Ari Puheloinen
Sivulta puuttuu | Ari Tapani Puheloinen | |
|---|---|
| 1951– | |
| Syntymäpaikka | Taipalsaari |
| Maa tai osapuoli | Suomi |
| Palvelusvuodet | 1970– |
| Ylin sotilasarvo | kenraali |
| Komentajuudet | Panssariprikaati 1999-2000 Itäinen maanpuolustusalue Suomen puolustusvoimat 2009– |
| Korkeimmat kunniamerkit | SVR K I |
Ari Tapani Puheloinen (s. 26. joulukuuta 1951 Taipalsaari) on suomalainen kenraali ja Suomen puolustusvoimien komentaja elokuusta 2009 lähtien.
Puheloinen on valmistunut Kadettikoulusta vuonna 1974.[1] Hänen palveluspaikkojaan ovat olleet Uudenmaan rakuunapataljoona, Panssariprikaati, Etelä-Suomen sotilasläänin esikunta, Pääesikunta, Puolustusneuvosto ja Itäinen maanpuolustusalue. Hän on hoitanut kansainvälisiä tehtäviä sekä täydentänyt opintojaan niin Neuvostoliitossa kuin Yhdysvalloissakin.
Puheloinen on ensimmäinen puolustusvoimien komentaja, jolla on määräaikainen virka.[2] Hänen virkakautensa kestää vuoteen 2014.[1][3]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämänvaiheet
Ari Puheloinen syntyi työläisperheeseen, viisihenkisen poikakatraan toiseksi vanhimpana. Hänen taustansa on korkeaksi upseeriksi poikkeuksellinen, sillä kenraalien perhetaustoja selvittäneen Veli-Matti Syrjön mukaan itsenäisen Suomen kenraalikuntaan on ollut todella vaikea päästä kohoamaan yhteiskunnan alimmista kerroksista. Tosin Puheloinen ei ole ensimmäinen työläistaustasta tullut puolustusvoimain komentaja. Esimerkiksi jääkärikenraali Kaarlo Heiskanen oli muonarengin poika. Puheloisen isä oli sähköasentaja ja äiti siivooja. Perhe eli Saimaan rannalla pienessä sahayhteisössä Lappeen pitäjän Lamposaaressa. Myöhemmin perhe muutti Luumäelle.[4]
[muokkaa] Varusmiespalvelus
Monenlaisia töitä tehnyt Puheloinen meni vapaaehtoisesti armeijaan välittömästi ylioppilaskirjoitusten jälkeen kesäkuussa 1970. Hän kotiutui reservin vänrikkinä Uudenmaan rakuunapataljoonasta toukokuussa 1971. Seuraavan kesän hän palveli armeijassa kouluttajana.[4]
[muokkaa] Kadettikouluun
Puheloinen luopui opiskelupaikoistaan Tampereen yliopistossa ja Helsingin kauppakorkeakoulussa ja suuntasi sen sijaan kadettikouluun Santahaminaan. 58. kadettikurssin päätteeksi 1974 Puheloinen sai kunniamiekan kurssilaisten lippuäänestyksen tuloksena. Upseeriopintoihin kuuluneisissa kieliopinnoissa Puheloinen oli valinnut pitkäksi kieleksi venäjän, jonka osaamista hän vielä täydensi yliopistossa.[4]
[muokkaa] Moskovan komennus ja lisäoppia Sotakorkeakoulusta
Vuonna 1978 Puheloinen lähetettiin kolmen muun suomalaisen upseerin kanssa opiskelemaan neuvostoliittolaiseen sotilaskouluun Moskovan lähelle. Viiden kuukauden kurssin jälkeen hän sai todistuksen "moottoroitujen jalkaväkijoukkojen taktillisen komentajakurssin" suorittamisesta. Ennen Neuvostoliiton-komennusta hän oli toiminut panssarimiesten kouluttajana, tehnyt ohessa tulkin töitä ja vapaa-aikanaan suomentanut venäläisten panssarivaunujen käyttö- ja huoltokirjoja.[5]
1980-luvun alussa Puheloinen jatkoi opintojaan Sotakorkeakoulussa. 1983–1986 hän jatkoi Pääesikunnassa toimistoupseerina tiedusteluosastolla. Venäjäntaitoisen Puheloisen vastuualue koski "idän suuntaa".[5]
1980-luvun loppupuolella Puheloinen palveli apulaissotilasasiamiehenä Suomen Moskovan-suurlähetystössä. Hän seurasi läheltä glasnostin ja perestroikan vauhtiinpääsyä.[5]
[muokkaa] Yhteyksien avaaminen siviilihallintoon ja länteen
Palattuaan Moskovasta Puheloinen vietti Pääesikunnassa muutaman vuoden. Hän työskenteli pääministerien Harri Holkerin ja Esko Ahon johtaman puolustusneuvoston yleissihteerin apulaisena, mistä majuri Puheloinen pääsi näkemään sisältä päin puolustusvoimien ja siviilihallinnon yhteistyötä.[5]
