Mikko Juva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikko Juva
Turun arkkipiispa
19781982[1]
Edeltäjä Martti Simojoki
Seuraaja John Vikström
Tiedot
Syntynyt 22. marraskuuta 1918[1]
Kaarlela[1]
Kuollut 1. tammikuuta 2004 (85 vuotta)[1]
Turku[1]

Mikko Einar Juva, vuoteen 1935 Juvelius (22. marraskuuta 1918 Kaarlela[2]1. tammikuuta 2004 Turku)[1] oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa ja yliopistomies, oppiarvoltaan teologian ja filosofian tohtori.[2] Hän loi poikkeuksellisen laaja-alaisen uran sekä yliopiston ja kirkon että valtakunnanpolitiikan palveluksessa.[1]

Turun yliopiston rehtorin Einar W. Juvan poika lähti isäänsä seuraten akateemiselle uralle ja työskenteli historian ja kirkkohistorian professorina Turun ja Helsingin yliopistoissa. Hän toimi myös jälkimmäisen vararehtorina, rehtorina ja kanslerina.[2] Juvan vuodet Helsingin yliopiston johdossa osuivat 1960-70-lukujen opiskelijaradikalismin kuohuvimpiin vuosiin,[1] ja hän oli yksi Suomen yliopistolaitoksen kärkihahmoja taistelussa yliopistojen hallintouudistuksesta. Yliopistouransa ohessa Juva toimi myös valtakunnanpolitiikassa: hänet valittiin 1965 perustetun Liberaalisen Kansanpuolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, mutta hänen kautensa kansanedustajana (1964–1966)[2] ja puoluejohtajana (1965–1968)[2] jäivät lyhyiksi.

Pitkään Luterilaisen maailmanliiton johtotehtävissä toiminut Juva valittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispaksi 1978. Hän oli vapaamielinen teologi joka pyrki aktiivisesti uudistamaan kirkon hallintoa ja otti rohkeasti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tästä syystä hän joutui eri linjoille kirkon vanhoillisten, esimerkiksi ns. viidennen herätysliikkeen kanssa. Juva jäi 1982 ennenaikaiselle eläkkeelle arkkipiispan virasta.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikko Juva oli Turun yliopiston Suomen historian professorin ja rehtorin Einar W. Juvan poika. Hän väitteli filosofian (historian) tohtoriksi Turun yliopistosta 1950 väitöskirjalla Suomen sivistyneistö uskonnollisen vapauden murroksessa, ja teologian tohtoriksi Helsingin yliopistosta 1955 väitöskirjalla Varsinais-Suomen seurakuntaelämä puhdasoppisuuden hallitsemina vuosisatoina. Papiksi hänet vihittiin 1943. Toimittuaan Suomen kristillisessä ylioppilasliitossa 194457 hänet valittiin isänsä jälkeen Turun yliopiston Suomen historian professoriksi. Einar ja Mikko Juva kirjoittivat yhdessä viisiosaisen Suomen kansan historian (196467).[2]

Juva siirtyi 1962 Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian professoriksi. Hän teki uraa Helsingin yliopiston hallinnossa toimimalla sen vararehtorina 196871, rehtorina 197173 ja kanslerina 197378.[2]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispaksi Mikko Juva valittiin 1978. Juva oli vapaamielinen teologi joka pyrki aktiivisesti uudistamaan kirkkoa ja otti rohkeasti kantaa yhteiskunnan ja kirkon asioihin. Tästä syystä hän joutui eri linjoille kirkon vanhoillisten (esimerkiksi ns. viidennen herätysliikkeen) kanssa. Juva ilmoitti 1982 jäävänsä ennenaikaiselle eläkkeelle arkkipiispan virasta.

Juva oli tärkeä vaikuttaja myös kirkkojen välisessä ekumeenisessa liikkeessä. Hän vastasi vuonna 1963 Helsingissä pidetyn Luterilaisen maailmanliiton kokouksen järjestelyistä. Vuosina 19631970 Juva oli kyseisen liiton teologisen komission puheenjohtaja ja 19701977 maailmanliiton presidentti.[1]

Mikko Juva toimi myös politiikassa Liberaalisen Kansanpuolueen riveissä. Hän oli kansanedustaja 196466 ja puolueen puheenjohtaja 196568.[2]

Vuoden puhujaksi Mikko Juva valittiin vuonna 1978.

Juvan äiti oli Lempi (o.s. Kaila). Hänen puolisonsa oli vuodesta 1946 LL Riitta Eleonora Brofeldt, toinen puoliso agrologi Maisu Maija-Liisa Laurén ent. Hägglund. Juvan lapset ovat Kersti, s. 1948, Simo, s. 1950, Elina, s. 1953 ja Katariina, s. 1958.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Augustinuksen valtiokäsitys ja sen perusteet (1945)
  • Suomen sivistyneistö uskonnollisen vapaamielisyyden murroksessa 1848–1869 (väitöskirja, FT, 1950)
  • Varsinais-Suomen seurakuntaelämä puhdasoppisuuden aikana (väitöskirja, TT, 1955)
  • Rajuilman alla (1956)
  • Valtiokirkosta kansankirkoksi (1960)
  • Suomen kansan historia I–V (Einar W. Juvan kanssa, 1964–67)
  • Tästä on kysymys (Martti Simojoen kanssa, 1965)
  • Kirkon parlamentti (1976)
  • Seitsemän puhetta isänmaasta (1981)
  • Jumalan maailma ja ihmisten (1982)
  • Aika ajatella, aika uskoa (1985)
  • Mies etsi vapautta – L. P. Tapanisen elämä Kirjaneliö. ISBN 951-600-781-3. (1989)
  • Seurasin nuoruuteni näkyä: Muistettavaa vuosilta 1939–82. Helsingissä: Otava, 1994. ISBN 951-1-12879-5.
  • Aika etsiä ja aika löytää (1998)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Paavo Tukkimäki: Mikko Juva Helsingin Sanomat. Viitattu 6.10.2012.
  2. a b c d e f g h i Kuka kukin on 1982. Helsinki: Otava.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Martti Simojoki
Turun arkkipiispa
19781982
Seuraaja:
John Vikström
Edeltäjä:
-
Liberaalisen Kansanpuolueen puheenjohtaja
19651968
Seuraaja:
Pekka Tarjanne