Ari Puheloinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ari Puheloinen
Ari Puheloinen.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 26. joulukuuta 1951 (ikä 62)
Taipalsaari
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Ammatti Puolustusvoimain komentaja
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Suomi
Palveluvuodet 1970–
Komentajuudet Panssariprikaati
1999–2000
Itäinen maanpuolustusalue
2004–2007
Suomen puolustusvoimat
2009–2014
Sotilasarvo Kenraali kauluslaatta.svg kenraali
Kunniamerkit SVR SR

Ari Tapani Puheloinen (s. 26. joulukuuta 1951 Taipalsaari)[1] on suomalainen kenraali ja Suomen puolustusvoimain komentaja vuosina 2009–2014. Hän oli ensimmäinen puolustusvoimain komentaja, jolla oli määräaikainen virka.[2]

Puheloinen valmistui Kadettikoulusta vuonna 1974.[1] Hänen palveluspaikkojaan ovat olleet Uudenmaan rakuunapataljoona,[3] Panssariprikaati, Etelä-Suomen sotilasläänin esikunta, Pääesikunta, Puolustusneuvosto ja Itäinen maanpuolustusalue.[1] Hän on hoitanut kansainvälisiä tehtäviä ja täydentänyt opintojaan Neuvostoliitossa ja Yhdysvalloissa.[1]

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ari Puheloinen syntyi työläisperheeseen, viisihenkisen poikakatraan toiseksi vanhimpana. Hänen taustansa on korkeaksi upseeriksi poikkeuksellinen, sillä kenraalien perhetaustoja selvittäneen Veli-Matti Syrjön mukaan itsenäisen Suomen kenraalikuntaan on ollut todella vaikea päästä kohoamaan yhteiskunnan alimmista kerroksista. Tosin Puheloinen ei ole ensimmäinen työläistaustasta tullut puolustusvoimain komentaja. Esimerkiksi jääkärikenraali Kaarlo Heiskanen oli muonarengin poika. Puheloisen isä oli sähköasentaja ja äiti siivooja. Perhe eli Saimaan rannalla pienessä sahayhteisössä Lappeen pitäjän Lamposaaressa. Myöhemmin perhe muutti Luumäelle.[4]

Varusmiespalvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monenlaisia töitä tehnyt Puheloinen meni vapaaehtoisesti armeijaan välittömästi ylioppilaskirjoitusten jälkeen kesäkuussa 1970. Hän kotiutui reservin vänrikkinä Uudenmaan Rakuunapataljoonasta toukokuussa 1971. Seuraavan kesän hän palveli armeijassa kouluttajana.[4]

Kadettikouluun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheloinen luopui opiskelupaikoistaan Tampereen yliopistossa ja Helsingin kauppakorkeakoulussa ja suuntasi sen sijaan kadettikouluun Santahaminaan. 58. kadettikurssin päätteeksi 1974 Puheloinen sai kunniamiekan kurssilaisten lippuäänestyksen tuloksena. Upseeriopintoihin kuuluneisissa kieliopinnoissa Puheloinen oli valinnut pitkäksi kieleksi venäjän, jonka osaamista hän vielä täydensi yliopistossa.[4]

Moskovan komennus ja lisäoppia Sotakorkeakoulusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1978 Puheloinen lähetettiin kolmen muun suomalaisen upseerin kanssa opiskelemaan neuvostoliittolaiseen sotilaskouluun Moskovan lähelle. Viiden kuukauden kurssin jälkeen hän sai todistuksen "moottoroitujen jalkaväkijoukkojen taktillisen komentajakurssin" suorittamisesta. Ennen Neuvostoliiton-komennusta hän oli toiminut panssarimiesten kouluttajana, tehnyt ohessa tulkin töitä ja vapaa-aikanaan suomentanut venäläisten panssarivaunujen käyttö- ja huoltokirjoja.[4]

1980-luvun alussa Puheloinen jatkoi opintojaan Sotakorkeakoulussa (nykyinen Maanpuolustuskorkeakoulu). Vuosina 1983–1986 hän jatkoi Pääesikunnassa toimistoupseerina tiedusteluosastolla. Venäjäntaitoisen Puheloisen vastuualue koski "idän suuntaa".[4]

1980-luvun loppupuolella Puheloinen palveli apulaissotilasasiamiehenä Suomen Moskovan-suurlähetystössä. Hän seurasi läheltä glasnostin ja perestroikan vauhtiinpääsyä.[4]

