Juditin kirja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Judit leikkaa Holoferneen pään irti (Caravaggio, n. 1598).
Judit ja Holofernes. Gustave Dorén piirros.

Juditin kirja on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakhiin eikä protestanttisiin Raamattuihin.

Kirjassa kerrotaan, kuinka juutalainen leski Judit pelastaa kansansa, jonka vihollisarmeija yritti tuhota päällikkönsä Holoferneen johdolla. Rukoiltuaan Judit lähti neuvottelemaan Holoferneen kanssa, mutta samalla hän houkutteli tämän juomaan niin paljon viiniä, että menetti tajuntansa, jolloin Judit onnistui katkaisemaan tämän kaulan.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja on todennäköisesti kirjoitettu 100-luvulla eaa.[1]Se kehottaa juutalaisia pitäytymään Mooseksen lain noudattamisessa.

Monet tutkijat pitävät kirjaa nykyään epäluotettavana historiankuvauksena, koska sen katsotaan sisältävän useita anakronismeja.[1] Niinpä siinä Nebukadnessar mainitaan Assyrian kuninkaana,.[2] joka olisi hallinnut vasta sen jälkeen, kun juutalaiset olivat palanneet Babylonin pakko­siirtolaisuudesta,[3] vaikka todellisuudessa Nebukadnessar oli juuri se Babylonian kuningas, joka siirsi juutalaiset pakko­siirtolaisuuteen.[4] Todennäköisesti sen kirjoittamiseen on osaltaan antanut aiheen seleukidien hallinto ja sen lopettanut makkabealaiskapina vähän ennen kirjan kirjoittamista,[1] vaikka kirjoittaja onkin sijoittanut tapahtumat paljon kaukaisempaan menneisyyteen.

Merkitys ja vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Juditin kirja on epähistoriallinen, sitä voidaan pitää historiallisena romaanina. Martti Luther ei pitänyt sitä Raamatun kaanoniin kuuluvanam mutta kylläkin "hengellisenä, pyhänä satuna" ja arveli, että sen kirjoittaja oli tarkoituksella sijoittanut tarinaan aika- ja nimivirheitä, jotta lukija ymmärtäisi sen sellaiseksi. Hänen mukaansa Judit, jonka nimikin tarkoittaa juutalaista naista, merkitsee vertaus­kuvallisesti koko juutalais­kansaa. Lisäksi hän piti sitä Viisauden kirjan ajatuksia havainnollistavana näytelmäsovelluksena.[1]

Judit ja Holofernes on ollut suosittu aihe kuvataiteissa ja myös kirjallisuudessa. Tarinaan viittaa myös isä Hieronymus Zachris Topeliuksen romaanissa Välskärin kertomukset yrittäessään saada Regina von Emmeritziä murhaamaan Kustaa II Aadolfin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e ”Juditin kirja, johdanto”, Kuusi apokryfikirjaa, käännösehdotus, s. 53-55. Helsinki: Apokryfikirjojen käännöskomitea, Kirkkohallituksen monistamo, 2006. ISBN 951-789-136-9. Teoksen verkkoversio.
  2. ”Judit 1:1, Nebukadnessarin sota Arpaksadia vastaan”, Kuusi apokryfikirjaa, käännösehdotus, s. 56. Helsinki: Apokryfikirjojen käännöskomitea, Kirkkohallituksen monistamo, 2006. ISBN 951-789-136-9. Teoksen verkkoversio.
  3. ”Judit 17:19, Neuvottelu Holoferneksen leirissä”, Kuusi apokryfikirjaa, käännösehdotus, s. 65-66. Helsinki: Apokryfikirjojen käännöskomitea, Kirkkohallituksen monistamo, 2006. ISBN 951-789-136-9. Teoksen verkkoversio.
  4. Otavan iso Fokus, 1. osa (A-El): {{{Nimike}}}, s. 307, art. Baabelin vankeus. Otava, 1973. ISBN 951-1-00273-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.