Vuonna 1993 Puheloinen palasi 13 vuoden tauon jälkeen varuskuntaan Panssariprikaatin pataljoonankomentajaksi. Samaan aikaan Suomi suuntautui poliittisesti kohti länttä. Puheloinen lähetettiin ensin Wieniin Etyjin palvelukseen ja myöhemmin Pääesikuntaan aloittamaan Nato-yhteistyötä. 1996 Puheloinen valittiin Harvardiin "varttuneiden vaikuttajien" tutkimusohjelmaan. Hän kirjoitti englanninkielisen tutkimuksen Venäjän geopoliittisista intresseistä Baltiassa.[5][6]
[muokkaa] Tie puolustusvoimien komentajaksi avautuu
Viimeistään 1997 Ari Puheloisen nimi nousi esiin Pääesikunnan sisällä epävirallisissa yhteyksissä mahdollisena tulevana puolustusvoimien komentajana; komentajaputken aiemmin läpäisseistä myös Gustav Hägglund oli opiskellut Harvardissa ja Juhani Kaskeala palvellut hänkin Puolustusneuvoston yleissihteerinä. Julkisen spekulaation Puheloisen mahdollisuuksista aloitti viimeistään Helsingin Sanomien Arto Astikainen puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 2001 julkaistussa Juhani Kaskealan haastattelussa, jonka lopussa julkaistiin nimilista tämän seuraajaehdokkaista. Prikaatikenraali Puheloinen oli kärjessä.[6]
Puheloinen työskenteli Kaskealan lähipiirissä ensin Pääesikunnan operatiivisella osastolla valmiuspäällikkönä ja kolme vuotta Itäisen maanpuolustusalueen komentajana Mikkelissä.[6]
Vuonna 2007 Puheloinen nimitettiin pääesikunnan päälliköksi: virka toimi samalla astinlautana puolustusvoimain komentajan tehtävään. Hänen valintansa ratkaisi käytännössä neljä henkilöä. Nimitystä valmisteltiin jo Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana, jolloin Puheloinen nousi puolustusvoimain kakkosmieheksi. Ratkaisun tekivät ylipäällikkö, tasavallan presidentti Tarja Halonen, komentajana toiminut Kaskeala ja puolustusministeri Seppo Kääriäinen. Lopullisen valinnan tekivät Halonen, Kaskeala ja Kääriäisen seuraaja Jyri Häkämies.[7]
[muokkaa] Yksityiselämä
Puheloinen solmi vuonna 2007 toisen avioliittonsa. Hänen puolisonsa Tiina Laisi-Puheloinen on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri. Hän on suorittanut reserviupseeritutkinnon ja on sotilasarvoltaan reservin yliluutnantti.[7]
[muokkaa] Sotilasarvot
- rakuuna 1970
- alikersantti 1970
- vänrikki 1971
- luutnantti 1974
- yliluutnantti 1976
- kapteeni 1981
- majuri 1986
- everstiluutnantti 1992
- eversti 1997
- prikaatikenraali 2000
- kenraalimajuri 2002
- kenraaliluutnantti 2004
- kenraali 2009[6][7]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b Kenraaliluutnantti Ari Puheloisesta uusi puolustusvoimain komentaja. Puolustusvoimat.
- ↑ Halonen, Kimmo: Puheloinen hyppää Kaskealan saappaisiin Itä-Savo. 21.01.2009. Viitattu 16.9.2009.
- ↑ Laki puolustusvoimista. Finlex.
- ↑ a b c Hämäläinen, Unto: Neljä kenraalia.... (Kuukausiliite) Helsingin Sanomat, 2009, nro Heinäkuu, s. 46.
- ↑ a b c d e Hämäläinen, Unto: Neljä kenraalia.... (Kuukausiliite) Helsingin Sanomat, 2009, nro Heinäkuu, s. 47.
- ↑ a b c d Hämäläinen, Unto: Neljä kenraalia.... (Kuukausiliite) Helsingin Sanomat, 2009, nro Heinäkuu, s. 48.
- ↑ a b c Hämäläinen, Unto: Neljä kenraalia.... (Kuukausiliite) Helsingin Sanomat, 2009, nro Heinäkuu, s. 49.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Curriculum Vitae: Puheloinen, Ari Tapani. Puolustusvoimat.
 |
Suomen armeijan päälliköt (1919) Karl Fredrik Wilkman | Kaarlo Edward Kivekäs sotaväen päälliköt (1919–1939) Karl Fredrik Wilkama (aik. Wilkman) | Vilho Nenonen | Lauri Malmberg | Aarne Sihvo | Hugo Österman tasavallan puolustusvoimain komentaja (1939–1945) Gustaf Mannerheim |
 |
