Alexander Stubb

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alexander Stubb
Alexander Stubb on February 11, 2011.jpg
Alexander Stubb Helsingissä 11. helmikuuta 2011.
Suomen ulkoasiainministeri
Vanhasen II hallitus[1]
4.4.2008–22.6.2010
Kiviniemen hallitus[2]
22.6.2010–22.6.2011
Edeltäjä Ilkka Kanerva[3]
Seuraaja Erkki Tuomioja
Suomen ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–
Edeltäjä Paavo Väyrynen
Astrid Thors
Euroopan parlamentin jäsen
20.7.2004–3.4.2008
Seuraaja Sirpa Pietikäinen
Kansanedustaja
20.4.2011–
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 1. huhtikuuta 1968 (ikä 46)
Helsinki
Puolue Kansallinen Kokoomus
Puoliso Suzanne Innes-Stubb

Cai-Göran Alexander Stubb (s. 1. huhtikuuta 1968 Helsinki)[4] on suomalainen kokoomuslainen poliitikko ja Kataisen hallituksen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri vuodesta 2011. Hänestä tuli ulkoasiainministeri Vanhasen II hallitukseen 4. huhtikuuta 2008 Ilkka Kanervan erottua tehtävästä.[5] Hän oli tuolloin toiminut europarlamentaarikkona vuodesta 2004. Kansanedustajaksi hänet valittiin vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiiristä.

Koulutus ja asiantuntijaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubb kävi koulua Mainland High Schoolissa Daytona Beachissa Floridassa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1988 Gymnasiet Lärkanista Helsingistä.[4] Hän ei ollut omien sanojensa mukaan koskaan huippuoppilas, mutta selvitti ylioppilastutkinnon kunnialla lähinnä siksi, että hallitsi kielet.[6] Stubb on sotilasarvoltaan korpraali.[4] Asepalveluksen jälkeen hän suoritti vuonna 1993 valtio-opin Bachelor of Arts -tutkinnon Furmanin yliopistossa Yhdysvalloissa ja opintoja Sorbonnen yliopistossa Pariisissa vuonna 1993. Vuonna 1995 Stubb valmistui maisteriksi (Master of Arts) Bruggen College of Europessa, jossa hän työskenteli vierailevana professorina vuosina 2000–2007. Vuonna 1999 Stubb väitteli filosofian tohtoriksi (PhD) kansainvälisen politiikan alalta London School of Economicsissa.[7] Väitöskirjan aiheena oli Euroopan unionin joustava yhdentyminen.

Stubb työskenteli tutkijana Suomen ulkoasiainministeriössä vuosina 1995–1997 ja Suomen Akatemiassa vuosina 1997-1999.[4] Vuosina 1999–2001 Stubb oli erikoistutkijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä. Vuosina 2001–2003 hän oli Euroopan komission italialaisen puheenjohtaja Romano Prodin poliittinen neuvonantaja.[4] Vuosina 2003–2004 Stubb toimi erityisasiantuntijana Suomen EU-edustustossa vastaten institutionaalisista kysymyksistä ja suomalaisten rekrytoimisesta EU-instituutioihin. Hän on myös ollut mukana neuvottelemassa Amsterdamin ja Nizzan sopimuksista ja toiminut suurlähettiläs Antti Satulin avustajana.

Stubb on myös vakiokolumnisti useissa lehdissä ja julkaissut 10 EU-aiheista kirjaa sekä lukuisia akateemisia artikkeleita. Vuonna 2007 hän oli The Economist -lehden vieraileva bloggaaja.[8]

Europarlamentaarikkona 2004–2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politiikkaan Stubb lähti varsinaisesti vasta vuoden 2004 alussa asettuessaan kokoomuksen europarlamenttiehdokkaaksi.[9] Stubbia pidettiin älykkäänä EU-asiantuntijana, ja useimmat puolueet olivat halunneet hänet ehdokkaakseen[10] Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin kesäkuun 2004 europarlamenttivaaleissa, joissa hän sai toiseksi eniten ääniä (115 225) koko Suomessa.

