Aleksis Kivi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjailijaa. Kirjailijasta kertovaa Einojuhani Rautavaaran oopperaa käsittelee artikkeli Aleksis Kivi (ooppera).
Aleksis Kivi
todennäköisesti Albert Edelfeltin 1873 piirtämä kuva
todennäköisesti Albert Edelfeltin 1873 piirtämä kuva
Syntynyt 10. lokakuuta 1834
Nurmijärvi, Suomi
Kuollut 31. joulukuuta 1872 (38 vuotta)
Tuusula, Suomi
Ammatit näytelmäkirjailija, prosaisti
Kansallisuus suomalainen
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Kiven muistopostimerkki vuodelta 1934. Piirtänyt Germund Paaer Wäinö Aaltosen veistoksen mukaan.

Aleksis Kivi (oikealta nimeltään Alexis Stenvall) (10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi31. joulukuuta 1872 Tuusula) oli suomalainen kirjailija. Hän on Suomen kansalliskirjailija. Kiveä on sanottu suomenkielisen kirjallisuuden isäksi. Hänet tunnetaan parhaiten teoksistaan Seitsemän veljestä ja Nummisuutarit.

Hän kirjoitti etunimensä muodossa Alexis ja esiintyi läpi elämänsä Stenvallina; Kivi oli lähinnä taiteilijanimi tai nimimerkki.

Kivi on ensimmäinen omintakeinen ja väkevä runoilijapersoonallisuus suomalaisessa kirjallisuudessa. Hän myös ensimmäisenä suomalaisena proosatyylin mestarina houkutteli kielestämme esiin uusia poljennollisia ja maalauksellisia arvoja. Romantiikka ja realismi sulautuvat hyvin yhteen hänen tyylissään. Runoudessaan hän on lähinnä romantikko, proosassa enemmän realisti. Hän on ollut innoittajana ja esikuvana monelle kirjoittajapolvelle.

Kiven kirjailijauran voimanlähteenä ovat hämmästyttävä mielikuvitus, ihmistuntemus ja kirjallinen lahjakkuus, toisaalta teoksissa yhä uudelleen ilmenevä rakkaus ja myötätunto lähimmäisiä kohtaan – verrattoman huumorin, komiikan ja traagisuudentajun ohella. Kirjallisuushistoriallisessa ajassa ”Kiven aika” oli 1860–1870. Silloin elettiin myös jälkiromantiikan aikaa. Kuitenkin Kivi loi kokonaisen aikakauden, jossa romantiikka oli enää vain yhtenä säikeenä. Jälkiromantiikka vaikutti Kiven työn taustalla, joten suomalaisen kirjallisuuden pääpaino on Kivessä. Aleksis Kiven aikakauteen kuului myös suomalaisen teatterin synty.

Parhaat Kiven näytelmät ovat kuuluneet suomalaisen teatterin vakinaiseen ohjelmistoon. Elokuvasovituksiakin on tehty: Nummisuutareista, Seitsemästä veljeksestä, Kihlauksesta ja Kiven elämästä. Hänen teoksiaan on käännetty useille kielille, muun muassa Seitsemän veljestä yli 20 kielelle ja Kullervo-näytelmä on käännetty kiinaksi.[1]

Useita Aleksis Kiven runoja ja näytelmiin tai romaaniin Seitsemän veljestä sisältyviä laulutekstejä on myös sävelletty lauluiksi eri aikoina. Näitä ovat mm. "Onnelliset" (Jo valkenee kaukanen ranta...), "Keinu", "Metsämiehen laulu" (Terve metsä, terve vuori...), "Oravan laulu" (Makeasti oravainen...), "Sydämeni laulu", "Seitsemän miehen voima" (Kiljukoon nyt kaikkein kaula...), "Mitä minä huolin" ja useat muut.[2]

Sukutausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksis Kiven synnyinkoti Nurmijärven Palojoella.

Kiven isoisän isällä Johan Stenvallilla oli ollut Nurmijärven Palojoella sotilastorppa vuodesta 1766. Vanhimmat tunnetut esivanhemmat ovat Yrjö Blomstedtin mukaan Janakkalasta. Äidinisä Antti Hamberg eli seppänä Tuusulan Nahkelassa. Aleksis Kiven isänisä Anders Johan Stenvall oli Välimerelle asti purjehtinut merimies. Kirjailijan oma isä Erik Stenvall oli asunut lapsuutensa Helsingissä ja käynyt siellä kouluakin.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksis Kivi syntyi vuonna 1834 Nurmijärvellä Palojoen kylässä räätäli Erik Johan Stenvallin (1798−1866) ja Anna-Kristiina Hambergin (1793−1863) perheeseen. Perheessä oli ennestään kolme poikaa, Johannes, Emanuel ja Albert. Aleksiksella oli myös sisar Agnes, joka kuoli vuonna 1851 vain 13-vuotiaana.

Kirjallisia taipumuksia Aleksis osoitti ilmeisen varhain uhotessaan kotiväelle "rupeavansa runebergiksi".[3]

Kiven äidinkieli oli suomi,[4] mutta Aleksin vanhemmat osasivat myös ruotsia, (Anders Johanin pojaksi merkitty Eric Johan Stenvall mainitaan Nurmijärven rippikirjassa ruotsinkieliseksi) ja poika hankki ruotsin kirjakielen taidon muutettuaan itse 12-vuotiaana Helsinkiin kouluun, mikä oli edellytys ylioppilaaksi ja edelleen papiksi lukemiselle vaikka isä Erik olisikin toivonut poikansa ottavan hänen ammattinsa. Varojen puute pakotti Kiven keskeyttämään säännöllisen koulunkäynnin ja eroamaan kolmannelta luokalta 1852. Sen jälkeen hän jatkoi lukujaan yksityisesti ja pääsi ylioppilaaksi 23-vuotiaana syksyllä 1857.

Vuosina 1821–1868 kirjoitti ylioppilaaksi vain seitsemän nurmijärveläispoikaa. Näistä seitsemästä Aleksis oli ainoa tavallisen kansan lapsi, kaikki muut olivat säätyläislapsia. Ylioppilasvuotenaan 1857 Kivi teki kirjallisuuden kannalta ratkaisevan ja historiallisen päätöksen luopua pappishaaveista ja ryhtyä suomenkieliseksi kirjailijaksi.

Yliopisto-opintojen jälkeen Kivi muutti Siuntioon, ensin vuokra-asumukseen, mutta hän löysi sittemmin hyväntekijän parikymmentä vuotta vanhemmasta Charlotta Lönnqvististä, joka antoi Kiven asua täysihoidossa käytännöllisesti katsoen vastikkeetta. Tosin kerran Kivi pelasti Lönnqvistin velkojalta hankkimalla tarpeelliset varat.

Kiven kirjallisen kehityksen alkuvaiheita leimasi romantiikka, mutta hänen varsinaiset taipumuksensa viittasivat selvästi realismiin. Aleksis Kivi – jota nimeä hän käytti kirjailijanimenä ensi kerran Kullervon käsikirjoituksen yhteydessä 1860 – ei taloudellisten syiden vuoksi voinut lähteä ulkomaille, mutta Turussa hän sentään kävi. Hänen lukeneisuutensa piiri ulottui kuitenkin koulu- ja yliopistokirjoista maailmankirjallisuuteen. Kivi luki kaikkea Heldin ja Corvinin Maailmanhistoriasta kemian analyyseja käsitteleviin teoksiin, sanomalehtiin, Stagneliuksen ja Shakespearen draamoihin, joista hän tunnetusti on saanut vaikutteita.

Kiven merkittävimmän kirjallisen tuotannon voi katsoa alkaneen Bröllopsdansen-näytelmästä ja päättyneen näytelmään Margareta. Hän sai useita palkintoja 1850- ja 1860-luvuilla: muun muassa Bröllopsdansenin suomenkielisen version tuloksena syntynyt Nummisuutarit sai vuonna 1865 – tuolloin ensimmäistä kertaa jaetun – valtionpalkinnon (palkinnosta kilpaili myös muun muassa Runeberg). Nummisuutarit on yhä esitetyin kotimainen puhenäytelmä. Kansallisromaanin aseman saavuttanut Seitsemän veljestä julkaistiin 1870. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkijakunta antoi romaanista kiittävän lausunnon ja puolusti kirjailijaa seuran kokouksessa August Ahlqvistin tunnetun murskakritiikin jälkeen.

