Gustaf Johansson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gustaf Johansson

Gustaf Johansson (10. tammikuuta 1844 Ylivieska24. heinäkuuta 1930 Turku) toimi Turun arkkipiispana vuosina 18991930.

Johansson vihittiin papiksi vuonna 1871, ja hän valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1874. Hän toimi dogmatiikan ja siveysopin professorina vuosina 18771885, silloisen Kuopion hiippakunnan (joka muutettiin myöhemmin Oulun hiippakunnaksi) piispana vuosina 18851897, Savonlinnan hiippakunnan piispana 18971899 sekä puheenjohtajana pappissäädyssä ja kirkolliskokouksissa.

Professorina Johansson kehitti oppialansa terminologiaa luomalla suomenkielisiä vastineita monille teologisille ammattisanoille.[1] Piispana hän johti raamatunkäännöskomiteaa (18861912) ja Kristinopin (1893) kirjoitustyötä sekä osallistui suomen- ja ruotsinkielisen virsikirjan uudistustyöhön.[2]

Yhteiskunnallisissa kysymyksissä Johanssonia pidettiin vanhoillisena. Hän edusti teologiassaan beckiläistä biblisismiä, joka pohjautuu saksalaisen Johann Tobias Beckin (18041878) teologiaan. Beckiläisyydelle tunnusomaista oli Raamatun aseman voimakas korostaminen: näkemyksen mukaan Raamattu tarjosi sisäisesti yhtenäisen pohjan kristilliselle opille ja etiikalle. Beckiläinen henki näkyi esimerkiksi siinä, että Johansson antoi aikansa kulttuuri-ilmapiiristä pessimistisen kuvan ja arvosteli voimakkaasti useita kirkollisia ryhmiä, kuten lestadiolaisuutta, Suomen Luterilaista Evankeliumiyhdistystä ja Pelastusarmeijaa.[3]

Keisari-suuriruhtinas Nikolai II:n vahvistaessa Suomen suuriruhtinaskunnan uuden asevelvollisuuslain arkkipiispa Johansson lähetti yksityisen kiertokirjeen papistolle 12. elokuuta 1901, jossa hän kehotti papistoa lukemaan kutsuntakuulutukset: Papin velvollisuus on lain mukaan julistaa kirkossa hallituksen antamia asetuksia, eikä hänen ole tutkiminen niiden laillisuutta. Ellei hän niitä kuuluta, asettuu hän lain ulkopuolelle ja paneutuu esivaltaa vastaan.[4][5][6]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kristillinen uskonoppi
  • Kristillinen siveysoppi
  • Laestadiolaisuus
  • Pelastusarmeija
  • Pyhä uskomme
  • Saarnoja (4 nidettä)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toiviainen, Kalevi: Kaakonkulman hiippakunta 1897–1945. Mattila, Ouri & Mäkitalo, Tuula & Peura, Esa-Matti (toim.): Kaakonkulman kapituli: Savonlinnan, Viipurin ja Mikkelin hiippakunta 1897–2004, 2004, s. 13–81. Helsinki: Kirjapaja. ISBN 951-607-135-X.
  • Murtorinne, Eino: Papisto ja esivalta routavuosina 1899-1906, Suomen kirkkohistoriallinen seura, Kuopio, 1964
  • Rosenqvist, G. O: Suomen kirkon murrosaikoja, Wsoy, 1952
  • Juva, Einar W.: Suomen kansan aikakirjat 9, Otava, Helsinki, 1937

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toiviainen 2004, s. 17
  2. Toiviainen 2004, s. 18
  3. Toiviainen 2004, s. 17–18
  4. Eino Murtorinne, s. 121–122
  5. Rosenqvist, s. 36
  6. Suomen kansan aikakirjat 9, s. 104

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Robert Frosterus
Kuopion piispa
18851897
Seuraaja:
Otto Immanuel Colliander
Edeltäjä:
Savonlinnan piispa
18971899
Seuraaja:
Otto Immanuel Colliander
Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna Edeltäjä:
Torsten Thure Renvall
Turun arkkipiispa
18991930
Seuraaja:
Lauri Ingman