Euroopan parlamentissa Stubbin luottamustoimia olivat perussopimusvaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan jäsenyys sekä sisämarkkinavaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan varajäsenyys.[11] Hänet tunnetaan myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajajana ja europarlamentissa hän oli seksuaalitasa-arvoverkoston (GLBT Intergroup) varapuheenjohtaja.[12] Vuonna 2010 hän oli Helsinki Pride -tapahtuman suojelija.[13] Tilaisuudessa hän ilmaisi myös kannattavansa adoptio-oikeutta homoseksuaaleille.[14]

Marraskuussa 2010 Stubb esiintyi TEDx Helsinki -tapahtumaa varten tehdyllä videolla, jossa rohkaistiin seksuaalisen suuntautumisensa kanssa painivia.[15]

Stubb ajoi vahvasti Euroopan unionin perustuslakisopimuksen hyväksymistä. Kesällä 2007 Stubb arvioi uuden perustuslaillisen sopimuksen olleen voitto Euroopalle. Hän kiitti Angela Merkelin tukea sovun löytämisessä.[16]

Vuonna 2006 Stubb vaati kolumnissaan avoimuutta myönnettyihin maataloustukiin ja piti valitettavana, että Suomi on yksi neljästä jäljellä olevasta maasta, jotka vastustavat tukien julkaisua.[17]

Stubb puolusti europarlamentissa votkamaiden linjaa[18] alkuvuodesta 2006 syntyneessä kysymyksessä votkan määritelmästä, jonka Puola toivoi muiden votkamaiden ja Saksan lisäksi sallivan vain viljan ja perunan käytön votkan raaka-aineena.[19] Votkasota päättyi Horst Schnellhardtin ehdottamaan kompromissiin.

Europarlamentissa Stubb tarkasteli myös suomalaisen turvallisuuskeskustelun tasoa ja kritisoi muun muassa Erkki Tuomiojan tapaa tappaa Nato-keskustelu toteamalla, että "tästä on turha keskustella".[20] Stubb itse on ilmaissut avoimesti kannattavansa Suomen NATO-jäsenyyttä.[21] Stubb piti EU:n avautumista kansalaisaloitteille tärkeänä: "Mitä enemmän asiasta keskustellaan, sen parempi. Ihmisten vähäinen kiinnostus EU-asioihin on ollut jo pitkään yleinen voivottelun aihe. Nyt, kun kiinnostusta löytyy, on poliitikkojen lähes pakko reagoida."[22] Tammikuussa 2014 Stubb nimettiin Kokoomuksen ehdokkaaksi EU-vaaleihin 2014. [23]


Ulkoasiainministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexander Stubb ja Viron ulkoministeri Urmas Paet Tallinnassa.

Keväällä 2008 Stubb nimitettiin kokoomusjohdon päätöksellä Suomen ulkoasiainministeriksi Ilkka Kanervan erottua tekstiviestikohun vuoksi. Keskustan eduskuntaryhmää johtava Timo Kalli sanoi uskovansa hallitusohjelmassa sovitun ulkopoliittisen linjan pitävän. Vasemmisto-oppositio suhtautui Stubbin nimitykseen ristiriitaisin tuntein; vasemmistoliiton Martti Korhonen epäili Stubbin Nato-kantojen voivan olla "jonkinlainen riski".[24] Perussuomalaisten Timo Soini sen sijaan tuki Stubbia: "Selväsanaisena ja selkeästi ajattelevana päättäjänä hän voi tuoda lisäarvoa suomalaiseen poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon".[25] Presidentti Tarja Halonen uskoi työskentelyn sujuvan Stubbin kanssa ilman ongelmia erilaisista näkemyksistä huolimatta.[26]

