Mikko Juva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikko Juva
Turun arkkipiispa
1978–1982 [1]
Edeltäjä Martti Simojoki
Seuraaja John Vikström
Kansanedustaja
15.9.1964–4.4.1966
Vaalipiiri Turun läänin eteläinen vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 22. marraskuuta 1918
Kaarlela
Kuollut 1. tammikuuta 2004 (85 vuotta)
Turku
Puolue Liberaalinen Kansanpuolue
Muut puolueet Suomen Kansanpuolue
(vuoteen 1965)
Koulutus filosofian tohtori (1950)
teologian tohtori (1955)

Mikko Einar Juva, vuoteen 1935 Juvelius (22. marraskuuta 1918 Kaarlela[2]1. tammikuuta 2004 Turku)[1] oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa ja yliopistomies, oppiarvoltaan teologian ja filosofian tohtori.[2] Hän loi poikkeuksellisen laaja-alaisen uran sekä yliopiston ja kirkon että valtakunnanpolitiikan palveluksessa.[1]

Turun yliopiston rehtorin Einar W. Juvan poika lähti isäänsä seuraten akateemiselle uralle ja työskenteli historian ja kirkkohistorian professorina Turun ja Helsingin yliopistoissa. Hän toimi myös jälkimmäisen vararehtorina, rehtorina ja kanslerina.[2] Juvan vuodet Helsingin yliopiston johdossa osuivat 1960–1970-lukujen opiskelijaradikalismin kuohuvimpiin vuosiin,[1] ja hän oli yksi Suomen yliopistolaitoksen kärkihahmoja taistelussa yliopistojen hallintouudistuksesta. Yliopistouransa ohessa Juva toimi myös valtakunnanpolitiikassa: hänet valittiin 1965 perustetun Liberaalisen Kansanpuolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, mutta hänen kautensa kansanedustajana (1964–1966)[2] ja puoluejohtajana (1965–1968) jäivät lyhyiksi.[2]

Pitkään Luterilaisen maailmanliiton johtotehtävissä toiminut Juva valittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispaksi 1978. Hän oli vapaamielinen teologi joka pyrki aktiivisesti uudistamaan kirkon hallintoa ja otti rohkeasti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tästä syystä hän joutui eri linjoille kirkon vanhoillisten, esimerkiksi ns. viidennen herätysliikkeen kanssa. Juva jäi 1982 ennenaikaiselle eläkkeelle arkkipiispan virasta.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikko Juva oli Turun yliopiston Suomen historian professorin ja rehtorin Einar W. Juvan poika. Hänen äitinsä oli Lempi (o.s. Kaila). Vuonna 1946 Juva meni naimisiin lääketieteen lisensiaatti Riitta Eleonora Brofeldtin kanssa. Jäätyään leskeksi vuonna 1990 Juva meni naimisiin agrologi Maisu Maija-Liisa Hägglundin (ent. Laurén) kanssa vuonna 1991.[3] Juvalla oli neljä lasta: Kersti, s. 1948, Simo, s. 1950, Elina, s. 1953 ja Katariina, s. 1958.[2]

Akateeminen ura ja poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juva väitteli filosofian (historian) tohtoriksi Turun yliopistosta 1950 väitöskirjalla Suomen sivistyneistö uskonnollisen vapauden murroksessa, ja teologian tohtoriksi Helsingin yliopistosta 1955 väitöskirjalla Varsinais-Suomen seurakuntaelämä puhdasoppisuuden hallitsemina vuosisatoina. Papiksi Juva vihittiin 1943. Toimittuaan Suomen kristillisessä ylioppilasliitossa 1944–1957 hänet valittiin isänsä jälkeen Turun yliopiston Suomen historian professoriksi. Einar ja Mikko Juva kirjoittivat yhdessä viisiosaisen Suomen kansan historian (1964–1967).[2]

Juva siirtyi 1962 Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian professoriksi. Hän teki uraa Helsingin yliopiston hallinnossa toimimalla sen vararehtorina 1968–1971, rehtorina 1971–1973 ja kanslerina 1973–1978.[2]

Vuoden puhujaksi Mikko Juva valittiin vuonna 1978.

Mikko Juva toimi myös politiikassa Liberaalisen Kansanpuolueen riveissä. Hän oli kansanedustaja 1964–1966 ja puolueen puheenjohtaja 1965–1968.[2]

Arkkipiispana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispaksi Mikko Juva valittiin 1978. Juva oli vapaamielinen teologi joka pyrki aktiivisesti uudistamaan kirkkoa ja otti rohkeasti kantaa yhteiskunnan ja kirkon asioihin. Tästä syystä hän joutui eri linjoille kirkon vanhoillisten (esimerkiksi ns. viidennen herätysliikkeen) kanssa. Juva ilmoitti 1982 jäävänsä ennenaikaiselle eläkkeelle arkkipiispan virasta.

Juva oli tärkeä vaikuttaja myös kirkkojen välisessä ekumeenisessa liikkeessä. Hän vastasi vuonna 1963 Helsingissä pidetyn Luterilaisen maailmanliiton kokouksen järjestelyistä. Vuosina 1963–1970 Juva oli kyseisen liiton teologisen komission puheenjohtaja ja 1970–1977 maailmanliiton puheenjohtaja.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Augustinuksen valtiokäsitys ja sen perusteet (1945)
  • Suomen sivistyneistö uskonnollisen vapaamielisyyden murroksessa 1848–1869 (väitöskirja, FT, 1950)
  • Varsinais-Suomen seurakuntaelämä puhdasoppisuuden aikana (väitöskirja, TT, 1955)
  • Rajuilman alla (1956)
  • Valtiokirkosta kansankirkoksi (1960)
  • Suomen kansan historia I–V (Einar W. Juvan kanssa, 1964–67)
  • Tästä on kysymys (Martti Simojoen kanssa, 1965)
  • Kirkon parlamentti (1976)
  • Seitsemän puhetta isänmaasta (1981)
  • Jumalan maailma ja ihmisten (1982)
  • Aika ajatella, aika uskoa (1985)
  • Mies etsi vapautta – L. P. Tapanisen elämä Kirjaneliö. ISBN 951-600-781-3. (1989)
  • Seurasin nuoruuteni näkyä: Muistettavaa vuosilta 1939–82. Helsingissä: Otava, 1994. ISBN 951-1-12879-5.
  • Aika etsiä ja aika löytää (1998)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Tukkimäki, Paavo: Mikko Juva Helsingin Sanomat. Viitattu 6.10.2012.
  2. a b c d e f g h i Kuka kukin on 1982. Helsinki: Otava.
  3. Mikko Juva Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna Edeltäjä:
Martti Simojoki
Turun arkkipiispa
1978–1982
Seuraaja:
John Vikström
Edeltäjä:
(ensimmäinen)
Liberaalisen Kansanpuolueen puheenjohtaja
1965–1968
Seuraaja:
Pekka Tarjanne