Paavali Juusten

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Piispa Juustenin vaakuna

Paulus Petri (Paavali) Juusten (ruots. Paul (Påvel) Pedersson Juusten; n. 1516 Viipurin pitäjän Juustila – 22. elokuuta 1575 Turku) oli Viipurin ja Turun piispa, rehtori ja lähettiläs. Hän kirjoitti niin kutsutun Juustenin piispainkronikan, joka on tärkeä Suomen historian lähde. Kuten mm. Jarl Gallén, Herman Schück ja Erkki Lehtinen ovat tutkimuksissaan osoittaneet, Juustenin piispainkronikkaa ei, toisin kuin ns. Palmsköldin katkelmaa, kuitenkaan voi käyttää varhaishistorian lähteenä.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavali Juusten kävi Viipurin latinakoulun. Vanhemmat, porvari Pietari Juusten ja hänen vaimonsa Anna, omistivat talon dominikaaniluostarin lähellä Viipurissa kadulla, joka kaupungin Neuvostoliitolle luovuttamiseen saakka kantoi nimeä Juusteninkatu.[2] Juustenin isä kuoli 1530 ja äiti muutamaa vuotta myöhemmin. Orvoksi jäätyään Juusten siirtyi 1536 jatkamaan koulunkäyntiä Turkuun, missä opettajana oli Wittenbergissä opiskellut Thomas Keijoi. Parin vuoden opiskelun jälkeen Juusten pääsi piispa Martti Skytten esilukijaksi (lector mensae) ja Turun koulun apuopettajaksi. Piispa Skytte vihki Juustenin papiksi jo ennen säädettyä 24 vuoden ikää vuonna 1540, jotta tätä ei otettaisi valtion palvelukseen. Juusten lähetettiin vuonna 1541 hoitamaan Viipurin koulun rehtorin tointa. Vuonna 1543 hänet lähetettiin Saksaan Wittenbergin yliopistoon, missä hän kuunteli muun muassa Martti Lutherin, Philipp Melanchthonin ja Johannes Bugenhagenin luentoja. Kolmen vuoden kuluttua opiskelun keskeytti Schmalkaldenin sota. Juusten vietti talven mm. Magdeburgissa, mahdollisesti Melanchthonin seurassa, ja matkusti keväällä 1547 Rostockin kautta Königsbergiin ja kuunteli siellä kesän yliopiston professoreiden luentoja. Syksyllä Juusten palasi Suomeen.[3]

Paavali Juusten nimitettiin Mikael Agricolan jälkeen Turun katedraalikoulun rehtoriksi vuonna 1548. Hän toimi tuomiokapitulin jäsenenä vuosina 1553 ja 1554. Vuonna 1554 hänet nimitettiin Viipurin piispaksi ja vuonna 1563 Turun piispaksi.

Juusten nimitettiin lähettilääksi Venäjälle vuonna 1569, tehtävänään saattaa päätökseen naimakaupat Ruotsin kuningashuoneen ja Venäjän Tsaari Iivana IV kanssa. Tsaari Iivana IV oli neuvotellut Kaarina Maununtyttären saamiseksi omaksi puolisokseen, mutta hän joutui olemaan yli kahden vuoden ajan vankina. [4]Joidenkin tietojen mukaan hänet aateloitiin vuonna 1573, kun hän palasi Suomeen. Juusten on haudattu Turun tuomiokirkkoon.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavali Juusten kirjoitti suomenkielisen katekismuksen (1574), kertomuksen Moskovan-matkastaan, messukirjan (1575) ja kirkkohistoriallisen kronikan nimeltään Suomen piispainkronikka (Chronicon episcoporum finlandensium, 1570-l). Juustenin lähteenä oli niin kutsuttu Palmsköldin katkelma 1400-luvulta[5], joka sisälsi kahdeksantoista piispan elämäkerrat.

Piispainkronikan tiedot levisivät yleisesti historiankirjoitukseen. Sitä käytti lähteenään muiden muassa historioitsija Johannes Messenius 1600-luvulla. Historioitsija H. G. Porthan otti 1700-luvun lopulla tehtäväkseen korjata kronikassa havaitsemiaan virheitä. Tästä sukeutui 56-osainen väitöskirja Paavali Juustenin Suomen piispain kronikka huomautuksin ja asiakirjoin valaistuna (ilmestyi vuosina 1784–88).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Simo Heininen: ”Juusten, Paulus”, Suomen kansallisbiografia, osa 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
  • De Madariaga, Isabel: Iivana Julma. (Ivan the Terrible, 2006.) Suomentanut Matti Kinnunen. Helsingissä: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-8111-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jarl Gallén: Åbo förstörelse 1198, Historisk Tidskrift för Finland 1954; Herman Schück, Kansler och kapella regis under folkungatiden, Historisk Tidskrift 2/1963; Erkki Lehtinen: Suomen varhaishistorian ja ristiretkiajan kuvasta uskonpuhdistus- ja suurvalta-aikana. Historiallisia tutkimuksia LXXV, Jyväskylä 1968, s. 68.
  2. Simo Heininen: ”Juusten, Paulus”, Suomen kansallisbiografia, osa 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
  3. Heininen, Simo: Juusten Paulus. Kansallisbiografia 4
  4. De Madariaga, Isabel: Iivana Julma. (Ivan the Terrible, 2006.) Suomentanut Matti Kinnunen. Helsingissä: Ajatus, 2009. ISBN 978-951-20-8111-0.
  5. Jarl Gallén, De engelska munkarna i Uppsala - ett katedralkloster på 1100-talet, Historisk Tidskrift för Finland 1976 s.17.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heininen, Simo: Suomalaisen historiankirjoituksen synty. Tutkielma Paavali Juustenin piispainkronikasta. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 147, Helsinki, 1989. ISBN.
  • Heininen, Simo: Agricolan perintö. Paulus Juustenin elämä. Edita. Helsinki, 2012. ISBN 978-951-37-5756-4.
  • Juusten, Paavali: Suomen piispainkronikka. SKS:n Toimituksia 476, Helsinki, 1998. ISBN 951-717-508-6.
  • Kajanto, Iiro (toim.): H.G. Porthan. Valitut teokset. Alkuteos Henrik Gabriel Porthan: Paavali Juustenin Suomen piispain kronikka huomautuksin ja asiakirjoin valaistuna (osa). Julkaistiin 56:na väitöskirjana vuosina 1784-88. Suom. Iiro Kajanto. SKS, Helsinki, 1982. ISBN.
  • Schmidt, W. A.: Paavali Juusten. Mikael Agricolasta E. W. Pakkalaan: Suomen kirkon paimenien elämäkerrasto. Helsinki: WSOY, 1947.


Edeltäjä:
'
Viipurin piispa
15541563
Seuraaja:
Canutus Johannis
Edeltäjä:
Pietari Follingius
Turun piispa
15631575
Seuraaja:
Ericus Erici Sorolainen