Mikko Juva

Wikipedia

Mikko Einar Juva, vuoteen 1935 Juvelius (22. marraskuuta 1918 Kaarlela – 1. tammikuuta 2004 Turku) oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa ja yliopistomies oppiarvoltaan teologian ja filosofian tohtori. Juva loi poikkeuksellisen laaja-alaisen ja merkittävän uran sekä yliopiston, kirkon että politiikan palveluksessa. Akateemisessa maailmassa hän hoiti professuureja Turun ja Helsingin yliopistoissa sekä toimi jälkimmäisen rehtorina ja kanslerina. Hänen kirkolliseen uraansa kuuluivat arkkipiispan viran lisäksi Luterilaisen maailmanliiton johtotehtävät. Lisäksi hän toimi Liberaalisen Kansanpuolueen puheenjohtajana ja kansanedustajana.

Mikko Juva oli Turun yliopiston Suomen historian professorin ja rehtorin Einar W. Juvan poika. Hän väitteli filosofian (historian) tohtoriksi Turun yliopistosta 1950 väitöskirjalla Suomen sivistyneistö uskonnollisen vapauden murroksessa, ja teologian tohtoriksi Helsingin yliopistosta 1955 väitöskirjalla Varsinais-Suomen seurakuntaelämä puhdasoppisuuden hallitsemina vuosisatoina. Papiksi hänet vihittiin 1943. Toimittuaan Suomen kristillisessä ylioppilasliitossa 1944–57 hänet valittiin isänsä jälkeen Turun yliopiston Suomen historian professoriksi. Einar ja Mikko Juva kirjoittivat yhdessä viisiosaisen Suomen kansan historian (1964–67).

Juva siirtyi 1962 Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian professoriksi. Hän teki uraa Helsingin yliopiston hallinnossa toimimalla sen vararehtorina 1968–71, rehtorina 1971–73 ja kanslerina 1973–78.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispaksi Mikko Juva valittiin 1978. Juva oli vapaamielinen teologi joka pyrki aktiivisesti uudistamaan kirkkoa ja otti rohkeasti kantaa yhteiskunnan ja kirkon asioihin. Tästä syystä hän joutui eri linjoille kirkon vanhoillisten (esim. ns. viidennen herätysliikkeen) kanssa. Juva ilmoitti 1982 jäävänsä ennenaikaiselle eläkkeelle arkkipiispan virasta.

Juva oli tärkeä vaikuttaja myös kirkkojen välisessä ekumeenisessa liikkeessä. Hän vastasi vuonna 1963 Helsingissä pidetyn Luterilaisen maailmanliiton kokouksen järjestelyistä. Vuosina 1963–1970 Juva oli kyseisen liiton teologisen komission puheenjohtaja ja 1970–1977 maailmanliiton presidentti.

Mikko Juva toimi myös politiikassa Liberaalisen Kansanpuolueen riveissä. Hän oli kansanedustaja 1964–66 ja puolueen puheenjohtaja 1965–68.

Vuoden puhujaksi Mikko Juva valittiin vuonna 1978.

Juvan äiti oli Lempi o.s. Kaila. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1946 LL Riitta Eleonora Brofeldt, toinen puoliso agrologi Maisu Maija-Liisa Laurén ent. Hägglund. Juvan lapset ovat Kersti, s. 1948, Simo, s. 1950, Elina, s. 1953 ja Katariina, s. 1958.

[muokkaa] Teoksia

• Augustinuksen valtiokäsitys ja sen perusteet (1945)
• Suomen sivistyneistö uskonnollisen vapaamielisyyden murroksessa 1848–1869 (väitöskirja, FT, 1950)
• Varsinais-Suomen seurakuntaelämä puhdasoppisuuden aikana (väitöskirja, TT, 1955)
• Rajuilman alla (1956)
• Valtiokirkosta kansankirkoksi (1960)
• Suomen kansan historia I–V (Einar W. Juvan kanssa, 1964–67)
• Kirkon parlamentti (1976)
• Seitsemän puhetta isänmaasta (1981)
• Jumalan maailma ja ihmisten (1982)
• Aika ajatella, aika uskoa (1985)
• Mies etsi vapautta – L. P. Tapanisen elämä Kirjaneliö. ISBN 951-600-781-3. (1989)
• Seurasin nuoruuteni näkyä (1989)
• Aika etsiä ja aika löytää (1998)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Mikko Juva Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.

Edeltäjä: Martti Simojoki

Turun arkkipiispa 1978–1982

Seuraaja: John Vikström

Edeltäjä: -

Liberaalisen Kansanpuolueen puheenjohtaja 1965–1968

Seuraaja: Pekka Tarjanne