Finnair

Finnair IATA AY ICAO FIN Kutsukoodi Finnair Perustettu 1. marraskuuta 1923 Tunnuslause Designed for you (=Sinulle suunniteltu) Solmukohdat Helsinki-Vantaa (HEL/EFHK) Kanta-asiakasohjelma Finnair Plus Allianssi oneworld Laivaston koko 66 (+16 tilausta) Kohteiden määrä 55 Emoyhtiö Finnair Oyj Kotipaikka Helsinki, Suomi Avainhenkilöt Mika Vehviläinen (tj) Kotisivu: www.finnair.fi

Finnair Oyj Yritysmuoto Julkinen osakeyhtiö Osake OMXH: FIA1S Markkina-arvo 645,8 milj. € (31.12.2010) Perustettu 1923 Toimitusjohtaja Mika Vehviläinen Kotipaikka Helsinki, Suomi Toimiala Ilmailu Liikevaihto 2 023 milj. € (2010). Liikevoitto -13,3. € (2010) Henkilökuntaa 7 578 (2010 keskimäärin) Tytäryhtiöt Amadeus Finland Oy, Matkatoimisto Oy Area, Oy Aurinkomatkat-Suntours Ltd Ab, Finnair Cargo Oy, Finnair Catering Oy, Finnair Facilities Management Oy, Finnair Aircraft Finance Oy, Finnair Travel Services Oy, Northport Oy, Suomen Matkatoimisto Oy Omistaja Suomen valtio 56 % Hallintarekisteröidyt 10 % Kotisivu www.finnairgroup.com

Finnairin entinen logo vuosina 2000–2010.

Helsinki-Vantaan lentoaseman miehistökeskus (TOKE-rakennus).

Finnairin McDonnell Douglas MD-11 Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Finnairin Airbus A321-200.

Finnair on suomalainen lentoyhtiö, joka harjoittaa reitti- ja lomalentoliikennettä niin koti- kuin ulkomailla. Yhtiö perustettiin 1. marraskuuta 1923 nimellä Aero O/Y. Finnair on maailman viidenneksi vanhin edelleen toimivista lentoyhtiöistä.

Finnair on julkinen osakeyhtiö, jonka osakekannasta Suomen valtio omistaa enemmistön. Yhtiö on näin ollen valtionyhtiö. Finnairin kotipaikka on Helsinki ja sen pääkonttori sijaitsee Vantaalla. Yhtiö on listattu Helsingin pörssiin 1989.

Finnair-konsernin toimialat ovat reitti- ja lomalentotoiminta, tekniset ja maapalvelut, catering-toiminta, matkatoimistoala sekä matkailualan tieto- ja varauspalvelut. Finnair-konsernin palveluksessa työskentelee noin 9 000 henkilöä, joista suurin osa Suomessa.

Finnairin tytäryhtiöitä ovat muun muassa Aurinkomatkat, Suomen Matkatoimisto ja maapalveluyhtiö Northport. Finnair hankki syksyllä 2003 omistukseensa ruotsalaisen Nordic Airlink -lentoyhtiön, josta se muokkasi FlyNordic-halpalentoyhtiön. Kesäkuussa 2007 Finnair myi FlyNordicin norjalaiselle Norwegian Air Shuttle -halpalentoyhtiölle. Kaupan seurauksena Finnairista tuli Norwegianin toiseksi suurin omistaja. Syyskuussa 2010 yhtiö osti vähemmistöosuuden Finncomm Airlinesista ja samalla hankki omistukseensa Finncommin kaikki 12 ATR-lentokonetta.

Finnairilla on ollut historiansa aikana vain kolme matkustajien kuolemiin johtanutta onnettomuutta ja kaikki yhtiön toimiessa vielä Aero-nimellä. Ensimmäinen tapahtui välirauhan aikana kesäkuussa 1940 Suomenlahdella, kun Neuvostoliiton ilmavoimat ampui alas matkustajalentokone Kalevan. Myöhemmät tapaukset olivat Koivulahden lentoturma vuonna 1961 ja Maarianhaminan lentoturma vuonna 1963.