Syksyllä 2008 Stubb perusti ulkoministeriöön Suomen brändiä kehittävän työryhmän, jonka johtoon tuli Jorma Ollila. Ryhmä ei aluksi täyttänyt tasa-arvolain 40 prosentin naisjäsenvaatimusta, minkä johdosta naisjäseniä lisättiin.[27] Keskustan elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen kritisoivat Stubbin puuttuvan heidän toiminaloihinsa.[28]

2008–2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stubb otti ulkoministerinä ollessaan kantaa esimerkiksi Myanmarin hirmumyrskyn (2008) jälkiseurausten hoitoon kritisoimalla sotilasjuntan yrityksiä estää kansainvälisen avun vastannaottamista alueella.[29]

Ulkoasiainministerikaudellaan Stubb oli myös ETYJin puheenjohtaja. Venäjän–Georgian sodan jälkeen Stubb analysoi tapahtumia maailmanpoliittisena käänteenä.[30] Stubb pyysi myös Suomen suurlähettiläiltä analyysit Venäjästä ja maailman tapahtumista. Nimetön yhteenveto analyyseistä julkaistiin kaikkien luettavaksi Helsingin Sanomissa.[31] Analyyseistä paljastui, että suurlähettiläät pitivät tapahtumia herätyskellona ja olivat yksimielisiä, että vahvistuva Venäjä ei ole kiinnostunut Euroopan demokratian kaltaisista arvoista ja pyrkii tavoitteisiinsa uusin keinoin.[31] Entinen SDP:n ulkoministeri Pertti Paasio kritisoi Stubbin toimintaa "Helsingin Sanomien toimittajana",[32] ja professori Juhani Suomi arvosteli avoimuutta Suomen edun vastaisena.[33] Myös Paavo Väyrynen haukkui Stubbin linjan. Poliittisen historian professori Timo Soikkanen piti Väyrysen avointa Stubbin linjojen arvostelua harvinaisena.[34]

Syksyllä 2008 Stubb oli ETYJin puheenjohtajan ominaisuudessa lämmittelemässä välejä Valko-Venäjään ja tapasi Aljaksandr Lukašenkan ja ulkoministeri Sergei Martynovin Minskissä 7. lokakuuta 2008.[35] Stubb joutui selittelemään Valko-Venäjällä vierailuaan. Valko-Venäjän presidentti Lokasenka ilmoitti äänestävänsä Stubbia Etyjin puheenjohtajaksi tämän ystävällisten lausuntojen vuoksi. Maassa oli epädemokraattiset vaalit syyskuussa 2008.[36]

Marraskuussa 2009 Stubb vieraili Japanissa, missä hän tapasi ulkoministeri Katsuya Okadan ja ylähuoneen suomalaissyntyinen jäsenen Marutei Tsurunen.[37]

Ulkoministeriö julkaisi syksyllä 2009 ihmisoikeuspoliittisen selonteon. Stubb korosti, että aito vuoropuhelu vaatii aloitteellisuutta, uskottavuus vaatii rehellisyyttä, ja tulosten saavuttaminen vaatii panostusta.[38][39]

2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2010 Stubb keskusteli Montenegron johdon kanssa ja välitti Suomen tuen maan EU-jäsenyysprosessille.[40] Stubb kannattaa myös Turkin EU-jäsenyyttä.[41]

Ulkoministerikaudellaan Stubb pyrki uudistamaan ulkoasiainhallintoa. Toukokuussa 2010 hän esitteli suunnitelman modernisoida ulkoasiainministeriö valikoivuuden, tehokkuuden ja avoimuuden kautta. Käytännössä tämä tarkoitti esimerkiksi hallinnon keventämistä, muutoksia edustustoverkossa sekä viimeisimmän viestintäteknologian parempaa hyödyntämistä. Ulkoministeriön oli tarkoitus lisätä näkyvyyttään yhteisöpalveluissa kuten Facebookissa ja Twitterissä. Erilaiset päällekkäiset rakenteet kuten UM-edustustot, Finpro, Tekes, kulttuuri-instituutit pyrittäisiin kokoamaan saman katon alle niiden vaikuttavuuden maksimoimiseksi.[42]

Kesäkuussa 2010 Italian suurin päivälehti Corriere della Sera julkaisi Stubbista harvinaisen kansikuva-artikkelin, joka arvioi Stubbin osaavaksi, rennoksi ja eurooppalaisesti ajattelevaksi ministeriksi, joka on tärkeämpi kansainvälisen politiikan hahmo kuin mitä yleisesti tunnetaan.[43]

Heinäkuussa 2010 Stubb kutsui Al-Jazeeran pääjohtajan ja presidentti Martti Ahtisaaren keskustelemaan median roolista konfliktien ratkaisemisessa.[44]

Syksyllä 2010 Stubb ja Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt esittivät EU:lle rauhaninstituuttia.[45]

Lokakuussa 2010 Stubb vieraili Lähi-idässä ja keskusteli Lähi-idän konfliktista myös Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clintonin kanssa. Viikkoa myöhemmin Stubb osallistui neuvotteluihin Serbian EU-jäsenyyshakemuksesta ja muut EU-johtajat päätyivät kannattamaan Stubbin ehdotusta. Stubb muistutti, että jäsenyys ei ole mitenkään selvä, mutta jäsenyysprosessin alkaminen on myönteinen askel.[46]

Stubb oli järjestämässä Ahtisaari-päiviä vuonna 2011. Sen oli määrä muodostua jokavuotiseksi globaaliksi rauhanneuvottelutapahtumaksi, jossa keskusteltaisiin ajankohtaisista kriiseistä ja koulutettaisiin suomalaisia kriisinhallitsijoita.[47]

Marraskuussa 2010 Stubb piti London School of Economics -yliopistolla "Dignified foreign policy" -puheen, jossa hän linjasi tapoja parantaa EU:n ulkopolitiikkaa.[48][49]

Marraskuussa 2010 Stubb kieltäytyi kommentoimasta Wikileaks-dokumentteja.[50] Vuotaneissa asiakirjoissa Stubbin poliittinen avustaja Jori Arvonen kertoo Yhdysvaltain lähetystön poliittisen osaston päällikölle, että NATOon myönteisesti suhtautuva Kokoomus johtaa galluppeja ja kertoi puolueen johdon näkevän johtavansa seuraavaa hallitusta ja vievän Suomen NATOn jäseneksi.[51]

2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2011 Stubb ja EU:n ulkoministeri Catherine Ashton työskentelivät auttaakseen satoja pahoinpideltyjä ja vangittuja oppositioaktivisteja Valko-Venäjällä. Myöhemmin Stubb tapasi Valko-Venäjän oppositiojohtaja Vladimir Nekljajevin tyttären Eva Nekljajevan Helsingissä.[52][53][54]

Tammikuun lopussa tapahtunutta vallanvaihtoa Tunisiassa Stubb piti erittäin tervetulleena ja toivoi tapahtumien etenevän jatkossa perustuslain mukaisesti ja ilman väkivaltaa. Hän piti sosiaalisen median roolia tärkeänä.[55][56][57]

Stubb oli eduskuntavaaleissa ehdokkaana ensimmäistä kertaa vuonna 2011 ja tuli valituksi 41 768 äänellä, mikä teki hänestä puolueensa suurimman ja koko maan toiseksi suurimman ääniharavan Timo Soinin jälkeen.[58]

Stubb valitsi hieman ennen Kiviniemen hallituksen eroa diplomaattiavustajansa Päivi Pohjanheimon ulkoministeriön Eurooppa-osaston Keski-, Länsi- ja Etelä-Euroopan yksikön päälliköksi, mikä herätti keskustelua poliittisten virkanimityksien oikeutuksesta, sillä tehtävää haki myös kokeneempia henkilöitä.[59] Stubbia arvosteltiin myös aikaisemmasta EU-sihteeristön apulaispäällikkö Jori Arvosen nimityksestä.[59] Stubb puolustautui kertomalla, että hän oli yrittänyt tehdä ulkoministeriössä sukupolvenvaihdoksen.[60] Stubbin mukaan hän ei käyttänyt nimityksissä kriteerinä pelkästään virkaikää, vaan katsoi koko palettia. Myös ulkoasiainneuvos Juhani Suomi arvosteli Stubbia teoksessaan Entä tähtein tällä puolen (2011), jossa kokeneitten virkamisten kerrottiin suhtautuvan häneen vähätellen ja jopa häpeillen.[61]

