Lauri Malmberg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lauri Malmberg
Malmberg lauri.jpg
Suomen puolustusministeri[1]
Ingmanin II hallitus
31.5.192431.3.1925[2]
Edeltäjä Ivar Aminoff [1]
Seuraaja Aleksander Lampén [1]
Tiedot
Syntynyt 8. toukokuuta 1888
Helsinki
Kuollut 14. maaliskuuta 1948 (59 vuotta)
Puolue amm.[1]
Ammatti diplomi-insinööri
Lauri Malmberg
Muut nimet lempinimi "Mala"
Liittymispäivämäärä 6. maaliskuuta 1915
Komppania 1. komppania, pioneerikomppania, haupitsipatteri
Taistelut
jääkäriaikana
asemasota Misse-joella (nyk. Misajoki), asemasota Riianlahden rannikkoasemissa, Ekkau-Kekkaussa (nyk. Iecava-Ķekavan alue), Aa-joella (nyk. Lielupejoki) talvitaistelut
Korkein arvo
jääkäriaikana
Oberzugführer
Palasi Suomeen 25. helmikuuta 1918
Arvo Suomeen
tultaessa
majuri
Korkein sotilasarvo kenraaliluutnantti

Kaarlo Lauri Torvald Malmberg (8. toukokuuta 1888 Helsinki14. maaliskuuta 1948 Helsinki) oli suomalainen jääkärikenraaliluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misajoella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan tykistökomentajana. Aktiivikautenaan puolustuslaitoksessa hän toimi sotaväen päällikkönä ja suojeluskuntien komentajana.

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmberg kuului kuopiolaiseen Malmberg-sukuun.[3] Hänen vanhempansa olivat lehtori Emil Othniel Malmberg ja Aino Emma Wilhelmina Perenius, veli oli jääkärieverstiluutnantti Erik Malmberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 hammaslääkäri Ragni Ståhlbergin (1890–1965) kanssa,[4][5] joka oli jääkärimajuri Armas Ståhlbergin sisar[6]. Luonnontutkija ja tietokirjailija A. J. Mela oli Lauri Malmbergin setä.[3]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmberg kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1908 ja liittyi Eteläsuomalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1908–1914 ja suoritti niiden päätteeksi diplomi-insinööritutkinnon. Malmberg teki useita armeijan toimeksiantamia opintomatkoja ulkomaille muun muassa Ruotsiin, Englantiin ja Saksaan.[4][5]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauri Malmberg ja tykistöjaoksen toinen kenttähaupitsi. Kuva: teoksesta E. Jernström, jääkärit maailmansodassa kuva n:o 24

Malmberg osallistui aktiivisena jääkäriliikkeen toimintaan Helsingissä jo vuodesta 1914 alkaen, kunnes liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 6. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan.[4][5]

Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan. Malmberg pyrki kumminkin vapaaehtoisena perusteilla olevaan jääkäripataljoonan tykistöön ja tulikin valituksi yhtenä niistä 26 miehestä, jotka jääkäripataljoonan komentaja majuri Bayer valitsi haastattelunsa perusteella. Hänet siirrettiin virallisesti haupitsijaokseen 17. maaliskuuta 1916, minkä päivämäärän voidaan katsoa olevan jääkäritykistön virallinen perustamispäivä[7]. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella sekä Ekkau-Kekkaussa sekä Aa-joella.[4][5]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoonan päällystöä Libaussa syksyllä 1917. Alarivi: Oberzugf. Hugo Österman, zugf. Eric Schauman, oberzugf. Gabriel von Bonsdorff, zugf. Paul Ljungberg, oberzugf. Karl Mandelin, zugf. Einar Johansson. Keskirivi: luutnantti Franzen, luutnantti Huyssen, luutnantti Rüets, kapteeni Ulrich von Coler, kapteeni Eduard Ausfeld, tohtori Valter Sivén, yliluutnantti Stahel, Luutnantti Mellis, luutnantti Könnecke, tohtori Yrjö Salminen. Ylärivi: oberzugf. Lauri Malmberg, oberzugf. Maximilian Savonius, oberzugf. Erik Heinrichs, oberzugf. Harald Öhquist, talouspäällikkö Arp, hauptzugf. Torsten Jernström, zugf. Torsten Lesch, oberzugf. Karl Oesch, zugf. Knut Solin, tohtori Häberle, zugf. Lars Homén, zugf. Gustaf Taucher.