Omistus

Suomen valtio omistaa Finnair Oyj:n osakkeista 55,8 %. Muut osakkeet jakautuvat vakuutusyhtiöiden, muiden yritysten sekä yksityisten kesken. Hallintarekisterissä osakkeista on 6,9 %. Osake on listattu Helsingin pörssissä.

Finnair on suurimmalta osin valtion omistuksessa, sillä Suomen kaltaiselle laajalle ja harvaan asutulle maalle toimivat lentoyhteydet ovat varsinkin talouselämän kannalta erittäin tärkeitä ja ne on haluttu turvata valtio-omistuksella. Lisäksi valtio saa yhtiöstä osinkotuloja muiden osakkeenomistajien tapaan.

Tilastoja ja tietoja

Vuonna 2010 Finnair kuljetti kaiken kaikkiaan 7,1 miljoonaa matkustajaa. Tärkeimmät kotimaan reitit ovat Helsingistä Ouluun, Kuopioon, Vaasaan ja Rovaniemelle.

Finnairin laivastossa on runsaat 60 lentokonetta, joista vähän yli puolet on yhtiön omistamia ja vajaa puolet käyttöleasingsopimuksilla vuokrattuja. Kaukoliikenteessä käytetään seitsemää Airbus A340-300 -konetta ja kahdeksaa Airbus A330-300 -konetta. Euroopan- ja kotimaanliikenteessä käytetään Airbus A319-, A320- ja A321- sekä Embraer 170- ja Embraer 190 -koneita. Boeing 757-200 -koneita käytetään lähinnä tilaus- ja lomalentoihin.

Finnairin hallintoelimet ovat hallitus ja toimitusjohtaja. Finnair Oyj:n toimitusjohtajana ja konsernin pääjohtajana on toiminut helmikuusta 2010 lähtien Mika Vehviläinen.

Hallituksen puheenjohtajana on maaliskuusta 2011 toiminut Harri Sailas.

Pääjohtajat ja toimitusjohtajat

• 1923–1929 Bruno Lucander
• 1929–1945 Gunnar Ståhle
• 1946–1947 vt. pääjohtajat C. J. Ehrnrooth ja Uolevi Raade
• 1947–1960 Leonard Grandell
• 1960–1987 Gunnar Korhonen
• 1987–1998 Antti Potila
• 1999–2005 Keijo Suila, pääjohtaja
• 2006–2009 Jukka Hienonen, toimitusjohtaja
• 2010 - Mika Vehviläinen

Hallitus

Hallituksen puheenjohtajan ja jäsenet valitsee yhtiökokous vuodeksi kerrallaan.

Hallituksen kokoonpano ja palkkiot 24.3.2011 –

• Harri Sailas, puheenjohtaja vuodesta 2011
• Elina Björklund, jäsen vuodesta 2009
• Sigurdur Helgason, jäsen vuodesta 2007
• Satu Huber, jäsen vuodesta 2006
• Harri Kerminen, jäsen vuodesta 2011
• Ursula Ranin, jäsen vuodesta 2006
• Veli Sundbäck, jäsen vuodesta 2004
• Pekka Timonen, jäsen vuodesta 2008

Palkkiot: puheenjohtaja 61 200 euroa/v, varapuheenjohtaja 32 400 euroa/v, jäsen 30 000 euroa/v, kokouspalkkio 600 euroa Suomessa asuvalle ja 1 200 euroa ulkomailla asuvalle.

Historia

1920-luku

Bruno Lucander perustaa Suomen ensimmäisen lentoyhtiön

Aero O/Y:n perustamiskirja allekirjoitettiin Helsingissä 12. syyskuuta 1923. Yhtiökokouksessa saman vuoden marraskuun 1. päivänä päätettiin lentotoiminnan aloittamisesta. Yhtiö merkittiin kaupparekisteriin 11. joulukuuta 1923, joskin joidenkin lähteiden mukaan tämä tapahtui jo 9. lokakuuta. Yhtiön osakkeista 50 % oli saksalaisen lentokonevalmistajan, Junkersin, hallussa.

