Vapaudenristin ritarikunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Vapaudenmitali” ohjaa tänne. Vapaudenmitalilla voidaan tarkoittaa myös yhdysvaltalaista Presidential Medal of Freedom -kunniamerkkiä
Vapaudenristin suurristi miekkojen kera

Vapaudenristin ritarikunta on vanhin kolmesta virallisesta suomalaisesta ansioritarikunnasta. Ritarikunnan suurmestarina toimii puolustusvoimain ylipäällikkö eli tasavallan presidentti. Kunniamerkkejä jaetaan puolustusvoimain lippujuhlan päivänä ja Suomen itsenäisyyspäivänä.

Mannerheim-ristiä lukuun ottamatta myönnettävän kunniamerkin luokka riippuu henkilön sotilasarvosta tai siihen rinnastettavasta siviiliasemasta: Vapaudenristejä myönnetään lähinnä upseereille ja Vapaudenmitaleja aliupseeristoon ja miehistöön kuuluville. Vapaudenristi annetaan sotilaallisista ansioista miekkojen kera ja kansalaisansioista ilman miekkoja. Erityisen rintamasuorituksen tai sodanaikaisen johtamisen palkitsemiseksi Vapaudenristi voidaan myöntää sotilaalle tammenlehvällä koristettuna. Vapaudenmitali annetaan sotilashenkilöille ja Vapaudenristin ansiomitali siviilihenkilöille. Sota-aikana voidaan poikkeustapauksissa myöntää siviilihenkilölle Vapaudenristi miekoilla tai Vapaudenmitali.

Nykyään miekkojen kera myönnettävän ristin nauhan väri on punainen keltaisilla juovilla (sodan aikana myönnetyt) tai keltainen punaisilla juovilla (rauhan aikana myönnetyt). Ilman miekkoja myönnetyissä risteissä nauhan väri on aina keltainen punaisilla juovilla.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Vapaudenristit perustettiin Vaasassa Suomen senaatin päätöksellä 4. maaliskuuta 1918 ylipäällikkö Gustaf Mannerheimin aloitteesta sisällissodan aikana. Varsinainen vapaudenristin ritarikunta perustettiin pysyvästi vasta 16.12.1940. Sisällissodan ansioista merkkejä myönnettiin 28 000. Kunniamerkkien jakaminen keskeytettiin sisällissodan alkamisen vuosipäivänä 28. tammikuuta 1919. Samana päivänä myönnettiin vielä VR1 rintatähden kera kuudelle kenraalille ja pääministeri Lauri Ingmanille sekä perustettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta. Sekä Vapaudenristin että Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkit on suunnittelut Akseli Gallen-Kallela.

Vapaudenristejä oli aluksi seuraavat viisi luokkaa, jonka lisäksi siihen kuului kaksi mitalia:

  • Vapaudenristin suurristi (VR SR)
  • 1. lk:n Vapaudenristi (VR 1)
  • 2. lk:n Vapaudenristi (VR 2)
  • 3. lk:n Vapaudenristi (VR 3)
  • 4. lk:n Vapaudenristi (VR 4)
  • 1. lk:n Vapaudenmitali (VM 1)
  • 2. lk:n Vapaudenmitali (VM 2)

Alkujaan VR SR, VR 1 ja VR 2 jaettiin keltaisessa nauhassa, jossa oli punainen reunus, ja VR 3 ja VR 4 punaisessa nauhassa, jossa oli valkoinen reunus, eikä erottelua sotilas- ja kansalaisansioista myönnettyjen merkkien välillä ollut. Kansalaisansioista jaettujen ristien seppelkuvio oli ilman miekkoja, ja VR 3 ja VR 4 emaloitiin sinisiksi.

Talvisodan sytyttyä vapaudenristin kunniamerkit otettiin uudelleen käyttöön 8. joulukuuta 1939. Perustamisensa jälkeen ritarikunnan kunniamerkit muuttuivat vuosina 1939, 1940, 1942 ja 1944 annetuilla asetuksilla. Siihen on mm. lisätty tunnettu Mannerheim-risti. Jatkosodan aikana myönnettiin yhteensä noin 650 000 Vapaudenristin kunniamerkkiä. Suureen lukumäärään vaikuttaa eittämättä se, että Mannerheimin ohjeen mukaan jokaiselle haavoittuneelle sotilaalle myönnetään arvonsa mukaan joko Vapaudenristi tai -mitali. Näin siksi, että suomalaisiin kunniamerkkeihin ei kuulu erillistä haavoittumismitalia, jollainen oli mm. Saksalla.

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen keskeytti 1960 vapaudenristien jakamisen lähes kolmeksi vuosikymmeneksi. Vain yksittäisiä poikkeuksia tapahtui, esimerkiksi kun VR 4 myönnettiin 1980 Sotainvalidien veljesliitolle ja 1988 Ilmasotakoululle ja Päällystöopistolle tai kun Lauri Sutelalle myönnettiin VR SR 1983. Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkkien jakamista jatkettiin Mauno Koiviston kaudella vuodesta 1989 eteenpäin. Tämän jälkeen Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkkejä on myönnetty sotilaille, vapaaehtoisen maanpuolustustyön aktiiveille ja kansainvälisessä rauhanedistämisessä kunnostautuneille muutamia vuosittain.

