Alfred Kihlman
Sivulta puuttuu Alfred Kihlman (13. toukokuuta 1825, Vaasa – heinäkuussa 1904) oli suomalainen pappi, oppikoulun opettaja ja teollisuusmies.
Kihlman syntyi vaasalaiseen pappisperheeseen ja isänsä Anders Gustaf Kihlmanin esimerkin mukaan hän lähti 1843 opiskelemaan teologiaa. Valmistuttuaan papiksi 1846 Kihlman palasi Pohjanmaalle toimien isänsä apupappina Kruunupyyssä. Kihlman oli jo lukioaikanaan Turussa liittynyt mukaan herännäisyyteen.
1851 Kihlmanin puoliso Angelika (o.s. Fabritius) kuoli, ja samaan aikaan pohjalainen herännäisyysliike alkoi osoittaa hajoamisen merkkejä. Kihlman lähti osin terveydellisistä syistä Saksaan Tübingeniin, jossa hän tutustui Johannes Tobias Beckin teologisiin kirjoituksiin. Palattuaan Suomeen syksyllä 1852 Kihlman jätti papin virkansa ja toimi saksan kielen opettajana ensin Pietarsaaressa 1855–1863 ja sitten Vaasassa 1863–1866. Hän meni toisen kerran naimisiin 1858 turkulaisen hovioikeudenneuvoksen Karl Henrik Forssellin tyttären Hildan kanssa.
Kihlman alkoi sijoittaa 1850-luvulta alkaen ensimmäiseltä vaimoltaan perimiensä itäsuomalaisten Utran ja Puhoksen sahojen myynnistä saatuja rahoja erilaisiin liikeyrityksiin. Kihlman sijoitti rahaa Vaasan Puuvillatehtaan, Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiön (myöhemmin Oy Tampella Ab) ja Suomen Yhdyspankin osakkeisiin. Kihlman oli myös mukana näiden yritysten johtoelimissä; hän oli jäsenenä puuvillatehtaan ja pellavatehtaan johtokunnissa sekä Suomen Yhdyspankin pankkivaliokunnassa.
Erityisesti Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiö aiheutti Kihlmanille paljon huolta. Hän oli 1864 mennyt yhdeksi täytetakaajaksi yhtiön perustajan, Gustaf August Wasastjernan, Yhdyspankilta ottamalle 150.000 markan suuruiselle lainalle. Lainan vakuutena oli 100 kappaletta pellavatehtaan osakkeita ja jos niiden kurssi olisi lähtenyt jyrkkään laskuun olisivat täytetakaajat voineet joutua vastaamaan Wasastjernan veloista omilla varoillaan tämän joutuessa vararikkoon. Wasastjerna jätti lopulta konkurssihakemuksen 1869, mutta 1870-luvun alkuvuosina pellavatehtaan taloudellinen tilanne ja osakkeen kurssi alkoivat selvästi kohentua, joten täytetakaajien tappiot jäivät lopulta pieniksi.
Viimeksi Kihlman oli mukana perustamassa Kansallis-Osake-Pankkia vuonna 1889 ja toimi sen hallintoneuvoston puheenjohtajana 1893–1902.
Kihlman siirtyi 1866 Helsinkiin toimien Helsingin ruotsalaisen normaalilyseon uskonnon yliopettajana vuosina 1866–1897 ja rehtorina vuosina 1871–1895. Hän oli mukana säätyvaltiopäivillä vuosina 1872–1897 pappissäädyn edustajana. Puoluekannaltaan Kihlman oli lähinnä maltillinen fennomaani. Kihlman rakennutti Helsinkiin Korkeavuorenkadulle kivitalon, jossa hän asui viimeiset vuotensa. Kihlman sai professorin arvonimen 1897.
Kihlmanin vanhin poika A. Oswald Kihlman (sukunimi myöhemmin Kairamo) oli kasvitieteilijä, suomalaisen puolueen poliitikko ja teollisuusmies. Hänen veljensä Lorenzo Kihlman toimi korkeimman oikeuden jäsenenä ja diplomaattina.