Yhtiön ensimmäinen lento starttasi kello 15.40 20. maaliskuuta 1924 Helsingistä. Lento Tallinnaan tehtiin Junkers F-13 -lentokoneella. A. T. Virkkusen mukaan ensimmäinen lento olisi lennetty 11. helmikuuta 1924 Aeron käyttämät lentokoneet olivat kaikki vesilentokoneita, jotka lähtivät Katajanokalta. Talvella koneet lensivät merijäältä suksivarustuksessa. Lentoliikenne suuntautui vain Tallinnaan ja Tukholmaan yhteistoiminnassa ruotsalaisen Aerotransport-yhtiön (ABA) kanssa.

1930-luku

Vuonna 1936 valmistuivat Helsingin Malmin ja Turun Artukaisten kansainväliset lentokentät, jotka olivat Suomen siviililentoliikenteen ensimmäiset maakentät. Aero osti kaksi de Havilland Dragon Rapide -konetta, jotka saivat nimet "Salama" ja "Lappi". Niillä aloitettiin kotimaanliikenne vuonna 1937 reiteillä Helsinki–Viipuri ja Helsinki–Tampere. Viipurin reitti piteni vuonna 1938 Imatralle. Pohjoiseen suuntautunut reitti piteni vuonna 1938 Vaasaan, 1939 Kemiin ja 1940 Petsamoon. Kotimaan liikenne toimi vain kesäisin. Yhtiö siirtyi suurempien Junkers-koneiden käyttöön 1930-luvulla, jolloin sillä oli käytössä Ju-52-koneet "Sampo", "Kaleva" ja "Karjala". 1938 Aero avasi reitin Berliiniin. Puolalainen LOT-yhtiö mahdollisti liikenteen Helsingistä Varsovaan. Vuoden 1939 alussa Aero tilasi kaksi nelimoottorista Focke-Wulf Fw 200 Condor -matkustajakonetta, joita ei kuitenkaan koskaan saatu käyttöön.

1940-luku

Talvisodan aikana lentotoiminta Helsingistä oli liian vaarallista siviilikoneille. Aeron tilapäiset ulkomaanreitit, lähinnä diplomaattiliikenteen käyttämät lennot, suuntautuivat Vaasasta Sundsvallin kautta Tukholmaan.

Talvisodan päätyttyä lennot Helsingistä alkoivat uudestaan. Välirauhan aikana 14. kesäkuuta 1940 kaksi neuvostoliittolaista Tupolev SB-2 -pommikonetta ampui alas Aeron Junkers Ju52-3/mge -lentokoneen (OH-ALL Kaleva) Suomenlahden yllä Tallinnan edustalla. Vuonna 1941 yhtiö osti kaksi Douglas DC-2 -konetta, jotka saivat nimet "Sisu" ja "Voima".

Jatkosodan aikana Aero lensi muun muassa Tallinnaan, Tukholmaan ja Berliiniin. Osa yhtiön koneista oli otettu Suomen ilmavoimien käyttöön.

Moskovan välirauhansopimus keskeytti lentoliikenteen Suomessa 21. syyskuuta 1944. Liikennöinnin osittainen jatkaminen alkoi keväällä 1945. Helsinki–Malmin lentoasema oli kuitenkin liittoutuneiden valvontakomission käytössä. Aeron toiminnot siirrettiin Hyvinkään lentokentälle.

Sodan jälkeen Aero hankki Yhdysvaltain ilmavoimilta sen Eurooppaan jättämistä ylijäämäkoneita käyttöönsä Douglas C-47 (DC-3) -lentokoneita. Niiden avulla avattiin lentoliikenne Tukholmaan ja Kööpenhaminaan.

Vuonna 1946 Aeron osake-enemmistö siirtyi Suomen valtiolle. Loput 30 prosenttia osakkeista jakoivat yksityiset osakkeenomistajat, jotka olivat lähinnä yrityksiä.

1950-luku

Finnairin Airbus A319 OH-LVE, 50-luvun värityksessä.

