Caravaggio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee taidemaalaria. Samannimistä kaupunkia käsittelee artikkeli Caravaggio (kaupunki).
Michelangelo Merisi da Caravaggio
Nuori sairas Bacchus, 1593–1594. Caravaggion omakuva Bacchuksena.
Nuori sairas Bacchus, 1593–1594. Caravaggion omakuva Bacchuksena.
Syntynyt 29. syyskuuta 1571
Milano, Lombardia
Kuollut 18. heinäkuuta 1610 (38 vuotta)
Porto Ercole, Toscana
Kansallisuus Italia
Ala taidemaalari
Taidesuuntaus barokki

Caravaggio (29. syyskuuta 1571 Milano18. heinäkuuta 1610 Porto Ercole; oikealta nimeltään Michelangelo Merisi da Caravaggio; hänestä käytetään hänen kotikylänsä nimeä) oli italialainen taidemaalari barokin ajalta. Hän maalasi dramaattisia, isokokoisia töitä pyhimyksistä ja muista uskonnollisista aiheista. Hänen tummasävyisissä töissään on erityisen mestarillista valon ja varjon käyttö chiaroscurolla sekä ihmisen ihon ja lihaksiston kuvaaminen.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caravaggio syntyi vuonna 1571 Milanossa. Hänen isänsä Fermo Merisi oli Caravaggion markiisin arkkitehti ja tilanhoitaja. Hänen äitinsä Lucia Aratori oli syntynyt vauraaseen perheeseen. Caravaggion vanhemmilla oli hyvät välit Sforzan ja Colonnan hallitsijasukujen kanssa.

Vuonna 1576 Milanoon levisi ruttoepidemia, jota perhe pakeni Caravaggioon Bergamon lieppeillä. Sittemmin Caravaggio tunnettiin kaupungin nimellä. Vuonna 1577 Caravaggion isä kuoli ja hänen äitinsä jäi lastensa yksinhuoltajaksi kuolemaansa saakka vuonna 1584. Caravaggio aloitti opintonsa taidemaalariksi samana vuonna kuin hänen äitinsä kuoli. Hänen opettajansa oli milanolainen taidemaalari Simone Peterzano, joka itse oli ollut venetsialaisen Tizianin oppilas. Peterzanon opissa Caravaggio tutustui Lombardian renessanssiajan taiteeseen, joka oli lähempänä saksalaista naturalismia kuin roomalaista manierismia.

Rooma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caravaggio, noin 1621. Ottavio Leonin maalaama Caravaggion muotokuva.

Vuonna 1592 Caravaggio lähti Milanosta Roomaan, sillä hän osallistunut riitoihin ja tappeluihin. Hän saapui Roomaan kodittomana ja rahattomana, mutta hän pääsi töihin paavi Klemens VIII:n hovimaalarin Giuseppe Cesarin oppilaaksi maalaten kukkia ja hedelmiä. Cesarin ateljeessa työskennellessään Caravaggio maalasi muun muassa ensimmäisen teoksensa Hedelmää kuorivan pojan, Pojan ja hedelmäkorin ja Nuoren sairaan Bacchuksen.

Caravaggio lähti Cesarin ateljeesta vuonna 1595 ja tutustui kardinaali Francesco Maria del Monteen, josta tuli hänen mesenaattinsa. Del Monte ihastui Caravaggion maalauksiin, kuten Ennustajaan ja Korttihuijareihin, jotka edustivat roomalaisessa taiteessa aiemmin vierasta realismia. Korttihuijarit oli Caravaggion uran virstanpylväs, josta on tehty viisikymmentä kopiota. Caravaggion ystäviin kuuluivat maalari Prospero Orsi, arkkitehti Onorio Longhi ja sisilialainen taiteilija Mario Minniti. Minniti oli mallina Caravaggion maalauksissa, esimerkiksi teoksissa Poika ja hedelmäkori ja Liskon puraisema poika. Caravaggio maalasi Del Montelle lisää jokapäiväisten aiheiden maalauksia, kuten Muusikot, Luutunsoittaja, Bacchus ja Liskon puraisema poika. Hän siirtyi tekemään maalauksia Raamatun aiheista, joista ensimmäinen oli Katuva Magdaleena. Jatkossa hän maalasi myös uskonnolliset teokset Pyhä Franciskus ekstaasissa, Lepohetki pakomatkalla Egyptiin, Pyhä Katariina Aleksandrialainen, Isaakin uhraus, Martta ja Maria Magdaleena ja Judit leikkaa Holoferneen pään irti.

