Ilmasotakoulu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Tikkakoskella toimivasta yksiköstä. Ilmasotakoulu on myös Kauhavalla toimivan Lentosotakoulun aikaisempi nimi.
Ilmasotakoulu
Toiminnassa 1942–
Valtio Suomen lippu Suomi
Puolustushaarat Ilmavoimat
Aselajit ilmavoimien viesti, ilmatorjunta
Rooli aselajikoulu
Tukikohta Tikkakoski
Kalusto Valmet L-70 Vinka
Vuosipäivät 6. maaliskuuta
Komentajat
Nykyinen komentaja eversti Pasi Hakala
Tunnettuja komentajia Matti Ahola

Ilmasotakoulu (ILMASK, aik. IlmaSK) on Suomen ilmavoimien puolustushaarakoulu Luonetjärven varuskunnassa Tikkakoskella. Ilmasotakoulun johtajana toimii eversti Pasi Hakala. Varusmies-, reserviläis- ja palkatun henkilöstön koulutuksen lisäksi Ilmasotakouluun kuuluu myös Ilmavoimien soittokunta.

Päätehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasotakoulu vastaa upseerikoulutuksen yhteisten opintokokonaisuuksien toteuttamisesta, palkatun henkilökunnan jatko- ja täydennyskoulutuksesta sekä varusmieskoulutuksesta. Ilmasotakoulun Elso-koulutuskeskus vastasi vuoteen 2012 saakka elektronisen sodankäynnin koulutuksesta toisena valtakunnallisena koulutuskeskuksena Riihimäen varuskunnan ohella. Nykyisin koulutusta ei enää järjestetä Ilmasotakoulussa. Ilmasotakoulu on ilmavoimien komentajan alainen puolustushaarakoulu sekä ilmavoimien johtamisjärjestelmän ja ilmatorjunnan aselajikoulu. Sotilasopetuslaitoksen rooli sillä on ollut toukokuusta 1975 ja puolustushaarakoulun vuoden 2004 alusta lukien.

Historia ja perinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukko-osaston vuosipäivää vietetään 6. maaliskuuta. Joukko-osasto perustettiin Naarajärvelle 1.12.1941 nimellä Ilmavoimien Viestivarikko (IlmavVV). Nimi Ilmavoimien Viestikoulu tuli käyttöön jo vuosi myöhemmin.

Joukko-osaston komentajia ovat olleet:

Ilmasotakoulu vaalii edeltäjiensä (Ilmavoimien Viestipataljoona ja Ilmavoimien Viestikoulu) sekä aikaisemmin itsenäisinä joukko-osastoina toimineiden joukkojen (Kuljetuslentolaivue/Tiedustelulentolaivue, Luonetjärven soittokunta ja Ilmatorjuntakoulu) perinteitä. Perinteiden vaalimiseen osallistuu vuonna 1965 perustettu Ilmavoimien viestikilta (alkuperäinen nimi Ilmavoimien viesti- ja tutkakilta) sekä 2000-luvulla perustettu kilta nimeltään Ilmasotakoulun kilta.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasotakoulun organisaatioon kuuluvat

  • Ilmasotakoulun johtaja
  • Esikunta (E)
  • Koulutuskeskus (KOULK)
  • Koulutuspataljoona (KOULP)
  • Tukilentolaivue (TUKILLV) 31.12.2014 asti
  • Hävittäjälentolaivue 41 (HÄVLLV 41) 1.1.2015 lukien
  • Lentotekniikkalaivue (LENTOTEKNLV) 1.1.2014 lukien
  • Ilmavoimien soittokunta (ILMAVSK)

Koulutuskeskukseen kuuluvat johtaja, opintoasiainosasto, korkeakouluosasto ja koulutusosasto. Keskuksen johtajana on toiminut muun muassa everstiluutnantti Vesa Sundqvist[1]. Koulutuspataljoona taas muodostuu komentajasta, esikunnasta, aliupseerikoulusta (AUK), tukikohtakomppaniasta (TKKK) ja Ilmavoimien reserviupseerikoulusta (ILMAVRUK).

Tukilentolaivue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasotakouluun on 1.1.2005 lukien kuulunut lentävä yksikkö Tukilentolaivue (TukiLLv), jonka tehtävänä on puolustusvoimien sekä valtiohallinnon tukeminen tukilentotoiminnalla ja lentokuljetukset, laskuvarjohyppytoiminta ja maalinhinaus. Laivue oli aikaisemmin itsenäinen joukko-osasto ja siihen kuuluu kolme lentuetta.

Nimenmuutoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukko-osasto tunnettiin aiemmin nimellä Ilmavoimien Viestikoulu (IlmavVK). Vuoden 2005 alusta nimi muuttui Ilmasotakouluksi ja Kauhavalla sijaitsevasta Ilmasotakoulusta tuli Lentosotakoulu (LentoSK). Samaan aikaan Tikkakoskella sijaitseva, vuonna 1973 perustettu Tukilentolaivue, lakkautettiin itsenäisenä joukko-osastona ja se liitettiin joukkoyksiköksi uuteen Ilmasotakouluun.

Nimenvaihdon taustalla oli varuskunnan kehittyminen puolustushaarakouluksi: Ilmasotakoulu vastaa nykyään lennonopettajakoulutuksesta ja ohjaajien alkeislentokoulutuksesta Vinka-kalustolla. Hawk-suihkuharjoituskonekoulutus ja -kalusto siirtyi Kauhavalle Lentosotakouluun.

Myös joukko-osaston joukko-osastotunnus ja joukko-osastoristi vaihtuivat uusiin samassa yhteydessä.

Ennen Ilmavoimien Viestikoulu -nimeä käytössä oli nimi Ilmavoimien Viestipataljoona (IlmavVP) vuoteen 1966 saakka.

Joukko-osasto siirtyi Hämeenlinnasta Tikkakoskelle (nykyisin osa Jyväskylää) loppukesällä 1962.

Varusmieskoulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varusmiehiä koulutetaan Koulutuspataljoonassa aliupseerikurssilla, reserviupseerikursseilla sekä miehistössä eri tehtäviin. Ilmasotakoulussa sijaitsee myös Ilmavoimien Reserviupseerikoulu, jossa koulutetaan eri aliupseerikoulun linjoilta valitut reservin upseereiksi. Samassa paikassa sijaitsee myös Lentoreserviupseerikoulu (LntRUK), jossa koulutetaan Ilmavoimien varusmieslentäjät.[2]

Miehistölle on tarjolla omat koulutushaaransa, joihin kuuluu viesti, kuljettaja, sotilaspoliisi, talous, lääkintä sekä uusimpana erikoisalana videomiehistö[3]. Viestissä koulutetaan tukikohdan viestijoukkueita. Talousmiehet sekä sotilaspoliisit koulutetaan Lentosotakoulussa Kauhavalla, lääkintämiehet Hämeen Rykmentissä. Sotilaskuljettajat koulutetaan Tikkakoskella (poislukien vuodet 2006–2007, jolloin Ilmavoimien sotilaskuljettajakoulutus toimi Pirkkalassa.

Sekä varusmiehiä että kantahenkilökuntaa kouluttava Ilmatorjuntakoulu on kuulunut Ilmasotakoulun organisaatioon vuoden 2008 alusta. [4]

Aliupseerikoulun linjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasotakoulu tarvitsee myös talous-, lääkintä- ja sotilaspoliisialiupseereita. Talous- ja lääkintäaliupseerit koulutetaan Lahdessa Hämeen Rykmentissä, sotilaspoliisialiupseerit Lentosotakoulussa Kauhavalla, josta on mahdollista päästä Reserviupseerikouluun Haminaan.[5] Tammikuun saapumiserässä järjestetään viestin alaisena toimiva tutkalinja, jossa varusmiehiä koulutetaan pääasiassa ilmavoimien tutka-asemien (tka-as) toimitsijoiksi.

Reserviupseerikoulun linjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilmavalvonta (iv-linja)
  • Johtamisjärjestelmä ja johtokeskus (jjärj- ja joke-linja)
  • Lentoteknillinen (ltekn linja, osa koulutuksesta käydään Ilmavoimien Teknillisessä Koulussa)
  • Viesti (vlinja)

Reserviupseerikoulutus alkaa maavoimien tavoin aliupseerikurssin I-vaiheen jälkeen. Erikoisaliupseerit (lääkintä ja varusmiespappi) voivat hakeutua maavoimien RUK:uun, josta he palaavat Ilmasotakouluun koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Aikaisemmin Reserviupseerikoulussa on ollut myös tiedustelulinja, jossa koulutettiin osaa elektronisen sodankäynnin varusmiesjohtajista, muiden suorittaessa palvelustaan Haminassa sissikomppaniassa.

Varusmieskoulutuksen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saapumiserästä I/06 alkaen viestiliikenne- ja viestiteknisen linjan tilalle tuli uusi viestilinja, jolla koulutetaan aliupseereita tukikohtaviestijoukkueen eri tehtäviin. Ilmavalvontamiehistön tilalle tuli saapumiserästä II/06 alkaen linkkimiehistö ja I/07 alkaen linkkimiehistön tilalle on koulutettu viestijoukkue, joka vastaa tukikohdan viestitoiminnasta.

Ilmasotakoulun oppilaskunta omistaa Locomobile Company of American valmistaman perintöauton, vuoden 1928 mallia olevan Locomobilen, museorekisteritunnus XAA-3.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lasse Laaksonen: Taivaan vartijat − Ilmasotakoulun historia 1918-2008. Minerva Kustannus, 2008. ISBN 978-952-492-163-3. (mm. entiset komentajat)
  • Ismo Myllylä: Luonetjärven varuskunta 1939-1989. Ilmavoimien viesti- ja tutkakilta ry, 1990. ISBN 952-90-2360-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]