Malmberg astui Suomen armeijan palvelukseen majuriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ensin vannottuaan sotilasvalan ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksen Suomen valkoiselle armeijalle. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Vaasasta hänet komennettiin Pietarsaareen, missä hänen tehtävänään oli muodostaa ja kouluttaa jääkäritykistö. Pietarsaaressa Malmberg johti kuuden punakaartilaiseksi epäillyn teloitusta. Seitsemäs Malmbergin ja eversti Adolf Hamiltonin käskystä ammuttu oli lääninsihteeri Johannes Jääskeläinen. Jääskeläisen teloitusta pidetään suoranaisena murhana. Malmberg ja muut lääninsihteerin ja punaisten teloittamiseen osallistuneet olivat humalassa. Myös tarina punaisten suunnitelmasta räjäyttää Jääskeläisen johdolla Pietarsaaren tykistökoulu on todettu Jaakko Paavolaisen Valkoinen terrori-kirjassa perättömäksi. Jääskeläisen murhatapausta peitteli esimerkiksi kirjailija Erkki Kivijärvi vapaussotaa koskevissa teoksissaan. Jääkäritykistön muodostamisen jälkeen Malmberg toimi Tampereen valtauksen aikana aluksi sen sekä loppuvaiheessa rintamaosasto A:n komentajana. Tampereen valtauksen jälkeen hänet nimitettiin tykistön uudelleen järjestelyn yhteydessä muodostetun Jääkäritykistöprikaatin komentajaksi. Sodan viimeisessä isossa operaatiossa nimittäin Viipurin valloituksessa hän toimi koko piiritystykistön komentajana. Hänet komennettiin 8. toukokuuta 1918 Päämajaan.[4][5]

Tykinjohtaja Lauri Malmberg saa rautaristin Saksan itärintamalla Sihlessä 4. elokuuta 1916.

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmberg toimi sisällissodan jälkeen 12. heinäkuuta 1918 alkaen Suomen tykistökoulun suomalaisena johtajana, kunnes hänet nimitettiin 24. heinäkuuta 1918 alkaen Kenttätykistörykmentti l:n komentajaksi. Hänen sotilasuransa seuraava käänne oli kun hänet nimitettiin 17. syyskuuta 1921 suojeluskuntain ylipäälliköksi. Hänen nimikkeekseen tuli 25. toukokuuta 1928 armeijan vakinaiselle kannalle asettamisen yhteydessä suojeluskuntain päällikkö. Hän toimi puolustusministerinä Ingmanin II hallituksessa vuosina 1924–1925 ja hoiti sotaväenpäällikön tehtäviä 16. huhtikuuta – 2. lokakuuta 1925 välisen ajan.[4][5]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmberg toimi Armeijan lippukomitean jäsenenä vuonna 1919 ja armeijan virkaikäkomitean jäsenenä vuosina 1919–1924 sekä 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen puheenjohtajana vuosina 1919–1921. Suomen upseeriliiton puheenjohtaja hän toimi vuosina 1920–1922 ja Jääkäriliiton puheenjohtajana vuosina 1921–1922 sekä Puolustusrevisionin jäsenenä vuosina 1923–1924. Puolustusneuvoston jäsenenä hän puolestaan toimi vuodesta 1925 alkaen ja oli Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan hallituksen jäsen vuodesta 1925 alkaen. Virkapukukomitean puheenjohtajana hän istui vuosina 1926–1928.[4][5]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmberg toimi talvi- ja jatkosodan aikana Kotijoukkojen komentajana aina vuoteen 1945 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Suomen puolustusministeri puolustusministeriö. Viitattu 29.5.2010.
  2. Ingmanin II hallitus valtioneuvosto. Viitattu 29.5.2010.
  3. a b Veli-Matti Autio: Malmberg (1700 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  5. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  6. Veli-Matti Autio: Ståhberg (1700 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  7. Tykkimies 1960 s. 51–54.
  8. Jernström 1933: 148.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mikko Uola: Malmberg, Lauri (1888–1948) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Suomen puolustusministerin lippu. Edeltäjä:
Ivar Aminoff
Suomen puolustusministeri
1924–1925
Seuraaja:
Aleksander Lampén