakhissa, Danielin kirja ei kuitenkaan kuulu profeettojen osioon Nevi'imiin, vaan viimeiseen osioon nimeltä Ketuvim tai Hagiorapha (kirjoitukset), johtuen siitä, että profeettakirjojen kokoonpano oli jo muotoutunut ennen kuin Danielin kirja saavutti riittävän merkittävyyden päästäkseen heprealaiseen Raamattuun. Kirja on Raamatun 27. ja Ketuvimin yhdeksäs kirja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Daniel leijonien luolassa. Briton Rivièren maalaus Vastaus kuninkaalle (1890, Manchester City Art Gallery)

Danielin kirja kasvoi vaiheittain, aluksi oli vain erillisiä, aramealaisia tarinoita Persian ja helleenien valtakausilta. Mahdollisesti 200-luvulla eaa. nämä tarinat kerättiin ja yksi tai useampi kirjoittaja kasasi ne yhdeksi kokonaisuudeksi. Näistä muotoutuivat arameankieliset luvut 2–7, joihin 100-luvulla eaa. lisättiin näkyjä (luvut 8–12), ja kirjan esittely, ensimmäinen luku.

Kirjan syntyvaiheista esiintyy useita teorioita.

Ajoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen muokatun version Danielin kirjasta, joka meillä on nykyään, ajoitus perustetaan tekstissä oleviin elementteihin, pikemmin kuin kirjassa mainittuihin kuninkaallisiin ja muihin hahmoihin liittyviin päivämääriin ja vuosilukuihin. Esimerkiksi kuningas Nebukadnessarin nimestä, joka Jeremian ja Hesekielin kirjoissa on muodossa "Nebuchadrezzar", esiintyy Danielin kirjassa muodossa "Nebuchadnezzar", joka on myöhempi muoto kuin edellinen. Lisäksi musiikki-instrumenteilla on kirjassa kreikkalaiset nimet, ei heprealaisia, kuten voisi olettaa. Tämä antaa olettaa kirjoittamisen tapahtuneen hellenistisenä aikana.

Useat tulkitsijat löytävät Danielin kirjasta viittauksia, jotka kuvastavat seleukki-kuninkaan Antiokhos IV Epifaneen (175164 eaa.) toimeenpanemia Israelin vainoja, ja niin muodoin ajoittavat tekstin hellenistiselle ajalle. Tämän päätelmän teki jo kolmannella vuosisadalla filosofi Porfyrios. Katso myös: Eenokin kirja.

Toisaalta Danielin kirjan 9. luvussa[1] mainitaan seitsemänkymmentä vuosiviikkoa (490 vuotta), laskettuna siitä kun annettiin käsky Jerusalemin uudelleenrakentamiseen siihen hetkeen kun voideltu ruhtinas saapuu, pahat teot sovitetaan ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan. Samoissa jakeissa mainitaan myös voidellun tuhoaminen ja että "kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki". Nämä on kristillisessä perinteessä tulkittu Jeesusta koskeviksi ennustuksiksi, sekä tätä seuraavia tapahtumia, Jerusalemin ja sen temppelin tuhoamista roomalaisten toimesta koskeviksi. 490 vuotta lasketaan tässä alkaneeksi Artakserkseen seitsemännestä hallitusvuodesta,[2] eli vuodesta 457 eaa, jolloin kolmas ja viimeinen erä juutalaisia palasi Babylonin vankeudesta.[3] Tämä ennustus ajoittaisi Jeesuksen kuoleman vuoteen 33 jaa ja Jerusalemin ja sen temppelin tuhon ajankohtaan tämän jälkeen.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjassa on kaksi toisistaan selvästi erottuvaa osaa:

Kirjasta on olemassa suppeampi ja laajempi versio. Laajemmassa versiossa, joka on säilynyt Septuagintassa mutta ei heprealaisessa Raamatussa, on mukana joukko lisäyksiä, jotka eivät sisälly heprealaiseen Raamattuun. Näitä pidetään protestanttisten kristittyjen ja juutalaisten keskuudessa apokryfisinä, katolisten ja ortodoksisten kristittyjen keskuudessa deuterokanonisina.