Helsinki-Vantaan lentoaseman, silloisen Helsingin lentoaseman, valmistuttua vuonna 1952 siitä tuli Aeron kotikenttä. Vuonna 1953 otettiin käyttöön Finnair yhtiön markkinointinimenä, ja Yhdysvaltain armeijalta perityt Dakotat korvattiin Convair 340- ja 440 -koneilla. Aero sai käyttöönsä uuden lentokonehallin Seutulassa marraskuussa 1955. Halliin, jonka pituus oli 150 metriä, leveys 50 metriä ja ovien korkeus 10,5 metriä, mahtui 12 Convair Metropolitan -konetta. Vanhan puisen kolmen koneen hallin sai käyttöönsä Veljekset Karhumäki -yhtiö. Vuonna 1956 Aero avasi reitin Moskovaan, ja jo seuraavana vuonna lisäsi valikoimaan Frankfurtin, Kölnin, Baselin ja Geneven.

1960-luku

Finnairin Super Caravelle Baselin lentoasemalla huhtikuussa 1976.

Vuonna 1960 Aero siirtyi suihkukonekauteen, kun se otti käyttöön ensimmäisen Sud SE-210 Caravelle -koneensa. 3. tammikuuta 1961 tapahtui ensimmäinen Aero Oy:n kuolonuhreja vaatinut lento-onnettomuus, kun DC-3 (OH-LCC) syöksyi maahan Koivulahdessa. Tapausta tutkineen lautakunnan raportin mukaan onnettomuuden todennäköisin syy oli ohjausvirhe, johon myötävaikutti ohjaajan ja perämiehen onnettomuutta edeltävänä iltana ja yönä nauttimat alkoholijuomat sekä valvominen. Toinen kuolonuhreja vaatinut lento-onnettomuus tapahtui 8. marraskuuta 1963: Aeron DC-3 (OH-LCA) syöksyi maahan Maarianhaminassa. Onnettomuuden syntyyn vaikuttivat muun muassa huono näkyvyys ja viallinen korkeusmittari. Vuonna 1963 perustettiin konserniin kuuluva matkanjärjestäjäyhtiö Aurinkomatkat, ja samoihin aikoihin Aero otti haltuunsa myös vaikeuksiin joutuneen Veljekset Karhumäen lentotoiminnan. Vuonna 1964 perustettiin Finnairin ilmailuopisto, ja vuonna 1968 virallistettiin aiemmin ainoastaan markkinointitarkoituksissa käytetty Finnair-nimi. Vuonna 1969 Finnair otti käyttöönsä ensimmäisen pitkän matkan suihkukoneensa, Douglas DC-8:n. Uutta konetyyppiä käytettiin pääasiassa lennoilla Yhdysvaltoihin, mutta niiden ohessa myös lähinnä Välimerelle ja Kanariansaarille lennetyillä charter-lennoilla.

1970-luku

Vuonna 1975 Finnair otti käyttöön ensimmäisen laajarunkoisen lentokoneensa McDonnell Douglas DC-10-30:n. Tokion lisäksi konetyyppiä käytettiin erityisesti New Yorkiin ja Yhdysvaltain länsirannikolle suuntautuneilla reiteillä. Finnairin ensimmäinen, Caravellet korvaamaan tarkoitettu, DC-9-51-kone OH-LYN saapui Suomeen 27. tammikuuta 1976.

Oulun lentokonekaappaus

Pääartikkeli: Oulun lentokonekaappaus

Vuonna 1978 liikemies Aarno Lamminparras kaappasi 30. syyskuuta Finnairin matkustajakoneen matkalla Helsingistä Ouluun. Oulussa kaappaaja pakotti koneen palamaan takaisin Helsinkiin, jossa hän vapautti suurimman osan panttivangeista. Seuraavaksi kone lensi jälleen Ouluun, jossa vaaditut lunnasrahat toimitettiin kaappaajalle. Sitten kone lensi takaisin Helsinkiin, jossa loput matkustajat vapautettiin. Lamminparras pakotti koneen lentämään Amsterdamiin, jossa tankattiin. Sieltä kone palasi Helsinkiin ja edelleen Ouluun. Siellä kaappaaja poistui lentokoneesta ja lupasi antautua 2. lokakuuta viranomaisille. Epäillessään miehen antautumislupausta poliisi päätti suorittaa äkkirynnäkön miehen asuntoon 1. lokakuuta, ja hän antautui välittömästi. Kaappausdraamassa ei loukkaantunut kukaan.