[muokkaa] Vapaudenristi

3. luokan Vapaudenristi miekoilla

Vapaudenristi on perusmuodoltaan yrjönristi, jonka päällä on lyhytsakarainen hakaristi. Ristin keskiössä on heraldinen ruusu.

  • 1. ja 2. luokan Vapaudenristit sekä miekoin että ilman miekkoja (kansalaisansioista) ovat valkoiseksi emaloidut, ja hakaristi on kullattu.
  • Ristin 3. ja 4. luokassa risti miekoilla on mustaksi hapetettua rautaa, ja ilman miekkoja se on emaloitu siniseksi.
  • Sururisti on kuin 4. luokan risti miekoilla, mutta mustalla ruusukenauhalla.
  • Risti voidaan myös myöntää Punaisen Ristin kanssa, jolloin se sijoitetaan valkoisen ruusun päälle.

Tasavallan presidentin lipussa on 3. luokan Vapaudenristi kansalaisansioista ollen järjestyksessään vasta 5. korkein Vapaudenristin kunniamerkki ja kaikkiaan vasta 20. korkein suomalainen kunniamerkki (vaikka tasavallan presidentti on kaikkein korkein Suomen valtiollisessa protokollassa).

[muokkaa] Ritarikunnan nykyiset kunniamerkit

Tasavallan presidentin lippu.
  • Vapaudenristin suurristi (VR SR)
  • 1. lk:n Vapaudenristi rintatähtineen (VR 1. rtk)
  • 1. lk:n Vapaudenristi (VR 1)
  • 2. lk:n Vapaudenristi (VR 2)
  • 3. lk:n Vapaudenristi (VR 3)
  • 4. lk:n Vapaudenristi (VR 4)
  • 1. lk:n Vapaudenmitali (VM 1)
  • 2. lk:n Vapaudenmitali (VM 2)
  • Vapaudenristin 1. lk:n ansiomitali (VR Am 1)
  • Vapaudenristin 2. lk:n ansiomitali (VR Am 2)

Lisäksi voimassa olevan asetuksen mukaan on edelleen olemassa seuraavat Vapaudenristin erikoiskunniamerkit, joita ei kuitenkaan ole sotien jälkeen myönnetty: Vapaudenristin 1. luokan Mannerheim-risti, Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-risti, 1. luokan Vapaudenmitali ruusukenauhassa, Vapaudenristin kultainen ansiomitali, Vapaudenristin sururisti sekä Vapaudenristin surumitali.

  • VR SR mk

  • VR 1. rtk

  • VR 2 mk

  • VR 3 mk

  • VR 4 mk

  • VR 4 ra

  • VR sururisti

[muokkaa] Vapaudenristin kunniamerkeillä palkittuja

[muokkaa] Vapaudenristin suurristin saaneita

Suurristi on myönnetty noin 40 kertaa, mm. seuraaville henkilöille:

[muokkaa] Myönnettyjä erikoiskunniamerkkejä

  • 1. lk:n Vapaudenmitali ruusukenauhassa, myönnetty ainoastaan kerran, Gustaf Mannerheimille
  • Vapaudenristin kultainen ansiomitali, myönnetty ainoastaan kerran Waldemar Erfurthille, joka oli Saksan yhteysupseeri päämajassa jatkosodan aikana.
Vaasan vaakuna
Mikkelin vaakuna

[muokkaa] Kaupunkeja

Koska osa Suomen hallituksen, Svinhufvudin senaatin jäsenistä joutui sisällissodassa pakenemaan kapinaan nousseita punaisia muodostaen Vaasan senaatin istuntosalinaan Vaasan kaupungintalo, tästä kiitokseksi senaatti myönsi toukokuun alussa 1918 kaupungille augmentin eli oikeuden liittää kunnialisäyksenä Vapaudenristin suurristin miekkojen kera Vaasan vaakunaan.[1]
Kuitenkin vain yhdelle suomalaiselle paikkakunnalle, Mikkelille on myönnetty Vapaudenristi - 4. luokan Vapaudenristi miekkoineen - vuonna 1944 kiitoksena päämajakaupunkina toimimisesta jokaisessa itsenäisen Suomen ajan neljässä sodassa. Kaupungin kunniamerkkiä kantaa Mikkelin vaakuna.

[muokkaa] Rauhanturvaajia

Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi 4. kesäkuuta 2006 neljälle suomalaiselle ISAF-joukoissa palvelleille rauhanturvaajalle kolme Vapaudenristiä ja yhden Vapaudenmitalin kunnostautumisesta Afganistanissa helmikuun 2006 mellakoiden yhteydessä. Nämä olivat ensimmäiset tasavallan presidentin suomalaiselle sotilaalle taistelutehtävässä kunnostautumisesta myöntämät kunniamerkit toisen maailmansodan jälkeen.[2]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Kirjallisuus

  • Tom C. Bergroth .. et al. :Vapaudenristin ritarikunta: isänmaan puolesta. WSOY, 1997. ISBN 951-0-22037-X (sid.)
  • Juha E. Tetri: Kunniamerkkikirja, s. 45-51. Ajatus, 2003 (3.painos). ISBN 951-20-6404-9.

[muokkaa] Lähteet

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vapaudenristin_ritarikunta&oldid=10473806
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä