Maailmanloppu

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Maailmanloppu tarkoittaa hetkeä, jolloin kaikkeus, Maa tai ihmiskunta tuhoutuu. Monet uskonnot sisältävät käsityksiä maailmanlopusta, tosin uskonnoissa maailmanloppu ei kuitenkaan yleensä tarkoita lopullista loppua, vaan katastrofia, josta ihmiskunta jotenkin elvytetään tai pelastetaan ja jota seuraa uusi aika. Kuitenkin myös tiede on edistyessään alkanut tarjota arvioita mahdollisista ja tietoa todennäköisistä maailmanlopuista.

Maailmanloppuun voi sisältyä:

Sisällysluettelo

[muokkaa] Tieteellinen maailmanloppu

Maailmanlopun tuojina on pidetty muun muassa saastumista, asevarustelua tai väestöräjähdystä. Tunnetuimmat ennusteet julkaistiin vuonna 1972 Rooman klubin raportissa Kasvun rajat. Väestön kasvukäyrät ja luonnonvarojen riittävyysennusteet yhdistettiin skenaarioiksi. Vaikka Rooman klubi erehtyikin ajoituksessaan, sen lähestymistapa ei ole vanhentunut eivätkä uhat ole poistuneet. Öljyhuippu, eli öljyvarojen ehtyminen uhkaa ihmiskuntaa, tai ainakin sen vauraan osan nykyistä elämäntapaa.

Viime vuosina on maapallon ilmakehän lämpenemisestä tullut eniten puhuttu uhka. Lämpeneminen ei sinänsä aiheuta äkillistä maailmanloppua, mutta elinehdot maapallolla voivat muuttua niin rajusti, että monet elinympäristöt katoavat kokonaan. Ääriskenaario on niin sanottu Venus-ilmiö, käsistä karkaava ja itseään ruokkiva ilmastonmuutos.

Koko Tellusta käsittäviä katastrofeja on sattunut aika ajoin taivaankappaleiden takia. Meteoriitit, asteroidit tai komeetat ovat vuosimiljoonien mittaan muutaman kerran hävittäneet huomattavan osan, jopa 90 %, maapallon silloisista eliöistä. Tunnetuin avaruudesta tullut isku noin 65 miljoonaa vuotta sitten hävitti hirmuliskot ja aloitti nisäkkäiden aikakauden.

Monia kulttuureja on tuhoutunut luonnonmullistuksiin tai sotiin. Kreetan minolainen kulttuuri tuhoutui äkillisesti tulivuoren purkaukseen, samoin Pompejin kaupunki lähialueineen. Sodat ja valloitukset ovat tuhonneet ja tuhoavat lukemattomia kulttuureja, elämänmuotoja katoaa koko ajan.

Maapallo kohtaa tiensä pään viimeistään 5 miljardin vuoden kuluttua, kun Auringon energia nykyisen käsityksen mukaan alkaa hiipua. Ennen sammumistaan Aurinko laajenee valtavan kokoiseksi punaiseksi jättiläiseksi ja imaisee sisäänsä Merkuriuksen ja Venuksen. Maapallon meret höyrystyvät ilmaan ja kaikki elollinen kuolee, maasta jää jäljelle vain hiiltynyt pieni kappale.

Todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella koko maailmankaikkeus lakkaa olemasta elämälle kelvollinen ympäristö.kenen mukaan? Lämpötilaerot ovat välttämätön edellytys elämälle. Maailmankaikkeuden kokonaisentropian kasvaessa mahdollisuus tarvittavien erojen löytämiseen pienenee. Jos maailmankaikkeus laajenee ikuisesti, kuten nykyennusteet antavat ymmärtää, hyvin kaukana tulevaisuudessa tulee aika, jona kaikki tähdet ovat sammuneet ja lopulta jopa kaikki materia on hajonnut.

Jos universumin laajeneminen taas pysähtyy ja kaikkeus alkaa painovoiman vaikutuksesta vetäytyä kasaan, materia syöksyy lopulta yhteen, jättimäistä mustaa aukkoa muistuttavaan pisteeseen. Ennen tätä lämpö ja säteily ovat tuhonneet mahdollisesti jäljellä olleen elämän.