Poliittiset näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2006 Stubb kirjoitti kolumnissaan suurimman osan eurooppalaisista uskovan vakaasti, että juuri heidän kotimaastaan löytyvät kaunein luonto, puhtain ruoka sekä parhaat koulut ja sairaalat ja varoitti suomalaisia syyllistymästä "hyvinvointiarroganssiin".[62] Stubbin mukaan hyvinvointiyhteiskunnan perustana ovat korkea työllisyys, mahdollisuuksien tasa-arvo ja vastuunkantoon kannustava turvaverkko.

Stubb on aktiivisesti osallistunut vammaisten tukemiseen kansainvälisillä foorumeilla.[63] Syksyllä 2010 Stubb ja suomalainen viittomakielinen rap-artisti Signmark eli Marko Vuoriheimo ideoivat Silent Shout -tapahtuman, jolla kerättiin tukea viittomakielisille.[64] Syyskuussa 2010 Stubb nimesi Signmarki erityisedustajakseen, jonka tehtävänä oli tuoda esiin vammaisten ihmisoikeuksia kansainvälisillä foorumeilla.[65]

Stubb on ottanut kantaa myös kielikysymyksiin. Hän on kannattanut kieltenopetuksen aloittamisiän aikaistamista ja ehdottanut englannin ja ruotsin opiskelun aloittamista jo peruskoulun ensimmäisellä luokalla.[66]

Julkisuudessa Stubb on puolustanut maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta muun muassa Kokoomusnuorten kantoja vastaan.[67]

Stubb esitti vuonna 1999 suoraan, että EU-kokoukset pidettäisiin Suomen puheenjohtajuuskaudella vain englanniksi ja ranskaksi, koska kieli ei ollut hänen mielestään varsinainen identiteettikysymys. Vanhemmat kollegat nauroivat. Suomen puheenjohtajuuskauden toisena päivänä vuonna 1999 saksalainen valtuuskunta kieltäytyi osallistumasta epäviralliseen ministeritapaamiseen, koska sitä ei tulkittu saksaksi.[68]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexander Stubb on naimisissa englantilaisen asianajajan Suzanne Innes-Stubbin kanssa. Heillä on kaksi lasta, Emilie ja Oliver. Stubb asui europarlamenttikautenaan Belgiassa Brysselin ulkopuolella sijaitsevassa Rixensartissa, kunnes muutti perheineen Espoon Tapiolaan loppuvuodesta 2008.[69]

Stubb on kaksikielinen: hänen isänsä (jääkiekkovaikuttaja Göran Stubb) äidinkieli on ruotsi ja äidin suomi. Lisäksi hän puhuu sujuvasti ranskaa, saksaa ja englantia. Vuonna 2009 Helsingin Sanomien Kuukausiliite arvioi Alexander Stubbin englannin kielen taidon suomalaispolitikkojen parhaimpiin kuuluvaksi kouluarvosanalla 10.lähde?