Kiven merkittävin tukija oli Fredrik Cygnaeus, jolle Kivi suoritti ylioppilastutkinnon. Cygnaeus asetti toistuvasti koko asiantuntemuksensa ja arvovaltansa Kiven lahjakkuuden ja taiteen tueksi. Taloudellista tukea Kivi sai myös Julius Krohnilta ja tämän isältä.[5].[6] Vuoden 1869 Lea-näytelmän esityksestä lähtien Kiven näytelmiä tutuksi tehnyt teatterinjohtaja Kaarlo Bergbom oli Kiven ystävä vuodesta 1864. Parhaaksi ystäväkseen hän on kirjeissään maininnut koulu- ja opiskelutoverinsa metsänhoitaja Robert Svanströmin.

Aleksis Kivellä ei ollut lainkaan säännöllisiä tuloja. Rahapula, velat, kirjojen heikko menekki, Ahlqvistin kritiikki ja pakollinen maaseudulla asuminen masensivat. Elämänsä viimeisinä vuosina Kivi kärsi unettomuudesta ja pahenevasta alkoholismista. 1871 hän joutui Lapinlahden mielisairaalaan, jossa senaikaiset hoitomenetelmät ehkä vain pahensivat potilaiden tilaa.[7]

Kesällä 1872 Kivi muutti sairaalasta veljensä luokse Tuusulan Syvälahteen. Albert Stenvall sai Nurmijärven kunnalta neljä tynnyriä rukiita veljensä hoitamisesta. Muutaman kuukauden päästä, uudenvuoden aattona aamuyöllä, Kivi kuoli veljensä luona 38-vuotiaana. Nykyään Kiven epäillään mahdollisesti kuolleen borrelioosiin.[8] Historiaan ovat jääneet hänen viimeisiksi väitetyt sanansa: "Minä elän!"

Aleksis Kiven hauta on Tuusulan kirkon hautausmaalla.

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksis Kiven muistopatsas Kansallisteatterin edessä Helsingin Rautatientorilla.
Aleksis Kiven hauta Tuusulan kirkkomaalla.

Runoilijan muistoksi on perustettu Aleksis Kiven Seura 1941. Turussa on vuodesta 1945 toiminut Turun Aleksis Kivi -kerho. Hänen syntymäkotinsa Nurmijärven Palojoella on entistetty ja järjestetty museoksi 1952. Kiven kuolinmökki, jonka Helsingin yliopiston ylioppilaskunta osti Albert Stenvallilta vuonna 1910, on nähtävillä Tuusulassa. Albert Stenvall ja hänen vaimonsa Vilhelmiina murhattiin tässä mökissä raa'asti joulukuussa 1913.[9] Mökki on viimeksi kunnostettu vuosina 1981−1982 ja siellä on nähtävillä Kiven kuolinsänky.

Kansalliskirjailija Aleksis Kiven päivää vietetään hänen syntymäpäivänään 10. lokakuuta, joka on myös liputuspäivä. Se on samalla myös suomalaisen kirjallisuuden päivä ja Helsingin yliopiston Eteläsuomalaisen osakunnan vuosipäivä. 1960-luvulle saakka se oli lisäksi Suomen kouluissa yleisesti vapaapäivä.

Aleksis Kiven valittuja teoksia on ilmestynyt useina laitoksina, ensimmäisen kerran vuosina 1877–1878. Otava julkaisi vuonna 1969 Erkki Tantun kuvittaman kolminiteisen valikoiman Aleksis Kiven mestariteokset.

Vuodesta 1953 lähtien Aleksis Kiven synnyinseudulla, Nurmijärven Palojoella, on järjestetty kesäisin Kivi-juhlat-teatteritapahtuma, jossa esitetään Kiven tuotantoa. Esityspaikka on Kiven lapsuuden leikkipaikka.