1980-luku

1980-luvun alussa Finnair otti käyttöönsä ensimmäiset MD-80-sarjan koneensa. Vuonna 1983 yhtiö aloitti välilaskuttomat Helsinki–Tokio-lennot DC-10-30ER-koneella. Samalla siitä tuli maailman ensimmäinen lentoyhtiö, joka lensi ilman välilaskua Länsi-Euroopasta Japaniin. Helsinki–Tokio oli pitkään maailman pisin DC-10:llä lennetty reitti. Vuonna 1988 Finnair aloitti lennot Helsinki–Peking-reitillä, jolloin Finnairista tuli ensimmäinen länsieurooppalainen suoraan Euroopasta Kiinaan lentänyt lentoyhtiö.

1990-luku

Finnairin 1990-luku alkoi uuden konetyypin siivittämänä laajarunkoisen McDonnell Douglas MD-11 -mallin astuttua yhtiön laivastoon joulukuussa 1990. 1990-luvun alun taloudellinen lama ja juuri alkanut Persianlahden sota vähensi lentomatkustusta huomattavasti, mikä aiheutti Finnairille taloudellisia vaikeuksia. Tytäryhtiöt Karair ja Finnaviation fuusioitiin Finnair-emoyhtiöön syksyllä 1996. Yhtiön viralliseksi nimeksi tuli 25. syyskuuta 1997 Finnair Oyj. Samassa yhteydessä Finnair otti käyttöön uuden ulkoasun koneilleen uuden Boeing 757 -tyypin myötä. Vuonna 1999 Finnair liittyi Oneworld-allianssiin ja aloitti merkittävän kalustouudistuksen korvaten DC-9-varianttejaan Airbus A320 -sarjan malleilla.

2000-luku

Vuonna 2001 Finnair kierrätti alkuperäisen nimensä perustamalla Viroon Aero Airlines -nimisen lentoyhtiön. Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen kaikkiin Finnairin koneisiin asennettiin murtovarma ohjaamo. Vuonna 2004 Finnair osti Ruotsissa toimivan Nordic Airlink -nimisen pienen lentoyhtiön, joka muutettiin FlyNordic-nimiseksi halpalentokonseptilla toimivaksi reittilentoyhtiöksi pääpaikkanaan Arlandan lentoasema Tukholmassa. Vuoden 2006 maaliskuussa Finnair ilmoitti lopettavansa niin sanottujen äkkilähtö-lentojen myynnin. Äkkilähdöt olivat lentoja, jotka yhtiö myi edullisesti muutamaa vuorokautta ennen lähtöpäivää täyttääkseen lentojen kaikki paikat. Viikoittain vaihtuneet ja tiistaisin myyntiin tulleet lähdöt olivat aikanaan Finnairin suosituin verkkopalvelu, joka oli käytössä kuusi vuotta. Vuoden 2007 heinäkuussa Finnair myi ruotsalaisen tytäryhtiönsä FlyNordicin norjalaiselle halpalentoyhtiölle Norwegian Air Shuttlelle (Norwegian.no). Vastineeksi Finnair sai noin 5 % Norwegianin osakkeista. Vuonna 2008 Finnairin tytäryhtiö Aero Airlines AS lopetti toimintansa.

AEA:n tekemän tutkimukseen mukaan Finnair oli vuonna 2007 Euroopan viidenneksi täsmällisin lentoyhtiö Turkish Airlinesin kanssa 83,6 %:lla. Aikataulujaan paremmin pitivät (paremmuusjärjestyksessä) ČSA - Czech Airlines, Brussels Airlines, Malév - Hungarian Airlines ja Austrian Airlines. Vuonna 2009 Finnairin lennoista 86,7% oli aikataulussa, joka sijoittaa yhtiön jälleen Euroopan kärkipäähän.

16. marraskuuta 2009 alkoi Finnairin lentäjien lakko vastauksena yhtiön toimille kannattavuuden parantamiseksi. Kiistanaiheisiin sisältyi lentäjien työtehtävien ulkoistaminen. Lakosta aiheutui kannattavuuttaan menettäneelle lentoyhtiölle miljoonien eurojen vahingot. Lakko päättyi kahdessa päivässä, kun osapuolet pääsivät sopimukseen palkanalennuksista ja vuokratyövoiman käytöstä Finnairin omistamissa koneissa.