Danielin kirjan päähenkilöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Qumranissa uskottiin kirjan päähenkilön Danielin olleen profeetta (4Q174 [4QFlorilegium]), mitä tukevat myös historioitsija Josephus (Juutalaisten muinaisajat 10.11.7 §266), ja Liber antiquitatum biblicarum (L.A.B., "Profeettojen elämät" 4.6, 8).

Danielin kirjan kertomuksissa päähenkilö Daniel esiintyy unien ja näkyjen tulkitsijana, mutta ei profeettana.

Danielin kirjan kertomukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Susanna ja vanhimmat Artemisia Gentileschin maalaamana (1610, Galleria Borghese, Rooma)

Ensimmäinen osa, joka käsittää ensimmäiset kuusi lukua, sisältää sarjan heikosti toisiinsa liittyviä, opettavaisia kertomuksia, joissa ihmeillä on merkittävä rooli. Ensimmäinen tarina on kirjoitettu hepreaksi, loput arameaksi lähtien toisen luvun neljännestä jakeesta. Aramealaisen osan alussa on kaldealaisten puhe.[4]

Tarinat lyhyesti:

  1. Daniel ja hänen kolme ystäväänsä kieltäytyvät syömästä lihaa hovissa.
  2. Kuningas Nebukadnessar näkee unen patsaasta, jossa on osia neljästä metallista ja savesta. Daniel tulkitsee unen tarkoittavan neljää suurta maailmanvaltaa, antaa kunnian tulkinnasta Jumalalle.
  3. Danielin aikaisemmin mainitut kolme ystävää Sadrak, Meesak ja Abednego kieltäytyvät kumartamasta kultaista kuvapatsasta jonka Nebukadnessar on tehnyt. Heidät heitetään tuliseen pätsiin, mutta Jumala estää heidän kuolemansa; enkeli on heidän kanssaan pätsissä, eivätkä he vahingoitu lainkaan.
  4. Nebukadnessar uneksii korkeasta puusta, Daniel tulkitsee näyn.
  5. Kuningas Belsassarin pidot, Daniel tulkitsee seinälle ilmestyneen kirjoituksen Mene, mene, tekel, ufarsin.
  6. Daniel leijonien luolassa

Kertomukset sijoittuvat Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikaan, aluksi Nebukadnessarin hoviin ja myöhemmin hänen seuraajiensa Belsassarin ja Persian kuninkaan Dareioksen hoveihin. Easton's Bible Dictionary sanoo Danielista: "Pakkosiirtolaisuuden historioitsija, kirjoittaja joka yksin antaa kuvan kaikista tapahtumista tuolta pimeältä ja synkältä aikakaudelta jona Israelin harppu riippui Eufratin varrella kasvavissa puissa. Hänen tarinoidensa voidaan sanoa välittävän Aikakirjojen ja Kuningasten kirjojen ja toisaalla Esran kirjan välillä, tai (tarkemmin) täyttävän aukon jonka Aikakirjojen kirjoittaja jättää yhdessä viimeisen lukunsa jakeista: 'Kaikki hengissä säilyneet vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, ja he joutuivat olemaan kuninkaan ja hänen seuraajiensa orjina siihen asti, kun persialaiset tulivat maan hallitsijoiksi.'"[5]

