Jaakko Forsman
| Jaakko Forsman | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | 30. heinäkuuta 1839 Vähäkyrö |
| Kuollut | 26. syyskuuta 1899 (60 vuotta) Helsinki |
| Titteli | rikosoikeuden ja oikeushistorian professori, valtiopäivämies ja valtioneuvos |
Jakob (Jaakko) Oskar Forsman (30. heinäkuuta 1839, Vähäkyrö – 26. syyskuuta 1899, Helsinki) oli suomalainen rikosoikeuden ja oikeushistorian professori, valtiopäivämies ja valtioneuvos.
Forsmanin vanhemmat olivat kirkkoherra Georg Jakob Forsman ja Anna Lovisa Ebeling. Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen oli hänen veljensä. Forsman pääsi ylioppilaaksi Vaasan lukiosta 1857 ja valmistui filosofian maisteriksi 1864, molempien oikeuksien kandidaatiksi 1868 sekä molempien oikeuksien lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1874. Hänen väitöskirjansa Pakkotilasta kriminaalioikeudessa oli ensimmäinen suomenkielinen oikeustieteen väitöskirja. Forsman teki vielä opintomatkoja Berliiniin, Dresdeniin ja Leipzigiin vuosina 1878–1879 ja 1881.
Forsman oli Helsingin yliopiston lainopin tiedekunnan vt. suomen kielen ylimääräisenä professorina 1869-1878, rikosoikeuden ja oikeushistorian professorina 1879–1899 sekä siviilioikeuden ja roomalaisen oikeuden vt. professorina useaan eri otteeseen. Hän toimi yliopiston vararehtorina vuosina 1892–1899 ja vt. rehtorina 1896–1899.
Forsman oli papiston edustajana mukana säätyvaltiopäivillä vuosien 1882–1899 välillä. Hän oli valtiopäivien rikoslakivaliokunnan puheenjohtajana 1888, lakivaliokunnan puheenjohtajana 1899 sekä jäsenenä rikoslakiehdotusta tarkistavassa komiteassa 1881-1884 ja puheenjohtajana kirkkolakikomiteassa 1886. Forsman oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1889-1891. Hän sai valtioneuvoksen arvon 1898.
Jaakko Forsmanin veljenpoika oli historiantutkija ja koulumies Jaakko Forsman nuorempi.