[muokkaa] Hypernova

Yhden teorian mukaan supermassiivinen tähti, jossa on ainetta yli 40 Auringon massan verran, saattaa kohdata loppunsa hypernovana. On esitetty, että hypernovan laukaisema energiamäärä voisi olla riittävä hävittämään elämän Maasta.

Tähden ydin romahtaa hypernovan syntyessä suoraan mustaksi aukoksi, muu osa tähdestä sinkoutuu avaruuteen ja samalla kaksi hyvin voimakasta energeettistä plasmasuihkua purkautuu pyöriviltä navoilta lähes valon nopeudella. On myös esitetty, että kahden neutronitähden törmäyksessä voi syntyä hypernova, ja lopputuloksena musta aukko.

NASAn ja Kansasin yliopiston 2005 julkaiseman tutkimuksen mukaan ordovikikauden massasukupuutto 450 miljoona vuotta sitten on voinut johtua Maahan osuneesta hypernovan gammasädepurkauksesta. Vain kymmenen sekunnin purkaus on tämän arvion mukaan riittänyt hävittämään Maan suojaavan otsonikerroksen. Otsonikerroksen tuhoutuessa Auringon ultraviolettisäteily on voinut surmata suuren osan maanpinnan ja meren pintakerroksen eliöstöstä ja sotkea ravintoketjut niin, että seurauksena on ollut massasukupuutto.

Jos hypernovia voi muodostua vain supermassiivisissa tähdissä, Maa on melko hyvin turvassa. Lähin hypernovaehdokas, Eta Carinae, on yli 7500 valovuoden päässä, jonka on arveltu purkautuvan 100 000 vuoden kuluessa.

[muokkaa] Sivilisaation tuho

Ennustettuja maailmanloppuja ovat myös ihmiskunnan tai ihmisyyden loppu sellaisina, kuin ne nykyisin tunnetaan.

[muokkaa] Historian loppu

Globalisaatiosta seuraavien lisääntyvien kansojen välisten kontaktien ja voimistuvien ylikansallisten kaupallisten ja kulttuurillisten vaikutteiden on pelätty johtavan "historian loppuun". Tämä tarkoittaa paikallisten kielten kuolemaa vain harvojen maailmankielten selviytyessä, ihmisten etnisten ja kulttuurillisten juurten heikentymistä, ja etnisten ryhmien sulautumista toisiinsa maailmanlaajuiseksi ei-etniseksi ja juurettomaksi ihmismassaksi. Lopputuloksena arvellaan olevan ihmiskunnan kielellisen ja kulttuurillisen monimuotoisuuden katoaminen ja joidenkin mukaan ihmisten helpompi ohjailtavuus ja aivopestävyys. Pelätään, että ylikansalliset kaupalliset ja poliittiset voimat ottavat yhä enemmän valtaa ihmisten paikalliseen identiteettiin perustuneen vastustuskyvyn, "omapäisyyden", heikentyessä, ja lopulta ihmiskunta joutuu jättiläisyritysten, kansankiihottajien tai maailmanhallituksen talutusnuoraan. Perinteinen, hallitusten, heimojen ja kansojen välisiin vuorovaikutuksiin ja konflikteihinkin perustunut historia lakkaa. Tällainen tilanne on monien synkkien scifi-tarinoiden lähtökohta.

[muokkaa] Kulttuurin rappio

Kulttuurin varsinkin länsimaissa pelätään kulkevan kohti "lopullista rappiota". Syynä on lähinnä kaupallisuus ja yksilökeskeisyyden yhteisen hyvän kustannuksella. Väitetään, että yleinen moraali katoaa valtaosan etsiessä omaa etua tai nautintoa. Arvellaan, että kun yhä vähemmän arvoa annetaan yhteiselle hyvälle, yhteiskuntien rakenteet lopulta romahtavat. Jotkut uskovat myös kaupallisen ja viihteellisen seksuaalisuuden ja väkivallan ylikorostamisen pilaavan lapset, ja sitä kautta uudet sukupolvet. Oswald Spenglerin filosofiassa kulttuurin rappio oli luonnollinen, yhteisön elinkiertoon kuuluva tapahtuma, jonka hän näki sattuneen länsimaiselle sivilisaatiolle 1800-luvun alussa. Tätä seuraisi Spenglerin mukaan verrattain rauhallinen, mutta kulttuurisesti pysähtynyt, muutaman sadan vuoden mittainen sivilisaation ajanjakso, minkä jälkeen länsimainen sivilisaatio romahtaisi antaen tietä nuoremmille ja elinvoimaisemmille.

Arnold J. Toynbeen mielestä Spengler oli osittain oikeassa, mutta nykyaikainen tiede mahdollistaisi länsimaiselle sivilisaatiolle (sanan merkitys on erilainen Spenglerillä ja Toynbeellä) rappion välttämisen ja kehittymisen edeltäjiä korkeammalle tasolle.

[muokkaa] Uskonnollinen maailmanloppu

[muokkaa] Pakanallinen Eurooppa

Jo muinaisaikojen mytologioihin on kuulunut käsityksiä maailman syntymästä. Näiden vastapainona on joskus ollut käsityksiä maailman loppumisesta. Pakanallisessa Euroopassa on muun muassa pelätty, että taivaankansi romahtaa, aurinko sammuu tai että jokin hirviö nielaisee maailman. Skandinaavisen viikinkiajan uskomuksen mukainen maailmanloppu ragnarök tulee, kun maailmaa kannatteleva maailmanpuu syttyy palamaan, ja pahuuden joukot ottavat yhteen kaatuneiden sotureiden kanssa viimeisessä taistelussa.

[muokkaa] Tuomiopäivä

Monissa uskonnoissa maailmanloppuun liittyy Jumalan tai jumalien tuomio vastustajilleen. Sana "tuomiopäivä" perustuu suomalaisessa kulttuurissa lähinnä kristillisen käsitykseen maailmanlopusta. Lopussa Jumala tuomitsee muihin jumaliin uskoneet tai vääryyttä tehneet, ja palkitsee häneen uskoneet ja vanhurskaat.

[muokkaa] Maailmanlopun ennustaminen

Uskonnoissa maailmanloppua on ennustettu usein ja monenlaisia enteitä on tulkittu varmoiksi lopun merkeiksi.

Erilaiset Raamattuun perustuvat liikkeet ovat ennustaneet maailmanlopun päivämäärää jo kauan tutkimalla erilaisia Raamatun kirjoituksia. Tunnetuin ennustuskokoelma lienee Raamatun Ilmestyskirja, jonka kirjoittajaksi esittäytyy Johannes-niminen mies. Se on antanut nimen tätä koskevalle kirjallisuudelle (apokalyptiikka). Ilmestyskirjaa, ja joitakin Vanhan testamentin kirjoja, on tulkittu yhä uudelleen ja sovitettu kunkin aikakauden tapahtumiin. Johanneksen ilmestyksen mukaan arkkienkeli Mikael joukkoineen tuhoaa vastustajansa Saatanan Harmageddonin taistelussa. Yhdysvaltain entinen presidentti Ronald Reagan arveli virkakautenaan, että tämä taistelu olisi kolmas maailmansota.

Nostradamuksen, 1500-luvulla eläneen ranskalaisen ennustajan, kirjoituksia "lämmitetään" myös yhä uudelleen. Hänen ennustuksistaan pääteltiin, että maailmanlopun olisi pitänyt tulla heinäkuussa 1999 (kun maailmanloppua ei tullut se tulkittiin olevan elokuussa samana vuonna).

Jeesus puhuu Raamatussa myös useaan otteeseen lopunajoista "Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu." (esimerkiksi Matteus 24:34 ja Luukas 21:32). (Lainaus käänöksen 1933/38 mukaan.)

Monet saarnamiehet ovat ilmoittaneet tietävänsä maailmanlopun hetken (tai Kristuksen toisen tulemisen hetken) ja saaneet kannattajansa odottamaan sitä. Esimerkiksi Montanus 100-luvulla, Melchior Hofmann 1500-luvulla ja William Miller 1800-luvulla. Milleriläisestä uskonnollisesta liikehdinnästä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa ovat sittemmin saaneet alkunsa adventistien sekä useita maailmanlopun ennustuksia esittäneiden Raamatuntutkijoiden ja Jehovan todistajien liikkeet. Myös uusia ennustajia on ilmaantunut, mm. Daavidin oksa -lahkon johtaja David Koresh ja monet kokevat, että ennustusten tahti on kiihtynyt.

Maailmanloppu liitetään tavallisesti

  • Raamatun kuvaamaan Antikristuksen valtaan (ks. Harmageddon), joka päättyy Jeesuksen takaisin tulemiseen (tai joidenkin ei-kristillisten näkemysten mukaan jonkun muun messiaan tulemiseen)
  • 7-vuotiseen vihan aikaan, joka on ennustettu mm. Raamatun Danielin kirjassa
  • maailmanpolitiikkaan (mm. Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Israelin valtio)
  • Harmageddonin taisteluun tai kolmanteen maailmansotaan
  • muihin sotiin ja levottomuuksiin
  • ulkoavaruudesta tuleviin vieraisiin
  • Raamatusta tai muista lähteistä johdettuihin numeroihin
  • Raamatusta tehtyihin laskelmiin maapallon iästä
  • kalenterin tasavuosiin (vuodet 1000 ja 2000)
  • luonnonkatastrofeihin, meteoriitteihin ja muihin taivaankappaleisiin
  • muihin luonnonilmiöihin, mm. auringonpimennyksiin tai planeettojen asemaan
  • nälänhätiin
  • kulkutauteihin (mm. rutto eli Musta surma ja Lintuinfluenssa)
  • teknologiseen kehitykseen tai tietokoneohjelmien toimintaan

Maailman tuhon ja ikuisen paluun myytit ovat tuttuja myös monista muista kuin kristillisistä uskonnoista. Aasialaiset uskonnot pyrkivät ennustamaan maailmanloppua lähinnä astrologian keinoin. Erityisesti komeetat ovat aiheuttaneet maailmanlopun hysteriaa.

[muokkaa] Maailman uudelleensyntymä

Muun muassa skandinaavisiin ja moniin aasialaisiin uskomuksiin on kuulunut käsitys, että maailmanlopun jälkeen maailma syntyy uudestaan. Näkemys vaihtelee sen mukaan, oletetaanko maailma sykliseksi vai lineaariseksi. Syklisessä näkemyksessä, jota edustaat mm. jotkut antiikin kirjailijat ja Aasian uskonnot, oletetaan maailman aloittavan uuden, olennaisesti nykyistä vastaavan kiertokulun. Lineaarisessa näkemyksessä uusi maailma eroaa nykyisestä laadullisesti. Raamatussa Johanneksen ilmestyksessä kuvataan uusi maailma ja uusi Jerusalem, joka saapuu viimeisen tuomion jälkeen. Myös VT:ssä Jesajan kirjassa kuvataan uutta maailmaa. Näissä näkemyksissä uusi maailma (eli paratiisi) on ikuinen ja täydellisen hyvä.

[muokkaa] Kirjallisuutta

[muokkaa] Suomeksi

  • Pasi Toiviainen: Ilmastonmuutos. nyt. Muistiinpanoja maailmanlopusta. (Otava, 2007)
  • Esa Vilenius: Kaiken maailman loput. Auringon sammumisesta ötököiden hyökkäykseen. (Tammi, 2007)
  • Davies, Paul: Kolme viimeistä minuuttia. (The last three minutes, 1994). Suomentanut Risto Varteva. Tieteen huiput. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-20038-7.

[muokkaa] Englanniksi

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmanloppu
Henkilökohtaiset työkalut