Nykyiset maalliset Babylonian ja akhaialaisen Persian historioitsijat eivät käytä Danielin kertomuksia lähdemateriaalina. Kuten Jewish Encyclopedian (1901-1906) kirjoittajat asian asettivat: "Ne sisältävät useita yksityiskohtia joita ei voida sovittaa yhteen muiden historiallisten lähteiden antamien tietojen kanssa. — — Pitkään jatkuneen oraalisen tradition aikana vähemmän tärkeät Babylonin kuninkaat ovat helposti voineet unohtua, ja viimeinen kuningas, jonka Kyyros kukisti, on voitu sekoittaa hyvin tunnetun Nebukadnessarin seuraajaan. "Meedialaisen Dareioksen" (esiintyy Daniel leijonien luolassa -kertomuksessa[6] henkilöllisyyttä on aseteltu lukuisten Dareios-nimisten Persian hallitsijoiden ylle. Maalliset historioitsijat sanovat, että Persian Kyyros II oli kukistanut Median kuningaskunnan ennen kuin hän valloitti Babylonin, joten kaupungissa ei koskaan ollut meedialaista hallintoa. Jotkut historioitsijat esittävät, että Dareioksen hahmo Danielin kirjassa perustuu Dareios Suureen, joka hallitsi Persiaa vuosina 522-486 eaa., siis juutalaisten Babylonin pakkosiirtolaisuuden päättymisen jälkeen.

Kuitenkin Danielin kirjan uskottavuutta harvoin kiistetään perinteisen kristillisyyden parissa. Kirjan tarinoiden uskottavuudelle kirjaimellisena historiana ja Danielin kirjoittajuudelle kannattajat esittävät seuraavia perusteluja:

  1. Jeesuksen todistus Matteuksen evankeliumissa.[7]
  2. Jeesuksen apostolien antama todistus.[8]
  3. Hesekielin antama todistus.[9]
  4. Henkilöt ja tapahtumat kirjassa vastaavat täydelleen aikaa jolloin kirjoittaja (Daniel) eli.
  5. Kirjallinen muoto on suunnilleen sellainen kuin tältä ajalta voisi odottaa.
  6. Jotkin osiot[10] on kirjoitettu arameaksi; hepreaksi kirjoitetut osiot vastaavat hyvin tyyliltään ja rakenteeltaan Vanhan testamentin myöhemmistä tapahtumista kertovia kirjoja, erityisesti Esran kirjaa. Kirjoittaja osaa hyvin sekä hepreaa että arameaa, vaihtaen kieltä tekstissään sen mukaan kuin aihe vaatii. Tämä sopii yhteen kirjoittajan aseman ja niiden ihmisten kanssa, joille kirja oli kirjoitettu.
  7. Daniel kirjan kirjoittajana mainitaan myös itsessään kirjassa.[11]

Apokalyptiset näyt Danielin kirjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen osa kirjasta, loput kuusi lukua kertomusten lisäksi, on ilmestyskirjallisuutta, varhainen näyte apokalyptisestä kirjallisuudesta. Kirjoittaja, puhuen nyt ensimmäisessä persoonassa, kertoo näkyjä, vain hänelle uskottuja. Myös apokalyptinen osa kirjasta käsittää tekstiä kahdesta eri lähteestä, arameaksi kirjoitettua (jakeeseen 7:28 asti), ja hepreaksi kirjoitettua (luvut 8-12). Osa sisältää kolme näkyä ja yhden pidennetyn profeetallisen julistuksen. Käsiteltävänä on pääasiassa Israelin kohtalo:

  1. Näky Babylonian kuninkaan Belsassarin ensimmäisenä hallitusvuotena (7:1) koskee neljää suurta eläintä (7:3), jotka edustavat neljää tulevaa kuningasta (7:17) tai valtakuntaa (7:23). Näistä neljäs kohtelee kaltoin koko maailmaa, syöden ja tallaten ja murskaten sen (7:23). Neljäs valtakunta tuottaa kymmenen kuningasta, joita sarvet vertauskuvaavat. Tulee vielä yksi sarvi, yksi kuningas, samasta pedosta. Tämä kuningas kukistaa kolme kuningasta (7:24), puhuu Korkeinta vastaan ja Korkeimman pyhiä vastaan. Hän pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain. (7:25) (Molemmat ovat juutalaisille äärimmäisen tärkeitä.) Ajan ja kahden ajan ja puolen ajan (useiden tulkintojen mukaan kolme ja puoli vuotta [profeetallisen päivän voidaan katsoa vastaavan yhtä vuotta jolloin 360+720+180=1260 vuotta]) jälkeen hänet tuomitaan ja hänen valtansa otetaan häneltä pois (7:26). Kuninkuus ja valta ja kaikkien valtakuntien mahti kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle (7:27).
  1. Belsassarin kolmannen hallitusvuoden näky (8:1-27) koskee pässiä ja vuohipukkia. Daniel tulkitsee vuohipukin tarkoittavan "Jaavanin kuningaskuntaa" (Helleenien valtakuntaa) (8:21).
  2. Näky Dareioksen, Kserkseen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena (Dan. 9) koskee seitsemää viikkoa, tai seitsemääkymmentä vuosiviikkoa (9:24), joiden aikaiset tapahtumat kirjoittajan kansalle ja kaupungille (Jerusalemille) kerrotaan hänelle Gabrielin kautta (9:21).
  3. Kirjan lopussa on pitkä näky, joka kirjoittajalle annettiin Persian kuninkaan Kyyroksen kolmantena hallitusvuotena (10:1 - 12:13).

Apokryfiset tai deuterokanoniset lisäykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Danielin kirjan apokryfisia tai deuterokanonisia lisäyksiä ovat:

  • 3. luvussa:
    • Asarjan rukous ja pelastava enkeli[12]
    • Kolmen miehen kiitosvirsi tulessa[13]
  • 13. luku: Susanna ja vanhimmat
  • 14. luku: Bel ja lohikäärme

Nämä eivät sisälly juutalaisiin eivätkä useimpiin protestanttisiin laitoksiin, mutta ne ovat mukana Septuagintassa sekä ortodoksisessa ja katolisessa kaanonissa. Tällöin 3. luvun loppuosan jakeiden numerointi poikkeaa siitä, mikä se on esimerkiksi suomalaisessa Raamatussa. Kolmen miehen kiitosvirsi tulessa on osa ortodoksista aamumessua ja osa katolisen kirkon aamuliturgiaa sunnuntaille ja juhlapäiville.

Muun muassa joissakin suomalaisissa raamattupainoksissa nämä apokryfiset lisäykset on julkaistu kirjan muista osista erillisinä, sijoitettuna muiden apokryfikirjojen tavoin Vanhan ja Uuden testamentin väliin.

Danielin kirjan merkitys kristityille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten yllä on mainittu, apokryfiset (tai deuterokanoniset) osiot Asarjan rukous ja Kolmen miehen kiitosvirsi tulessa ovat laajasti käytetyt ortodoksisissa ja katolisissa rukouksissa. Kristillisyydessä käytetään kirjan tapahtumia moraalisia opetuksia sisältävinä kertomuksina, ja niiden tulkitaan ennustavan evankeliumien tapahtumia.

Apokalyptinen osa kirjasta on erityisen tärkeä kristityille, varsinkin Ihmisen Pojan mainitsemisen johdosta. Evankeliumeissa kerrotaan Jeesuksen käyttäneen tätä arvonimeä usein.[14] Yhteys Danielin näkyjen ja Jeesuksen elämän (ja kuoleman) välillä on tehty hyvin selväksi Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa.[15] Kristityille tämä on varma todiste siitä, että Jeesus on ennustettu Messias.

Ainoana Vanhan testamentin lähteenä, joka mainitsee kahden arkkienkelin, Gabrielin ja Mikaelin nimet, Danielin kirja vaikutti keskiajalla merkittävästi angelologian eli enkeliopin tutkimukseen. Näiden kahden lisäksi Vanhassa testamentissa mainitaan vain yhden muun enkelin nimi, Rafaelin, apokryfisessä (tai deuterokanonisessa) Tobiaan kirjassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raamattu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
  • Danielin kirja. Suomenkieliset käännökset (1992, 1933 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä hepreankielinen alkuteksti (Biblia Hebraica). Uskonkirjat.net.
  • Danielin kirja (1933, 1776 ja 1642). Finbible - suomalaisia raamatunkäännöksiä.
  • Kuusi apokryfikirjaa, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon asettaman käännöskomitean käännösehdotus kuudelle eri apokryfikirjalle. Sisältää Danielin kirjan lisäykset.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gigot, Francis: Book of Daniel Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Book of Daniel