Stubb tunnetaan urheilijana, joka osallistuu säännöllisesti maratoneihin ja triathloneihin.[70] Hänet valittiin Vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi vuonna 2009.[71] Lappeenrannan teknillinen yliopisto promovoi Stubbin kesäkuussa 2012 kauppatieteiden kunniatohtoriksi.[72][73]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Amsterdamin sopimus. Kohti kansalaisten Eurooppaa. Helsinki: Euroopan komission Suomen edustusto, 1997.
  • Kosonen, Eikka & Kaila, Heidi & Stubb, Alexander: Mitä sisältää Amsterdamin sopimus?. Helsinki: Ulkoasiainministeriö, Eurooppa-tiedotus, 1997. ISBN 951-724-170-4.
  • Negotiating flexibility in the European Union. Amsterdam, Nice and beyond. Basingstoke: Palgrave, 2002. ISBN 0-333-94830-0.
  • Bomberg, Elizabeth & Stubb, Alexander (toim.): The European Union. How does it work?. Oxford: Oxford University Press, 2003. ISBN 0-19-924766-8.
  • Minne menet EU?. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2931-4.
  • Hautala, Heidi & Rehn, Olli & Rosas, Allan & Stubb, Alexander: Minun Eurooppani: Neljä visiota Euroopan unionin tulevaisuudesta. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2366-9.
  • EU 2005: Hikinen vuosi. Osa kirjoituksista julkaistu aiemmin eri lehdissä. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32330-6.
  • Hymyile, olet EU:ssa! Europarlamentaarikon päiväkirja. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30340-2.
  • (toim.): Marginaalista ytimeen: Suomi Euroopan Unionissa 1989–2003. Osa kirjoituksista julkaistu aiemmin eri lehdissä. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-31-2961-6.
  • Alaston totuus ja muita kirjoituksia suomalaisista ja eurooppalaisista. The naked truth and other stories about Finns and Europeans. Kolumnit julkaistu aiemmin Blue Wings -lehdessä vuosina 2005–2009. Suomentanut Tero Valkonen. Kääntökirja. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35175-8.
  • Ei, herra ministeri: Ulkoministerin ensimmäinen vuosi. Toimittanut Anu-Elina Lehti. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35514-5.
  • Stubb, Alexander & Järvimäki, Ilkka: Miehen treenikirja. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23673-3.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vanhasen II hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 8.10.2013.
  2. Kiviniemen hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 8.10.2013.
  3. Suomen ulkoasiainministerit Valtioneuvosto. Viitattu 8.10.2013.
  4. a b c d e Alexander Stubb Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 8.10.2013.
  5. Alexander Stubb ulkoministeriksi (Valtioneuvoston viestintäyksikkö, tiedote 93/2008) 4.4.2008. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 8.10.2013.
  6. Alexander Stubb: Alaston totuus ja muita kirjoituksia suomalaisista ja eurooppalaisista WSOY 2009 s. 88 (kesä-elokuu 2008)
  7. Alexin CV Stubbin kotisivu. Viitattu 8.10.2013.
  8. Alexander Stubb MEP blogging for the Economist 31.8.2007. EPP. Viitattu 8.10.2013.
  9. Stubb, Alexander: Ulos kaapista Stubbin blogi. 12.1.2004. Viitattu 8.10.2013.
  10. "EU vai EI?", Helsingin Sanomat 16.5.2010, s. D5: "lähes kaikki puolueet kosiskelivat nokkelaa, nopealiikkeistä ja leveästi hymyilevää EU-asiantuntijaa ehdokkaakseen vuoden 2004 eurovaaleihin. Stubb valitsi kokoomuksen"
  11. Alexander Stubb Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti. Viitattu 8.10.2013.
