Lockstedter Lager
Lockstedter Lager (suom. Lockstedtin leiri) oli nykyisen Hohenlockstedtin alueella Holsteinissa sijainnut Saksan armeijan harjoitusalue. Aluetta alettiin rakentaa vuodesta 1870 lähtien.[1] Sen käyttö sotilasharjoitusalueena päättyi vuonna 1927. Suomessa leiri tunnetaan jääkärien koulutuspaikkana. Alueella on suomalaisten jääkärien muistomerkki.
Lockstedter Lager kuului suurimpiin sotilaallisiin harjoitusalueisiin 1910-luvun Saksassa. Se oli kooltaan noin 8×12 kilometriä eli 96 neliökilometriä.[2]
Lockstedter Lager sijaitsi Itzehoen ja Kellinghusen pikkukaupunkien lähellä, noin 60 kilometriä tuolloisen Hampurin luoteispuolella. Aluetta rajaavat Elbe-joki ja Kielin kanava.[2] Alueen rakentaminen oli aloitettu vuosina 1870–1871 Saksan–Ranskan sodan aikana ranskalaisten sotavankien työnä.
Suomalaisten jääkärien koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaisia sotilaskoulutusta hakevia vapaaehtoisia pfadfindereitä eli ”partiolaiskurssilaisia”, ensimmäisiä jääkäreitä, alkoi saapua leirille 25. helmikuuta 1915 muodostaen Lockstedtin koulutusjoukon, josta muodostettiin Jääkäripataljoona 27. Viimeisenä suomalaispataljoonaan kuuluneena osastona siellä majaili ja harjoitteli täydennysosasto helmikuuhun 1918 asti. Suomalaisten keskuudessa leiristä käytettiin myös nimilyhennettä ”LoLa” (nimestä Lockstedter Lager).[3]
Pfadfinderit majoitettiin aluksi Massiv-Baracke 4 -nimellä tunnettuun kaksikerroksiseen tiilikasarmiin. Kasarmi kuului alueen parhaisiin, sillä seitsemän uuden kasarmin ryhmä oli rakennettu vuosina 1912–1914.[4] Kasarmi 4 käsitti kahdeksan tupaa, joista kuhunkin mahtui 20 miestä, sekä yhteisen Unterhaltungzimmerin, seurusteluhuoneen. Ruokailua varten oli erillinen kanttiini ja siisteydestä huolehtivat aluksi sotilaspalvelijat eli ordonanssit, sillä pfadfindereitä pidettiin Saksan vieraina.[5] Toiminnan salaamiseksi "partiopoikien" kasarmi kylläkin eristettiin piikkilanka-aidalla muusta leirialueesta.[1][6][7]
Kun harjoitusjoukko vähitellen laajeni pataljoonaksi, komppaniat sijoitettiin omiin kasarmeihinsa. Loppuvuonna 1915 perustetut 3. ja 4. komppania sekä tykistöjaos saivat asuakseen kesäkäyttöön tarkoitetut peltiparakit, joita lämmitettiin kehnoilla kivihiiltä käyttävillä kamiinoilla.[8]
Leirialueesta osaksi Hohenlockstedtin kuntaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Versaillesin rauhansopimus merkitsi Lockstedter Lagerin sotilaskäytön loppua vuonna 1919. Alue suljettiin ja sotilaskäyttöön liittyvät tilat ja laitteet purettiin.[9] Tyhjilleen jääneitä kasarmeja korjattiin asuntokäyttöön vuodesta 1926 lähtien. Lockstedter Lagerin kunta perustettiin seuraavana vuonna. Alueelle alettiin rakentaa urheilukoulua vuonna 1932. Natsien valtaannousun myötä se muutettiin SA-järjestön urheilukouluksi ja vuonna 1938 edelleen SA:n koulutuskeskukseksi.[9]
Armeijan ammustehtaan rakentaminen alueelle synnytti sotilaallista ja taloudellista toimeliaisuutta. Rakentamiseen osallistui sotilaiden ohella mm. poliittisia vankeja. Saksan tappion toisessa maailmansodassa häämöttäessä talvella 1944–1945 Lockstedter Lageriin evakuoitiin suuri määrä pakolaisia Saksan itäosista. Sodan jälkeen sotilasrakennelmat purettiin jälleen.[9]
Vuonna 1956 Lockstedter Lager ja lähitaajamat Springhoe, Bücken, Hungriger Wolf, Ridders ja Hohenfiert yhdistyivät Hohenlockstedtin kunnaksi.[10] Hohenlockstedt on Lapuan ystävyyskunta.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Facklam, Ulrike: Von der Massiv-Baracke 1 zum Kunsthaus Bilddokumentation zur Geschichte eines Gebäudes. Hohenlockstedt: Arthur Boskamp - Stiftung, 2003. (saksaksi)
- Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27: vaiheet ja vaikutus. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966.
- Onttonen, Markku (toim.): ”Koulutusta Lockstedter Lagerissa”, Jääkärikirja. Helsinki : Gummerus : Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6232-1.
- Lackman, Matti: Jääkärimuistelmia. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13498-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lauerma 1966, 122
- ↑ a b Lauerma 1966, 121
- ↑ Jääkärikirja 2002, 19
- ↑ Lauerma 1966, 122–123, Facklam 2003, 12–13
- ↑ Lauerma 1966, 122–123
- ↑ Lauerma 1966, 142
- ↑ Glismann, H.A.: Die Geschichte des Truppenübungsplatzes Lockstedter Lager und seine Entwicklung zum Industrieort Hohenlockstedt, s. 42–54. Itzehoe: , 1962.
- ↑ Lauerma 1966, 303–304
- ↑ a b c Facklam 2003, 7
- ↑ Facklam 2003, 8
- ↑ Ystävyyskunnat - Suomen suurlähetystö, Berliini & Suomen pääkonsulaatti, Hampuri. Viitattu 2.3.2013.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Glismann, H. A.: Die Geschichte des Truppenübungsplatzes Lockstedter Lager und seine Entwicklung zum Industrieort Hohenlockstedt. Itzehoe: , 1962. (saksaksi)
- Glismann, H. A.: ”Beziehungen Finnlands zum Lockstedter Lager”, Die Geschichte des Truppenübungsplatzes Lockstedter Lager und seine Entwicklung zum Industrieort Hohenlockstedt. Itzehoe: , 1962. (saksaksi)
- Glismann, H. A.: ”Auftellung und Ausbildung der finnischen Jägertruppe im Lockstedter Lager während des ersten Weltkrieges (K. L. Oesch)”, Die Geschichte des Truppenübungsplatzes Lockstedter Lager und seine Entwicklung zum Industrieort Hohenlockstedt. Itzehoe: , 1962. (saksaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hohenlockstedt tänään Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys ry.
- Lauri Pihkala : Jääkäreitten jäljillä, Hakkapeliitan joulu, 01.12.1928, s. 35, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot