Ruutin kirja
| Ruutin kirja | |
|---|---|
| רות | |
| Tanak Ketuvim |
|
| Raamattu Vanha testamentti |
|
 Ruth Boaksen pelloilla. Julius Schnorr von Carolsfeld, 1828. |
|
| Synty | |
| Kirjoittaja (perint.) | tuntematon |
| Kirjoituspaikka | Kanaaninmaa[1] |
| Ajoitus | 400–300-luku eaa.[2] |
| Teksti | |
| Genre | historiakirja |
| Alkukieli | heprea |
| Lyhenne | Ruut |
| Lukuja | 4 |
| Jakeita | 85 |
| Edeltävä: < Tuom.Seuraava: 1. Sam. > |
|
Ruutin kirja (hepr. מגילת רות, Megilath Ruth) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun kahdeksas ja juutalaisen Raamatun Tanakhin kolmannen pääosion Ketuvimin viides kirja.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjan kirjoitusajankohdasta ja kirjoittamisen syystä ollaan erimielisiä. Monien oppineiden mukaan kirja oli alun perin osa Tuomarien kirjaa, mutta että se erotettiin omaksi kirjakseen myöhemmin. Kirja on Vanhan testamentin lyhyin, ainakin jos Nevi'imin kaksitoista pientä profeettaa lasketaan yhdeksi kirjaksi. Myös kirjan kieli ja kuvaus vaikuttavat siltä, että se on kirjoitettu samaan aikaan Tuomarien kirjan kanssa, ja kirjan aloitusjae sijoittaa kirjan suoraan samaan aikaan.
Toisaalta kirja näyttää hyväksyvän ei-juutalaisten kanssa avioitumisen ja näiden kääntymisen juutalaisuuteen, mikä sijoittaisi kirjan persialaisen ajan varhaisille vuosille. Tuolloin juutalainen kirjanoppinut Esra tuomitsi tällaiset seka-avioliitot ja painosti israelilaisia hylkäämään ei-juutalaiset vaimonsa. Teorian mukaan kirja on kirjoitettu vastaukseksi Esran uudistuksille ja tällaisten avioliittojen puolustukseksi. Ruutin kirja esittää, että myös Israelin suurimpana kuninkaana pidetty Daavid, Juudan ja Israelin kuningas, on tällaisen seka-avioliiton jälkeläinen.
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruut (רוּת, Rut "sääli") oli moabilainen nainen, jonka appi Elimelek ja anoppi Noomi olivat paenneet Juudan maasta nälkää ja asettuneet Moabin maahan. Elimelek kuoli Moabin maassa. Elimelekin ja Noomin kaksi poikaa menivät naimisiin. Mahlon otti vaimokseen Ruutin, kun taas Kiljon otti vaimokseen Orpan. Myös pojat olivat sittemmin kuolleet.
Noomi sai kuulla, että Juudan maan nälänhätä on päättynyt, ja niin hän päätti palata takaisin. Hän pyyteli Orpaa ja Ruutia lähtemään, mutta Ruut oli kiintynyt Noomiin ja seurasi anoppiaan Betlehemiin elonkorjuun aikaan. He itse olivat köyhiä, mutta Elimelekillä oli ollut perintömaa. Noomin olisi myytävä maa, ellei sille löydy lunastajaa. Betlehemissä asui Elimelekin varakas sukulainen nimeltä Boas. Myös Boas osallistui elonkorjuuseen, ja Ruut poimi tähkäpäitä hänen pellollaan. Boas puhui Ruutille ystävällisesti, ja Ruutin anoppi Noomi neuvoi naista lähestymään Boasia. Boas myös viehättyi Ruutista.
Boasin mukaan oli kuitenkin lähempi sukulainen, jolla olisi ensioikeus lunastaa Elimelekin perintömaa. Sukulaisen tulisi luopua oikeudesta perintömaahan ennen kuin Boas pystyisi etenemään asiassa. Boas kutsui sukulaismiehen luokseen ja kertoi hänelle, että hänellä oli oikeus lunastaa Elimelekin maat ja ottaa Ruut vaimokseen. Sukulainen kieltäytyi ja antoi Boasille kenkänsä: tämä oli rituaalinen tapa, kun tehtiin lunastus- ja vaihtokauppoja. Niinpä Boas osti perintömaan Noomilta ja avioitui Ruutin kanssa. Ruut ja Boas saivat pojan nimeltä Obed. Obedista tuli Iisain isä, josta vuorostaan tuli kuningas Daavidin isä.
Ruutin kiintymyksestä anoppiinsa Noomiin kertoo jotakin se, että hän oli valmis luopumaan moabilaisten vanhasta seemiläisestä uskonnosta ja kääntymään anoppinsa uskoon eli juutalaisuuteen. Näin Ruut sanoo Noomille: "Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja jumalasi minun jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin kuolen, ja sinne minut haudataan."
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Review of Every Book in the Bible Bible Overview. Daily Bible Online. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 12.12.2016.
- ↑ Kuula, Kari & Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun, s. 109–110. Kirjapaja, 2003. ISBN 951-625-930-8.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hubbard, Rubert L.: The Book of Ruth. New International Commentary on the Old Testament. Wm. B. Eerdmans Publishing, 1989. ISBN 1467422967.
- Peltola, Olavi: ”Ruutin kirja”, Löytöretki Vanhaan testamenttiin. Kauniainen: Perussanoma, 1992. ISBN 951-888-174-X. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruutin kirja Wikimedia Commonsissa
Teksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Raamattu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
- Ruutin kirja (Arkistoitu – Internet Archive) (1992)
- Ruutin kirja (Arkistoitu – Internet Archive) (1933)
- Ruutin kirja. Suomenkieliset käännökset (1992, 1933 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä hepreankielinen alkuteksti (Biblia Hebraica). Uskonkirjat.net.
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Barton, George A. et al.: Book of Ruth. Jewish Encyclopedia. 1906. (englanniksi)
- Gigot, Francis: Book of Ruth Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||