Tauno Nurmela

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tauno Nurmela (4. syyskuuta 1907 Lappee27. elokuuta 1985 Turku) oli suomalainen kielitieteilijä. Hän toimi Turun yliopistossa romaanisten kielten professorina vuodesta 1949 vuoteen 1970. Hän toimi myös yliopiston vararehtorina 19531960, rehtorina 1960–1970 ja kanslerina 1970–1975. Akateemikon arvon hän sai 1975. Turun yliopiston päärakennuksen juhlaluentosali, luentosali I, on nimetty Nurmelan mukaan Tauno Nurmela -saliksi.

Tauno Nurmelan veli oli vuorineuvos Ilmo Nurmela.

Julkaisuja [muokkaa]

Tauno Nurmelan tuotantoon kuuluvat mm. seuraavat esseekokoelmat:

  • Suuri pieni maailma (1953; uudistettu laitos 1967)
  • Vox humana eli Ihmisen ääntä (1964)
  • Hei elämää (1967)
  • Sanottu mikä sanottu (1979)

Aiheesta muualla [muokkaa]

Lauri Lindgren: Nurmela, Tauno (1907 - 1985) (maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.


Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.