Gustav Hägglund

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johan Edvin Birger Gustav Hägglund
1938–
Puolustusvoimain komentaja Gustav Hägglund.
Syntymäpaikka Viipuri
Maa tai osapuoli Suomi
Ylin sotilasarvo kenraali

Johan Edvin Birger Gustav Hägglund (s. 6. syyskuuta 1938 Viipuri) on eläkkeellä oleva suomenruotsalainen kenraali. Hän toimi puolustusvoimain komentajana 1. marraskuuta 19943. kesäkuuta 2001. Sen jälkeen hänet valittiin Euroopan unionin sotilaskomitean ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Tässä EU:n korkeimmassa sotilastehtävässä hän rakensi yhteisön kriisinhallintakykyä kolmivuotiskauden vuoden 2004 huhtikuuhun asti. Sittemmin hän on ollut yhteiskunnallisesti kantaa ottava ja aktiivinen eläkeläinen.

Hägglundin komentajakaudella Suomen ja Naton rauhankumppanuusohjelma aloitettiin. Suomi ilmoitti varaavansa niin sanotun Nato-option ja lähti Nato-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin Bosniassa. Naiset saivat mahdollisuuden vapaaehtoisen varusmiespalveluksen suorittamiseen.[1]

2000-luvulla Hägglund on korostanut Euroopan unionin oman puolustuksen kehittämisen tärkeyttä ja arvioinut Yhdysvaltain kansainvälisen huomion suuntautuvan maanosan ulkopuolelle ja Naton merkityksen tätä myötä muuttuvan.

Vuodesta 2007 kenraali Hägglund on ollut Vapaudenristin ritarikunnan kansleri.

Komentajakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraali Hägglundin seitsemän vuotta Suomen puolustusvoimain komentajana olivat voimakkaan kehityksen ja suurten muutosten kautta. Kaikkein keskeisintä oli puolustusvoimien länsimaistaminen puolustusvalmiudesta ja -kyvystä tinkimättä. Määrän sijasta panostettiin laatuun. Maavoimiin luotiin kolme valmiusyhtymää. Merivoimat ja rannikkotykistö yhdistettiin ja puolustushaaraan liitettiin rannikkojoukot. Ilmavoimissa siirryttiin yhteen hävittäjätyyppiin, Hornetiin. Lisäksi sotilaallisen tiedustelun ja johtamisjärjestelmien toimivuutta parannettiin.

Hägglundin komentajakaudella otettiin ylimpänä suunnittelu- ja päätöksentekoelimenä käyttöön valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot. Se on lisännyt maapuolustusasioitten käsittelyn demokraattisuutta, avoimuutta ja pitkäjänteisyyttä. Kansalaiset ovat aikaisempaa paremmin perillä heitä koskevista turvallisuuskysymyksistä ja se on lisännyt heidän sitoutumistaan maanpuolustukseen.

Hägglundin aloitteesta ja johdolla toteutettiin varusmiesten palvelusaikojen ja koulutuksen sisältöjen täydellinen uudistus. Kun johtajien koulutus kestää nyt 12 ja miehistön 6 kuukautta, niin reserviin siirrytään toimintakykyisinä joukkoina. Järjestetyllä poistettiin varusmieskoulutuksesta tietty tyhjäkäynti ja annetaan esimiehille riittävä johtamiskokemus. Varusmiesten maksimivahvuus väheni 6000:lla, mikä mahdollisti säästötoimena useiden varuskuntien sulkemisen.

Hägglundin voimakkaasti ajama uudistus oli Maanpuolustuskorkeakoulun perustaminen ja siellä annettavan opetuksen kehittäminen. Yliopistotasoiseksi noussut koulutuskokonaisuus vastaa kaikesta puolustusvoimien henkilökunnan sotilaallisesta ja upseerin ammattiin liittyvästä opetuksesta. Upseerikoulutus rationalisoitui merkittävästi ja säästi siten voimavaroja.

Aikaisempi ura ja opiskelut ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustav Hägglund on poikkeuksellisen kansainvälisesti suuntautunut suomalaisupseeri. Hän on opiskellut kahteen otteeseen Yhdysvalloissa, US Army Command and General Staff Collegessa Leavenworthissa ja Harvardin yliopistossa. Hän on palvellut suomalaisen rauhanturvajoukon komentajana UNEF II:ssa Siinailla 1978–1979 ja sitten YK:n rauhanturvaoperaatio UNDOF:in komentajana Golanilla 1985–1986 ja viimeksi UNIFIL:in komentajana Libanonissa 1986–1988. Saamiensa kokemusten valossa hän kannattaa kaikkien ylimpiin tehtäviin nimitettävien suomalaisupseerien palvelemista kansainvälisissä tehtävissä. Hän on myös ottanut myönteisen kannan Suomen yhteistyön lisäämisestä Yhdysvaltain kanssa liittymättä kuitenkaan NATO:n

Ylennykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotimaassa Hägglund on palvellut muun muassa seuraavissa tehtävissä:

  • Pääesikunnan päällikkö 1990–1994

Hänet ylennettiin täyskenraaliksi puolustusvoimien komentajuuden myötä.

Hän on käynyt Kadettikoulun jalkaväkilinjan vuosina 1958-1960.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexander Stubb esitti Hägglundia Kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2006 presidentinvaaleihin.[2] Ehdokkaaksi valittiin kuitenkin Sauli Niinistö.

Karjalan Liiton kesäjuhlilla vuonna 2012 pitämässä juhlapuheessaan Hägglund sanoi toisessa maailmansodassa miehitetyksi tulleita valtioita rupusakiksi, joihin suomalaisten ei ole syytä samaistua. [3]Lausunto nousi julkisuuteen ja mm. Aluepalautus ry piti sitä loukkauksena Viroa kohtaan.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hägglund on naimisissa ja hänen puolisonsa on Ritva Hägglund. Heidän poikansa everstiluutnantti Johan Samuel "Sami" Hägglund palveli mm. Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Maavoimien esikunnassa Mikkelissä ja tytär sotilaslakimies Christel Hägglund työskentelee Pääesikunnassa. Sami Hägglund kuoli syyskuussa 2010 49-vuotiaana sairastettuaan pitkään syöpää[4]. Gustav Hägglundin isä oli jääkärikenraali Woldemar Hägglund ja äiti Anna-Lisa Hägglund (o.s. Alléen).

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraali Gustav Hägglund on uransa aikana saanut noin 50 kunnia- ja ansiomerkkiä. Niistä kahdeksan on suurristejä (muun muassa Vapaudenristin suurristi ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi) ja seitsemän komentajaluokan kunniamerkkejä (muun muassa VR1 miekkoineen ja rintatähtineen 1999 ja Ranskan kunnialegioonan komentaja 2002).

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Gustav Hägglund -sitaatteja.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ...ja yksi kenraaliluutnantti. Helsingin Sanomat/Kuukausiliite, 2009, nro Heinäkuu, s. 47.
  2. Stubb: Gustav Hägglund sopisi kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi. Helsingin Sanomat, 13. syyskuuta 2004.
  3. Kenraali Gustav Hägglund Karjalan Liiton Karjalaisilla kesäjuhlilla Lahdessa 17.6.2012 (Juhlapuhe) 17.6.2012. Karjalan Liitto ry.
  4. Kenraali Hägglundin poika menehtyi syöpään Iltasanomat. Viitattu 21.9.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Urho Myllyniemi: Hägglund, Gustav (1938—) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.