Arvid Kurki

Arvid (Arvi) Kurki (n. 1465 Vesilahti – 22. heinäkuuta 1522 Öregrund, Ruotsi) toimi Turun piispana vuosina 1510–1522. Kurki-suku kuului Suomen johtavaan aateliin. Sorbonnessa opiskelleen Kurjen katsotaan olleen Suomen keskiajan viimeinen aidosti katolinen Turun piispa. Hänen seuraajansa alkoivat jo edistää uskonpuhdistusta maltillisesti. Kustaa Vaasan kannattajana Kurki joutui pakenemaan tanskalaisia näiden hyökättyä vuonna 1522. Hän hukkui laivansa upotessa Selkämerellä.

Elämä

Kurki suoritti 1480-luvun lopulla opintoja Pariisin yliopistossa, josta valmistui baccalaureukseksi ja maisteriksi. 1490-luvulla hänen mainitaan olleen Turun kirkkoherra ja tuomiokapitulin kanunki sekä myöhemmin dekaani. Piispa Johannes Olavinpojan kuoltua hänet valittiin piispaksi ja vihittiin Strengnäsissä virkaan.

Kurjen piispanaikana järjestettiin vuonna 1514 arkkipiispa Jaakko Ulfinpojan läsnäollessa piispa Hemmingin autuaaksi julistaminen, joka oli Suomessa ainutlaatuinen juhlatilaisuus. Muuten Kurjen tiedetään tehneen käräjämatkoja hiippakunnassaan perustaen uusia kirkkoja ja koristellen vanhoja kirkkoja maalauksilla.

Ajan valtiollisissa riitakysymyksissä hän oli Sten Sturen ja Ruotsin kansallisen puolueen uskollisena ystävänä unionihanketta vastaan. Hän ei saapunut Kristian II:n kruunaukseen Tukholmaan, ja vältti näin Tukholman verilöylyn.

Arvid Kurki avusti Niilo Arvinpoikaa väellä, tykeillä ja muilla sotilastarpeilla, kun tämä nosti kapinan Kustaa Vaasan puolesta Suomessa. Mutta kun keväällä 1522 onni kääntyi tanskalaisten puolelle, täytyi Kurjen paeta ensin Närpiöön ja sieltä laivalla Ruotsin puolelle. Laiva kuitenkin upposi Öregrundin ulkopuolella ja Kurki seurueineen hukkui.

Lähteet

• Arvid Kurki (Arvidus Korke), 1510–22
• Tietosanakirja, viides osa, Helsinki, Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1906