  12. Seksuaalivähemmistöt Stubbin blogi. Viitattu 8.10.2013.
  13. Alexander Stubb otti Pride-tapahtuman suojelukseensa Vihreä Lanka. 19.5.2010. Viitattu 8.10.2013.
  14. Stubb vaati homopareille täyttä adoptio-oikeutta Helsinki Priden avajaisissa Metro. 28.6.2010. Viitattu 12.10.2013.
  15. Julkkikset kannustavat homoseksuaaleja 05.11.2010. MTV3. Viitattu 8.10.2013.
  16. Vanhanen pitää EU-sopimusta tyydyttävänä YLE:n uutiset. 23.06.2007. Viitattu 8.10.2013.
  17. Nykypäivä: Maataloustuet pois mullasta Nykypäivä. 6.10.2006.
  18. Ilta-Sanomat: Vodkaa, kiitos! (Kolumni Iltasanomissa) Stubbin blogi. 5.7.2006. Viitattu 8.10.2013.
  19. Vodka War Gdansk Life. Viitattu 8.10.2013.
  20. Alexander Stubb suomii demareiden turvallisuusnäkemyksiä 1.2.2008. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 8.10.2013.
  21. Nato-jäsenyys Stubbin kotisivu. Viitattu 8.10.2013.
  22. Ilta-Sanomat: Miljoona EU-kansalaista (Iltasanomien kolumni) Stubbin blogi. 27.9.2006. Viitattu 8.10.2013.
  23. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014011717940093_uu.shtml
  24. Stubb herättää ristiriitaisia tuntoja oppositiossa 1.4.2008. Iltalehti. Viitattu 2.4.2009.
  25. Alexander Stubb saa tukea Timo Soinilta Helsingin Sanomat. 14.4.2008. Viitattu 8.10.2013.
  26. Halonen: Stubb ei ongelma Suomen Kuvalehti. 3.4.2008. Viitattu 8.10.2013.
  27. Brändityöryhmää täydennetään naisjäsenillä Helsingin Sanomat. 23.9.2008. Viitattu 8.10.2013.
  28. Hautamäki, Jaakko: Stubb sooloili brändityöryhmän ohi Pekkarisen ja Väyrysen 20.9.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.4.2009.
  29. Stubb: Burman juntta lähellä ihmisoikeusrikettä Uusi Suomi. 17.5.2008.
  30. Stubb, Alexander: Post-080808 - ensimmäinen diagnoosi - puhe suurlähettiläspäivillä 25.8.2008 alexstubb.com. 25.8.2008. Viitattu 20.11.2009.
  31. a b Diplomaattien tunnustukset 5.10.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.4.2009.
  32. Paasio arvostelee Stubbin toimintaa "HS:n toimittajana" 13.10.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.4.2009.
  33. Juhani Suomi moittii Stubbia lähettiläiden arvioiden julkistamisesta 12.10.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 8.10.2013.
  34. Stubbin ja Väyrysen välillä selvä linjaero ulkoministeriössä 12.10.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.4.2009.
  35. Etyjin puheenjohtaja Stubb vierailee Valko-Venäjällä 6.10.2008. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 8.10.2013.
  36. Stubb joutui selittelemään Valko-Venäjällä vierailuaan, HS 10.10.2008 A12
  37. Ministeri Stubbin vierailu Japaniin oli onnistunut 10.11.2009. Suomen suurlähetystö, Tokio. Viitattu 8.10.2013.
  38. Ihmisoikeudet ulkopolitiikkamme keskiössä 3.9.2009. Alexander Stubb.
  39. Ulkoministeri Stubbin puheenvuoro ihmisoikeuspoliittista selontekoa koskevassa seminaarissa 3.9.2009. Ulkoasiainministeriö.
  40. Montenegron ulkoministeri Milan Roćen ja ulkoministeri Stubb keskustelivat Länsi-Balkanin tilanteesta 23.6.2010. Ulkoasiainministeriö.
  41. Albayrak, Ayla: Ulkoministeri Stubb valoi EU-toivoa turkkilaisnuoriin HS.fi. 9.5.2009. Sanoma News Oy. Viitattu 20.11.2009.
  42. Ulkoministeri Stubb: UH-2020: Luottopuolustajasta maalintekijäksi 26.5.2010. Ulkoasiainministeriö.
  43. Corriere della Sera: "Osaava ja rento ulkoministeri Stubb" 22.6.2010. Ulkoasiainministeriö.