Yhteyksien avaaminen siviilihallintoon ja länteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan Moskovasta Puheloinen vietti Pääesikunnassa muutaman vuoden. Hän työskenteli pääministerien Harri Holkerin ja Esko Ahon johtaman puolustusneuvoston yleissihteerin apulaisena, mistä majuri Puheloinen pääsi näkemään sisältä päin puolustusvoimain ja siviilihallinnon yhteistyötä.[4]

Vuonna 1993 Puheloinen palasi 13 vuoden tauon jälkeen varuskuntaan Panssariprikaatin pataljoonankomentajaksi. Samaan aikaan Suomi suuntautui poliittisesti kohti länttä. Puheloinen lähetettiin ensin Wieniin Etyjin palvelukseen ja myöhemmin Pääesikuntaan aloittamaan Nato-yhteistyötä. 1996 Puheloinen valittiin Harvardiin "varttuneiden vaikuttajien" tutkimusohjelmaan. Hän kirjoitti englanninkielisen tutkimuksen Venäjän geopoliittisista intresseistä Baltiassa.[4]

Tie puolustusvoimain komentajaksi avautuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeistään vuonna 1997 Ari Puheloisen nimi nousi esiin Pääesikunnan sisällä epävirallisissa yhteyksissä mahdollisena tulevana puolustusvoimain komentajana; komentajaputken aiemmin läpäisseistä myös Gustav Hägglund oli opiskellut Harvardissa ja Juhani Kaskeala palvellut myös Puolustusneuvoston yleissihteerinä. Julkisen spekulaation Puheloisen mahdollisuuksista aloitti viimeistään Helsingin Sanomien Arto Astikainen puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 2001 julkaistussa Juhani Kaskealan haastattelussa, jonka lopussa julkaistiin nimilista tämän seuraajaehdokkaista. Prikaatikenraali Puheloinen oli kärjessä.[4]

Puheloinen työskenteli Kaskealan lähipiirissä ensin Pääesikunnan operatiivisella osastolla valmiuspäällikkönä ja kolme vuotta Itäisen maanpuolustusalueen komentajana Mikkelissä.[4]

Vuonna 2007 Puheloinen nimitettiin pääesikunnan päälliköksi: virka toimi samalla astinlautana puolustusvoimain komentajan tehtävään. Hänen valintansa ratkaisi käytännössä neljä henkilöä. Nimitystä valmisteltiin jo Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana, jolloin Puheloinen nousi puolustusvoimain kakkosmieheksi. Ratkaisun tekivät ylipäällikkö, tasavallan presidentti Tarja Halonen, komentajana toiminut Kaskeala ja puolustusministeri Seppo Kääriäinen. Lopullisen valinnan tekivät Halonen, Kaskeala ja Kääriäisen seuraaja Jyri Häkämies.[4]

Puolustusvoimain komentajan adjutanttina toimi majuri Jyri Raitasalo.

Puheloisen jäätyä eläkkeelle puolustusvoimien komentajaksi nousi elokuussa 2014 Jarmo Lindberg.[5]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheloinen solmi vuonna 2007 toisen avioliittonsa. Hänen puolisonsa Tiina Elina Laisi-Puheloinen (s. 1971) on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri. Hän on suorittanut reserviupseeritutkinnon vuonna 1997 ja on nykyisin sotilasarvoltaan reservin yliluutnantti.[4] Laisi-Puheloinen on työskennellyt mm. Sanoma-konsernissa ja nimitettiin keväällä 2012 Isku:n pääkaupunkiseudun liiketoiminnasta vastaavaksi johtajaksi. Puheloisella on kaksi lasta ensimmäisestä avioliitosta.

Sotilasarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • rakuuna 1970
  • alikersantti 1970
  • vänrikki 1971
  • luutnantti 1974
  • yliluutnantti 1976
  • kapteeni 1981
  • majuri 1986
  • everstiluutnantti 1992
  • eversti 1997
  • prikaatikenraali 2000
  • kenraalimajuri 2002
  • kenraaliluutnantti 2004
  • kenraali 2009[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Curriculum Vitae: Puheloinen, Ari Tapani (Internet Archive) 7.10.2013 (päivitetty). Puolustusvoimat. Viitattu 1.8.2014.
  2. Puheloista esitetään puolustusvoimien komentajaksi 21.01.2009. Yle Uutiset. Viitattu 19.10.2013.
  3. Koskela, Hannu: Rahapula on paha vihollinen Apu. 28.10.2011. Viitattu 19.10.2013.
  4. a b c d e f g h i j k l m Hämäläinen, Unto: Neljä kenraalia.... (Kuukausiliite) Helsingin Sanomat, 2009, nro Heinäkuu, s. 46-49.
  5. Kenraali Jarmo Lindbergistä puolustusvoimien komentaja, Yle.fi, uutiset 5.3.2014