Aleksis Kiven katu -nimisiä katuja löytyy useista Suomen kaupungeista, muun muassa Helsingin Alppiharjusta ja Tampereen keskustasta. Helsingin Alppiharjuun Kiven syntymän 100-vuotisjuhlavuonna 1934 valmistunut Suomen silloin suurin kansakoulu nimettiin Aleksis Kiven kouluksi. Nykyisin se on yhtenäinen vuosiluokkien 1-9 peruskoulu.

Kirjailijan asuinpaikkoja merkitseviä muistolaattoja on Helsingin Katajanokalla, Forumin liikekeskuksessa ja Tapaninkylässä.[10]

Kivestä on tehty ainakin seuraavat elokuvat:

- Minä elän, ohj. Ilmari Unho 1946. Aleksis Kiveä näytteli Rauli Tuomi.

- Aleksis Kivi, ohj. Tapani Itäranta 1984. Aleksis Kiveä näytteli Asko Sarkola.

- Aleksis Kiven elämä, ohj. Jari Halonen 2002. Aleksis Kiveä näytteli Marko Tiusanen.

Harri Saksala on säveltänyt ja levyttänyt Kiven runoja albumillisen. Yksitoista teosta sisältävä Aleksis Kivi -levy ilmestyi vuonna 1984.

Muistomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksis Kivestä on yhteensä 11 patsasta ja muistomerkkiä. Hänestä ei tiettävästi ole säilynyt yhtään valokuvaa, sen vuoksi kaikki hänestä tehdyt veistokset ja kuvat perustuvat piirroksiin.[11]

Helsingin Rautatientorilla, Kansallisteatterin edessä on vuonna 1939 pystytetty Wäinö Aaltosen veistämä Aleksis Kiven patsas. Nurmijärven kirjaston edessä olevassa puistikossa on Aukusti Veuron vuonna 1934 veistämä Kiven patsas.

Kiven rintakuvat ovat Nurmijärven yhteiskoulun juhlasalissa ja Erland Stenbergin (1879) veistämä Kansallisteatterissa. Kiven tuntenut Erland Stenberg suunnitteli myös kirjailijan hautapatsaan embleemin (1877).

Tampereella Vanhan kirjastotalon puistossa on Wäinö Aaltosen veistämä, vuonna 1928 paljastettu veistos Runoilija ja muusa. Turun yliopiston edustalla paljastettiin Wäinö Aaltosen Aleksis Kiven patsas vuonna 1949, joka siirrettiin vuonna 1962 teatteritalon edustalle. Myös Mäntän Keskustorilla on Wäinö Aaltosen Aleksis Kiven muistopatsas (1930).[12]

Tuusulan Hyrylässä, Jääkärin puistossa on Alpo ja Nina Sailon veistämä Aleksis Kiven patsas Metsän poika (1984).[13]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuret suomalaiset kilpailussa 2004 Kivi äänestettiin yhdeksännelle sijalle.

Siuntiossa sijaitsevan Fanjunkarsin torpan, jossa Aleksis Kivi kirjoitti pääosan tuotantoaan, venäläiset purkivat vuokra-aikanaan. Uusi Fanjunkars vihittiin kulttuuritaloksi 2006.

Seitsemän veljestä on käännetty arviolta 40 kielelle.[14]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsemän veljeksen ensimmäisiä painoksia.
Ensimmäinen sivu Aleksis Kiven romaanista Seitsemän veljestä.

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kanervala (1866)

Kertomuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erika (1859)
  • Koto ja kahleet (1850-luvulta)
  • Aleksis Kiven tarinoita. Kuvittanut Matti Visanti. Kustannusyhtiö Nide Oy, Hämeenlinna (ei julkaisuvuotta).

Kirjeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännöksiä muille kielille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alex Matson, Seven Brothers. 1. laitos, New York: Coward-McCann, 1929. 2. laitos, Helsinki: Tammi, 1952. 3. laitos, toim. Irma Rantavaaran, Helsinki: Tammi, 1973.
  • Impola, Richard A., Seven Brothers. New Paltz, NY: Finnish-American Translators Association, 1991.
  • Douglas Robinson, Heath Cobblers (Nummisuutarit) and Kullervo. St. Cloud, MN: North Star Press of St. Cloud, 1993.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chapman Chein (2006): Whu Jansau Luk. Näytelmä on käännetty mandariinikiinaksi sekä kantoninkiinaksi.
  2. Yleisradion äänitearkisto: Database of The Finnish Institute of Recorded Sounds 1901 - 1999. Viitattu 17.3.2009.
  3. Juha Hurme: Olviretki Schleusingenissa. Fanfaari, 1, nro 2009, s. 23.
  4. Hannes Sihvo: Kivi, Aleksis (1834–1872) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 22.9.2008. Helsinki: Suomlaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 6.5.2010.
  5. Hannes Sihvo: Kivi, Aleksis (1834–1872) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 22.9.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 7.6.2011.
  6. Krohn-suvun vaellustarina Viitattu 22.2.2014.
  7. Rahikainen, Esko: Metsän poika: Aleksis kiven elämä. Helsinki: Ajatus, 2004. ISBN 951-20-6677-7.
  8. Anne Pitkäranta ja Erkki Hopsu: Kuoliko Aleksis Kivi borrelioosiin? Lääkärilehti. 2001;56(44):4536-4537. Helsinki: Yle/Teema.
  9. Jaakko Ojanne: Kiven veljen murha jäi tuomitsematta Nurmijärven Uutiset. 20.7.2011. SLY-Paikallislehdet OY. Viitattu 15.7.2012.
  10. Muistolaatat A. Kivi, Suomen kansalliskirjailija. Nurmijärven kunta. Viitattu 13.5.2012.
  11. Miltä Aleksis Kivi näytti?
  12. A. Kivi, Suomen kansalliskirjailija Tuusulan kunta. Viitattu 12.2.2013.
  13. Patsaat A. Kivi, Suomen kansalliskirjailija. Nurmijärven kunta. Viitattu 13.5.2012.
  14. Rahikainen, Esko

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juutinen, Juha 1985: Linnut Aleksis Kiven tuotannossa. – Lintumies 4.1985 s. 174–181. LYL.
  • Kinnunen, Aarne: Aleksis Kiven näytelmät Analyysi ja tarkastelua ajan aatevirtausten valossa (1967)
  • Kinnunen, Aarne: Tuli, aurinko ja seitsemän veljestä tutkimus Aleksis Kiven romaanista (1973)
  • Kinnunen, Aarne: Nummisuutarit komedia viidessä näytöksessä (1994)
  • Kinnunen, Aarne: Seitsemän veljestä ja lukemisen juonet (2002)
  • Lehtonen, J.V.: Nurmijärven poika. , 1934.
  • Meri, VeijoAleksis Stenvallin elämä. Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-1-00384-4.
  • Meri, Veijo: Elon saarel tääl - Aleksis Kiven taustoja. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07994-8.
  • Niemi, Juhani (päätoimittaja) – Sakari Katajamäki – Ossi Kokko – Petri Lauerma – Jyrki Nummi (toim.): Kivi, Aleksis, Kirjeet. Kriittinen editio. Helsinki: SKS, 2012. ISBN 978-952-222-390-6.
  • Nummi, Jyrki (päätoimittaja) – Sakari Katajamäki – Ossi Kokko – Petri Lauerma (toim.): Kivi, Aleksis, Nummisuutarit. Komedia viidessä näytöksessä. Kriittinen editio. Helsinki: SKS, 2010. ISBN 978-952-222-150-6.
  • Rahikainen, EskoKivi. Jyväskylä: Gummerus, 1984. ISBN 951-20-2525-6.
  • Rahikainen, Esko: Lumivalkea liina: Aleksis Kivi ja Rakkaus. Helsinki: Like, 1998. ISBN 951-578-579-0.
  • Rahikainen, Esko: Metsän poika: Aleksis kiven elämä. Helsinki: Ajatus, 2004. ISBN 951-20-6677-7.
  • Rahikainen, Esko: Impivaaran kaski: Aleksis Kivi kirjallisuutemme korvenraivaajana. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-107-0.
  • Tarkiainen, ViljoAleksis Kivi: Elämä ja teokset. Porvoo: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12389-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Aleksis Kivi -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksis Kivi.