Bero Balk

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Turun piispa Bero II Balkin sinetti. Sen mallina on ilmeisesti ollut Vilhelm Sabinalaisen sinetti.

Bero II Balk (k. 1412) toimi Turun piispana vuosina 13851412. Hän oli ensimmäinen Suomessa syntynyt rälssisukuinen piispa.

Nuoruus ja kirkollinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Björn Balk syntyi Vehmaan Palkkisissa.[1] Hänen tarkka syntymävuotensa ei ole tiedossa, mutta todennäköisimmin hän syntyi 1350-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Björn Balkin isä Gregorius oli vehmaalainen rälssimies.

Bero opiskeli nuorena Prahassa.[2] Sittemmin hän opiskeli Pariisin yliopistossa, josta valmistui maisteriksi 1380.[1] Opiskeluaikana hän vaihtoi nimensä Björnistä Bernhardiksi. [2] Valmistumisen jälkeen hän palasi takaisin Suomeen. Hänet valittiin 1381 Turun hiippakunnan kanungin virkaan ja hän toimi siinä, kunnes hänet valittiin piispaksi.[1] Piispaksi Bero nimitettiin 1385. Hän matkusti Roomaan hakemaan nimittämiselle vahvistuksen, jonka paavi myönsi 6. marraskuuta 1385.[1]

Piispaksi tultuaan Balk valitsi nimekseen sata vuotta aiemmin vaikuttaneen Bero I:n mukaan nimen Bero II. Piispana Bero kehitti hiippakuntaansa ja paransi Turun tuomiokirkkoa. Hänen aikanaan Turkuun perustettiin muun muassa "Pyhäinjäännösten juhla", jota vietettiin Pyhän Henrikin muistopäivänä eli 20. tammikuuta. Lisäksi Turun tuomiokirkkoon perustettiin Pyhän Eerikin ja Pyhän Laurentiuksen alttarit.[1] Hän kehitti myös jumalanpalveluskäytäntöä ja kirkollisia sakramentteja.[2]

Bero oli opiskellut itse Pariisissa ja tiesi, millaisia vaikeuksia nuorilla opiskelijoilla oli. Siksi hän piispana tuki nuoria suomalaisia nuoria näiden opinnoissa. Tavoitteena oli varmistaa, että tulevaisuudessakin uusia pappeja valmistuisi Turun hiippakunnan virkoihin.

Suurvaltapoliittinen vaikuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bero II osallistui aktiivisesti valtakunnalliseen päätöksentekoon. Hän osallistui ensi kertaa herrainpäiville eli resessiin vuonna 1389 Söderköpingissä.[1] Piispa Bero suhtautui erittäin myönteisesti Pohjoismaiden unioniin, jota myös Kalmarin unioniksi nimitetään. Hän oli 1396 läsnä Nyköpingin herrainpäivillä, joissa Margareeta I tunnustettiin lopullisesti myös Ruotsin valtakunnan hallitsijaksi. Hän osallistui herrainpäiville vielä Vadstenassa 1400.[1] Bero II oli usein mukana sinetöimässä unionikokousten päätöksiä ja unionin puitteissa tehtyjä valtiosopimuksia. Hänen myötään Suomen kirkon johto oli mukana unionin rakentamistyössä jo sen alkuvaiheiden aikana.

Bero Balk oli vahvan ja yhtenäisen pohjoisen suurvallan kannattaja. Kuitenkin hänen ansiostaan Suomen kirkon eli Turun hiippakunnan suhteellisen vapaa ja omaehtoinen kehitys ei ollut uhattuna vaan vahvistui selvästi.

Piispa Bero kuoli Kuusiston piispanlinnassa Kaarinan pitäjässä 29. kesäkuuta 1412 ja hänet haudattiin Turun tuomiokirkkoon.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Bero II Balk Turun Arkkihiippakunta 2013 Viitattu 2.1.2013
  2. a b c Vehmaalla muisteltiin piispa Bero Balkia Laine, Rauno, Uudenkaupungin Sanomat 2.7.2012 Viitattu 2.1.2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juhani Rinne: Turun Tuomiokirkko keskiaikana I Tuomiokirkon rakennushistoria. Turku: Uuden Auran osakeyhtiön kirjapaino, 1941.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latin Cross.svg Edeltäjä:
Johannes Westfal
Suomen piispa
13851412
Seuraaja:
Maunu Tavast