Vuonna 1599 Caravaggio sai del Monten avulla työksi maalata kolme apostoli Matteusta esittävää maalausta San Luigi dei Francesin kirkon Contrarelli-kappeliin. Kaksi ensimmäistä teosta, Matteuksen marttyyrikuolema ja Matteuksen kutsuminen, olivat sensaatio Roomassa. Caravaggiolta tilattiin enemmän uskonnollisia töitä, mutta hänen maalaustensa väkivalta, kidutus ja kuolema olivat sen ajan ihmisistä rahvaanomaista. Caravaggion luonnonmukaiset maalaukset poikkesivat suuresti Michelangelon klassisesta idealismista, johon roomalaiset olivat mieltyneet. Hänen töitään syytettiin myös kristillisyyden pilkkaamisesta. Paavalin kääntymys närkästytti erästä Santa Maria del Popolon viranomaista, jonka mielestä Caravaggio oli maalannut hevosen Paavalia keskeisemmälle paikalle. Madonna ja käärme maalattiin Pietarinkirkon sivualttarille, mutta se otettiin pois jo kahden päivän kuluttua ja siirrettiin Sant'Anna dei Palafrenierin kirkkoon, koska maalausta pidettiin herjaavana. Lakimies Laerzio Albertin Santa Maria della Scalan kirkkoon tilaama Neitsyen kuolema herätti suurta pahennusta. Caravaggion aikalainen Luigi Mancini kirjoitti, että Caravaggio oli ottanut Neitsyt Marian malliksi kuolleen prostituoidun, joka oli hukkunut Tiberin. Toinen aikalainen Giovanni Baglioni puolestaan esitti, että skandaalin syy oli Marian paljaat jalat. Silti Peter Paul Rubens ylisti Neitsyen kuolemaa Caravaggion mestariteokseksi ja sai mesenaattinsa, Mantovan herttuan Vincenzo Conzagan ostamaan sen vuonna 1607.

Napoli, Malta ja Sisilia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caravaggio joutui usein katutappeluihin, mistä johtuen hänen nimensä päätyi 1600-luvun Rooman poliisin merkintöihin. 29. toukokuuta 1606 Caravaggio tappoi kaksintaistelussa nuoren miehen nimeltä Ranuccio Tomassoni. Kaksintaistelua edelsi Caravaggion ja Tomassonin välinen kärhämä. Yhteenotolle on esitetty monia eri syitä, kuten riita prostituoidusta, uhkapelistä tai pallopelistä. Del Monte ei voinut enää suojella Caravaggiota Rooman viranomaisilta, jotka halusivat saada hänet oikeuden eteen. Caravaggio kuitenkin pakeni Roomasta Napoliin, jossa häntä suojeli Colonnan suku. Napolissa Caravaggio työsti kirkkoihin maalauksia ennen kuin hän purjehti Maltalle. Hän toivoi saavansa töitä Maltan ritarikunnan suurmestarilta Alof de Wignacourtlta. Wignacourt löi Caravaggion ritariksi ja nimitti hänet Maltan ritarikunnan viralliseksi maalariksi. Caravaggio maalasi Maltan ritarikunnalle uransa suurikokoisimman maalauksen Johannes Kastajan mestauksen, joka oli myös hänen ainoa teoksensa, johon Caravaggio laittoi allekirjoituksensa. Vuoden 1608 elokuussa Caravaggio kuitenkin pidätettiin ja vangittiin syytettynä pahoinpitelystä. Hänet erotettiin Maltan ritarikunnasta ja hän pakeni Maltalta.

Caravaggio matkusti Sisiliaan, jossa hänen vanha ystävänsä Mario Minniti asui perheensä kanssa Syrakusassa. Caravaggio sai Syrakusassa ja Messinassa arvovaltaisia ja hyvin maksettuja tilauksia, mutta hän lähti Sisiliasta vain yhdeksän kuukauden oleskelun jälkeen. Hän palasi Napoliin Colonnojen luokse. Napolissa Caravaggion kimppuun hyökättiin ja hänen kasvonsa haavoittuivat. Hän maalasi Salomen Johannes Kastajan pään käsissään ja lähetti sen de Vignacourtille anteeksipyyntöksi, jotta hän voisi palata Maltalle. Caravaggio on maalasi teoksen Pyhä Franciskus meditoi, joka on Carpineto Romanon Pyhän Pietarin kirkossa. Kopio maalauksesta on Chiesa di Santa Maria Immacolata a via Veneton kirkossa Roomassa. Sitä luultiin aiemmin Caravaggion maalaukseksi, mutta teosten restauroinnissa se paljastui kopioksi, jonka tekijä on oletettavasti Bartolomeo Manfredi.[1]

Caravaggio maalasi Daavidin ja Goljatin pään kardinaali Scipione Borgheselle, joka oli paavi Paavali V:n sukulaispoika. Borghese oli Euroopan suurimpia taiteenkerääjiä, joka keräsi Caravaggion töiden lisäksi Tizianin, Rafaelin ja Gian Lorenzo Berninin teoksia. Caravaggio toivoi Borghesen kautta Paavali V:n kutsuvan hänet takaisin Roomaan. Vuonna 1610 hän sai tietää, että hänelle Roomassa langetettu kuolemantuomio oli kumottu. Hänen viimeiseksi maalaukseksi jäi Pyhän Ursulan marttyyrikuolema. Caravaggio aikoi palata Roomaan, mutta hän kuoli kuumeeseen kesken matkan Porto Ercolessa Toscanassa. Vuonna 2010 tutkijat löysivät Caravaggion luut, jotka tunnistettiin DNA-kartoituksella ja hiiliajoituksella.[2]

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caravaggion Matteus-aiheiset maalaukset Contarelli-kappelissa innoittivat uraansa aloittavia roomalaisia taidemaalareita. Ensimmäisiä Caravaggion seuraajia olivat Orazio Gentileschi ja Giovanni Baglione. Gentileschi oli Caravaggiota vanhempi, mutta hän päätyi Englannin kuningas Kaarle I:n hovimaalariksi. Hänen tyttärestään Artemisia Gentileschista tuli yksi ensimmäisistä naispuolisista taidemaalareista, jotka maalasivat historiallisia ja uskonnollisia maalauksia ajalla, jolloin niiden kaltaisten herooisten teemojen katsottiin olevan naisten ulottumattomissa. Sen sijaan Baglionea Caravaggio syytti maalaustensa tyylin ja aiheiden plagioinnista. Vuonna 1603 Baglione haastoi Caravaggion kunnianloukkauksesta oikeudenkäyntiin, jossa Caravaggio todettiin syylliseksi ja vangittiin kahdeksi viikoksi. Caravaggion kuoltua Baglione kuitenkin kirjoitti hänen ensimmäisen elämäkertansa. Myöhemmin Caravaggiota seurasivat Carlo Saraceni, Bartolomeo Manfredi ja Orazio Borgianni. Napolissa Caravaggio innoitti Battistello Caraccioloa ja Carlo Sellitoa. Caravaggion teoksista ottivat oppia myös 1620-luvulla Utrechtin alankomaalaiset taidemaalarit, mukaan lukien Hendrick ter Bruggen, Gerard van Honthorst, Andries Both ja Dirck van Baburen.

Italialainen taidehistorioitsija Roberto Longhi piti Caravaggiota yhtenä suurimmissa länsimaalaisista taidemaalareista. Hän kirjoitti Caravaggion perinnöstä: "Ribera, Vermeer, La Tour ja Rembrandt eivät olisi olleet olemassa ilman häntä. Ja Delacroix'n, Courbet'n ja Manet'n taide olisi ollut tyystin erilaista."[3]

Caravaggio ja Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidemaalari Antero Kahila on maalannut rekonstruktion Caravaggion maalauksesta Pyhä Matteus ja enkeli. Alkuperäisteos tuhoutui toisen maailmansota aikana, kun liittoutuneiden ilmapommitus Berliiniin sytytti tulipalon Bode-museossa (silloinen Kaiser-Friedrich-museo). Mustavalkoisten valokuvien ja taustatutkimusten perusteella toteutettu rekonstruktio valmistui vuonna 2008. Se oli esillä Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyssä, jossa oli mukana työhön liittyvää materiaalia.[4]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Kuvalehti, 12/2010, s. 69.
  2. Renessanssitaiteilijan viimeinen leposija selvisi Ilta-Sanomat. 17.6.2010. Viitattu 21.7.2014.
  3. Longhi, Roberto: Caravaggio. Editori Riuniti, 2009. ISBN 9788835980032.
  4. Kivirinta, Marja-Terttu: Enkeli koskettaa Matteusta. Helsingin Sanomat, 22.10.2008, s. C3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Caravaggio.