Schwartzbergin vanhemmat olivat Säräisniemen kappalainen Henrik Schwartzberg (1811–1857) ja Laura Katarina Stenbäck. Hän pääsi ylioppilaaksi Vaasan lukiosta 1864 ja hän suoritti teologian erotutkinnon Helsingin yliopistossa 1867.[1] Schwartzberg oli Kuopion lyseon lehtori 1876–1893 ja koulun rehtori 1887–1893.
Schwartzberg vihittiin papiksi 1867.[1] Hän toimi Kuopion tuomiorovastina 1893–1915 ja raamatunkäännöskomitean jäseenä vuodesta 1886. Hän osallistui valtiopäiville pappissäädyn edustajana 1888, 1891, 1894, 1897, 1899, 1900, 1904 ja 1905 ja oli kirkolliskokouksen jäsen 1886–1913. Teologian kunniatohtorin arvon hän sai 1907.[2]
Schwartzberg oli ehdolla Kuopion hiippakunnan piispaksi 1900 ja hän sai piispanvaalissa eniten ääniä. Schwartzberg kuitenkin syrjäytettiin valinnasta yhden vallanpitäjien näkökulmasta harkitsemattomana pidetyn lehtikirjoituksen vuoksi. Kenraalikurvernööri Nikolai Bobrikovin suosituksesta Kuopion piispaksi nostettiin myöntyväisyysmies J. R. Forsman.[3][2]
Schwartzberg oli naimisissa vuodesta 1870 Johanna (Hanna) Rahmin kanssa. Heillä oli kaikkiaan kolmetoista lasta, joista yksi, Paavo, kuoli tulirokkoon n. 2 -vuotiaana. Muut lapset kasvoivat aikuisiksi. Heidän poikansa oli insinööri ja Lahden Rautateollisuus Oy:n toimitusjohtaja Henrik Schwartzberg, toiseksi vanhin tyttärensä tekstiilitaiteilija Maria Schwartzberg ja nuorin poikansa lääkäri ja professori Sakari Mustakallio[4]. Schwartzbergin veljiä olivat lähetysjohtaja Jooseppi Mustakallio ja rovasti, runoilija Heikki Mustakallio.[2][1]
Hannu Mustakallio: Schwartzberg, Johannes (1846–1915)Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 28.10.2003 (päivitetty 24.5.2016). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
