Yrjö Weilin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Georg (Yrjö) Hugo Karl Weilin, kirjailijanimi Yrjö Veijola tai Weijola ja Juho Aura (12. elokuuta 18755. joulukuuta 1930), oli suomalainen liikemies, kirjailija, kustantaja ja suomentaja. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1899.

Weilin julkaisi runoja ja huvinäytelmiä. Hänen näytelmätuotantonsa koostuu lähinnä komedioista ja kansannäytelmistä. Näytelmästä Nuori luotsi (1904) tehtiin kaksi mykkäelokuvaa, joista ensimmäisen ohjasi Kaarle Halme 1913 ja toisen Erkki Karu 1928. Hänen runosuomennoksinaan tunnetaan myös J. L. Runebergin runoja sekä Jean Sibeliuksen säveltämä Viktor Rydbergin Ateenalaisten laulu, ja hän suomensi muun muassa Lars Stenbäckin, Gustaf Frödingin ja Oscar Levertinin runoja. Weijolan tunnetuin suomennos lienee Émile Zolan prostituutiota käsittelevä romaani Nana (1930.

Weilin oli Helsingin Sanomien avustaja 1912–1915, Kaunokirjailijaliiton sihteeri 1901–1906. Hän toimi Minervan kirjakaupan ja kustannusliikkeen johtajana 1901–1911, autoliike Yrjö Weilin & Kumpp. Oy:n johtajana 1911–1929. Weilin oli ensimmäinen ajokortin saanut sen jälkeen kun autoilijoiden järjestyssäännöt olivat valmistuneet.[1][2]

Eri lähteissä 1980-luvulta lähtien sanotaan, että Weilin olisi tilannut autoliikettään varten vuoden 1907 Tukholman autonäyttelyyn Akseli Gallen-Kallelalta julisteen Bil-Bol, josta tuli myöhemmin yksi suomalaisen julistetaiteen kulmakiviä, mutta nämä tiedot julisteesta on osoitettu kiistanalaisiksi. Tilaaja ei välttämättä ollut Weilin, tai jos olikin, hän välitti ruotsalaisen autokauppiaan tilauksen.[3][4][5]

Weilinin vanhemmat olivat liikemies ja koulunopettaja Alexander Georg Weilin ja Anna Elisabet Dorothea von Brandenburg. Hänen puolisonsa oli Helmi Matilda Wilhelmina Mäkelä (1900–1954).

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmat
  • Haavoja, legenda kymmemessä [sic] runossa, 1. p. 1895, nimellä Yrjö Weilin
  • Haavoja, legenda kymmenessä runossa, 2. muodosteltu p. 1899.
  • Karsikko, 1905.
  • Kuvitettu luettelo Suomen taideyhdistyksen kokoelmista. Yrjö Weilin, 1907.
  • Sunnuntairatsastaja, runoja, 1910.
  • Pekkalan veljet, runo julkaistu useissa kokoelmissa, muun muassa Iloitse kanssani : valikoima huumoria luettavaksi ja lausuttavaksi, 1945.
Näytelmät
  • "Pater Paulus", ilmasta temmattu ivailu yhdessä näytöksessä, 1896.
  • Nuori luotsi, nelinäytöksinen kansannäytelmä : (5 kuvaelmaa), 1904.
  • Nuoruus ja hulluus, kolminäytöksinen ilveily ylioppilas-elämästä, 1904.
  • Sydämiä yössä, syystarina neljässätoista runossa, Otava, 1905
  • Ihmeellinen asia, yksinäytöksinen näytelmä, 1910.
  • Kolme seuranäytelmää, 1910.
  • Palmkvistin kylpymatka, yksinäytöksinen pila, 1910.
  • Talkoopolska, laulunsekainen yksinäytöksinen seuranäytelmä, 1910.
  • Eläköön jatsi!, yksinäytöksinen pila, 1930.
  • Maakaupassa, yksinäytöksinen pila, 1930.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
  1. AKE, Ajokortti täyttää 100 vuotta
  2. Suomen teiden historia II. Suomen itsenäistymisestä 1970-luvulle, s. 18. Helsinki: Tie- ja vesirakennushallitus, Suomen tieyhdistys, 1977. ISBN 951-46-0801-1 (koko teos). ISBN 951-46-0803-8 (osa 2). (suomeksi)
  3. Bil-Bol -julisteen oikea tausta selvinnyt? luettu 19.2.2010
  4. Tampereen taidemuseo
  5. Akseli Gallen-Kallela: Bil-Bol juliste luettu 7.2.2007

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.