  44. Al-Jazeeran pääjohtaja, Ahtisaari ja Stubb pohtivat SuomiAreenassa median roolia konflikteissa Finland.fi.
  45. Stubb ja Bildt esittävät EU:lle rauhaninstituuttia Yle Uutiset. 03.09.2010.
  46. Serbia-ratkaisu läpi Suomen ehdotuksesta 26.10.2010. Ulkoasiainministeriö.
  47. Junkkari, Marko: Stubb: Ahtisaari-päivät järjestetään jo ensi vuonna Helsingin Sanomat. 29.11.2010. Viitattu 15.2.2011.
  48. Stubb, Alexander: Dignified foreign policy Suomen suurlähetystö, Lontoo. Viitattu 15.2.2011.
  49. Ulkoministeri Stubb veti edustuston salin täyteen Finland.fi. 27.1.2011. Viitattu 15.2.2011.
  50. Stubb ei aio kommentoida Wikileaks-asiakirjoja Savon Sanomat.
  51. Wikileaks: US Embassy Urged Finland To Join NATO Yle News. 11.2.2011. Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
  52. Stubb, Alexander: Valko-Venäjä, Tunisia ja vaalihäppening 17.1.2011.
  53. Stubb haluaa Valko-Venäjän oppositiojohtajan Suomeen 17.1.2011. Helsingin Sanomat.
  54. Hakattu oppositiojohtaja Nekljajev pääsi vankilasta Valko-Venäjällä Helsingin Sanomat. 29.1.2011.
  55. Stubb: Pohjois-Afrikan protesteissa demokratian kaipuu Nelonen. 26.1.2011. Viitattu 12.10.2013.
  56. Stubb: Kansa puhui, Mubarak kuunteli MTV3 Uutiset. 11.02.2011.
  57. Stubb: ”Murtuuko arabimaailman 'Berliinin muuri'?” Uusi Suomi. 31.1.2011.
  58. Koko maa - Ehdokkaiden äänimäärät Vaalit 2011 tulospalvelu. Yle.
  59. a b Stubbin nimitykset närästävät ministeriössä Helsingin Sanomat. 9.7.2011.
  60. Minä en suhmuroi! Iltalehti. 12.7.2011.
  61. [http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011081114189406_uu.shtml Uutuuskirja väittää - Stubb kuin ölähtelevä vasikka, Väyrynen piti lukita huoneeseensa] 11.8.2011. Iltalehti. Viitattu 10.8.2011.
  62. Stubb, Alexander: Hyvinvointiarroganssi Iltasanomat. 18.1.2006.
  63. Stubb ja Signmark: Vammaisilla on oikeudet 2.2.2011. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 12.10.2013.
  64. Ulkoministeri Stubb ja Signmark esiintyivät yhdenvertaisuuden ja suvaitsevaisuuden puolesta New Yorkissa 24.9.2010. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 12.10.2013.
  65. Stubb nimesi Signmarkin erityisedustajakseen 24.9.2010. Yle Uutiset. Viitattu 12.10.2013.
  66. Lehti: Stubb haluaisi ruotsinopetuksen jo ensimmäiselle luokalle Iltasanomat. 15.9.2010. Viitattu 12.10.2013.
  67. Stubb puolustaa maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta 19.3.2010. HS.fi. Viitattu 12.10.2013.
  68. Alexander Stubb Alaston totuus ja muita kirjoituksia suomalaisista ja eurooppalaisista WSOY 2009 s. 13 ja 31
  69. Alexander Stubb muuttaa Tapiolaan 1.12.2008. Metro. Viitattu 8.10.2013.
  70. "An Hour of Sports Gives Me Two Hours of Working Time". Motion-Sport in Finland, 2/2008, s. 20–22. Liikuntatieteellinen seura. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
  71. Alexander Stubb valittiin positiivisimmaksi suomalaiseksi 3.9.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 20.11.2009.
  72. Sinkkonen, Tuija: Kahdenkymmenen vuoden tie tohtoriksi Imatralainen. 21.6.2012. Suomen Lehtiyhtymä. Viitattu 26.7.2012.
  73. LTY:stä useita kunniatohtoreita yle.fi. 21.12.2011. Yle Uutiset. Viitattu 26.7.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alexander Stubb.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Alexander Stubb -sitaatteja.
Edeltäjä:
Ilkka Kanerva
Suomen ulkoasiainministeri
20082011
Seuraaja:
Erkki Tuomioja