Tobitin kirja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tobit ja enkeli (Filippino Lippi)

Tobitin kirja (aiemmin Tobiaan kirja tai Tobian kirja) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakhiin eikä protestanttisiin Raamatuihin.

Tobitin kirja on kirjoitettu Syyriassa tai Palestiinassa noin vuonna 200 eaa, joko arameaksi tai hepreaksi.[1] Näillä kielillä siitä on kuitenkin säilynyt vain katkelmia[1], jotka löydettiin Qumranin luolasta IV vuonna 1955. Kirjan koko teksti on säilynyt vain kreikankielisenä käännöksenä, josta on olemassa kaksi versiota.[1]

Merkitys ja vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolisessa kirkossa kirja julistettiin kanoniseksi Karthagon kirkolliskokouksessa vuonna 397 ja Trenton kirkolliskokous vahvisti sen osaksi kaanonia vuonna 1546.

Protestanttiset kirkot eivät pidä Tobitin kirjaa kanonisena, varsinaiseen Raamattuun kuuluvana, mutta varsinkin aikaisemmin se usein Suomessakin julkaistiin muiden apokryfikirjojen tavoin Raamattu-painoksissa erillisen liitteenä. Luther vertasi Juditin kirjaa kreikkalaiseen tragediaan, Tobitin kirjaa komediaan. Hänen mukaansa Tobit "opettaa, miten hurskaan talonpojan tai porvarin saattaa myös käydä huonosti ja avioliitossa voi olla paljon kärsittävää, mutta Jumala aina armollisesti auttaa ja saattaa lopulta asiat iloiseen päätökseen."[1]

Suomessakin Tobitin kirja oli aikoinaan hyvin tunnettu, ja sen lukemista suositeltiin varsinkin avioliittoon aikoville nuorille.[1] On myös arveltu, että Aleksis Kivi kirjoitti näytelmänsä Nummisuutarit osittain Tobitin kirjan pohjalta.[1]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja on matkakertomus, joka kertoo hurskaan Ninivessä asuvan Naftalin heimoon kuuluvan juutalaisen Tobitin tarinan. Se pyrkii vastaamaan siihen kysymykseen, kuinka on mahdollista elää hurskaana juutalaisena vieraan kansan keskellä.

Kirjan kaksi ensimmäistä lukua on kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa. Siinä kerrotaan Ninivessä asuvasta hurskaasta juutalaisesta Toobitista, joka tulee sokeaksi, kun hänen nukkuessaan ulkona hänen silmiinsä putoaa linnun ulostetta.

Tarina siirtyy nyt kertomaan Toobitin pojasta Tobiasta, jonka hän lähettää perimään erästä velkaa. Matkalla Tobias kohtaa ihmiseksi naamioituneen enkeli Rafaelin, jonka ohjauksessa hän hankkii kalan sydämen, maksan ja sappirakon. Sitten hän tapaa lesken, joka on kyllä ollut naimisissa seitsemän kertaa, mutta on pysynyt neitsyenä, koska demoni Asmodeus on surmannut hänen jokaisen aviomiehensä hääyönä. Enkelin kehotuksesta Tobias menee lesken kanssa naimisiin ja ajaa demonin pois polttamalla kalan sydämen ja maksan. Kalan sapella Tobias palauttaa myöhemmin isänsä näön.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f ”Tobitin kirja, johdanto”, Kuusi apokryfikirjaa, käännösehdotus, s. 13-15. Helsinki: Apokryfikirjojen käännöskomitea, Kirkkohallituksen monistamo, 2006. ISBN 951-789-136-9. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tobitin kirja Apokryfikirjojen käännöskomitean käännösehdotus 2003.
  • Finbible Apokryfikirjat 1642, 1776 ja 1938 erikseen ja rinnakkain sekä suomalaiset Raamatunkäännökset 1933/38, 1776, 1642 ja Se Wsi Testamentti 1548 ja Vanha Testamentti 1552, niiltä osin kuin se on käännetty.
  • Drum, Walter: Book of Tobias Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Book of Tobit