2010-luku

30. marraskuuta 2010 alkaneen Finnairin matkustamohenkilökunnan lakon yhteydessä yhtiön toimitusjohtaja Mika Vehviläinen – vedoten lentoliikenteen kilpailutilanteeseen ja kulutasoon – katsoi, että työntekijöiden tulisi tinkiä työehdoistaan tai muuten työtä jouduttaisiin siirtämään halvan työvoiman maihin.

Keväällä 2011 yhtiössä tapahtui runsaasti johtajavaihdoksia. Nokian globaalista viestinnästä vastannut Arja Suominen siirtyi Finnairin palvelukseen kun Christer Haglund siirtyi Suomen Messujen toimitusjohtajaksi. Sijoittajasuhteiden johtaja Taneli Hassinen siirtyi SRV:n viestintä- ja markkinointijohtajaksi ja varatoimitusjohtaja Lasse Heinonen erosi Finnairin palveluksesta toukokuun puolivälissä 2011 ja siirtyi Tiedon talous- ja rahoitusjohtajaksi.

Laivasto

Finnairin Boeing 757-200 (OH-LBR) laskeutumassa Lanzarotelle.

Finnairin Airbus A319 Düsseldorfin kansainvälisellä lentokentällä.

Finnairin Airbus A330 Gran Canarian lentoasemalla

Nykyinen lentokonelaivasto (31. toukokuuta 2011)

Konetyyppi	Paikkaluku	Lukumäärä	joista omia	Tilauksia	Käyttötarkoitus
Airbus A319	105-123	11	7		Euroopan ja kotimaan liikenne
Airbus A320	111–159	12	6		Euroopan ja kotimaan liikenne
Airbus A321	136–196	6	4		Euroopan ja kotimaan liikenne
Airbus A321ER	noin 200	0	0	5	Tilausliikenne
Airbus A330-300 E	271	8	4		Mannertenvälinen liikenne
Airbus A340-300 E	269	7	5	2	Mannertenvälinen liikenne
Airbus A350-900XWB		0	0	11 (4 optiota)	Mannertenvälinen liikenne
Boeing 757-200	227	4	0		Tilaus- ja reittiliikenne (poistumassa laivastosta)
Embraer 170	76	5	1		Euroopan ja kotimaan liikenne
Embraer 190	100	12	7		Euroopan ja kotimaan liikenne
McDonnell Douglas MD-11F	0	1+1	1+1		Aasian rahtiliikenne (Finnair Cargo)

Koko laivaston keski-ikä on 7 vuotta.

Finnairilla on sitova tilaus 11 Airbus A350 koneen hankinnasta sekä viidestä A321ER koneesta. Uudet A350-koneet liittyvät Finnairin kaukoliikkenne laivastoon vuodesta 2013 alkaen, jolloin ne korvaavat ainakin osan A330/340-koneista. Airbus A321-koneet tulevat pääasiassa käyttöön Finnairin lomalennoille, jolloin ne korvaavat ikääntyneet Boeing 757-koneet. A321ER-koneita voidaan käyttää tarvittaessa myös reittikohteisiin Euroopassa. Ensimmäinen A321ER-kone toimitetaan vuonna 2013.

Tällä hetkellä Finnairilla on hankinnassa myös kaksi A340-konetta, joilla paikataan A350-koneiden viivästymisestä johtuvaa kalustovajetta. Koneet vuokrataan leasing-sopimuksella.

Neljä Finnairin Embraer 170 koneista on vuokrattuna. Kaksi koneista on käytössä Finncomm Airlinesilla sekä toiset kaksi Kenya Airwaysillä. Finnair on ilmoittanut myyvänsä ainakin osan vuokrattavina olevista koneista vuokrasuhteiden päätyttyä. Myös kaksi MD-11 -konetta on myyty yhdysvaltalaiselle leasing-yhtiölle. Koneet toimitetaan uudelle omistajalle alkuvuodesta 2011. Finnair on myynyt yhden Embraer 170 koneensa, ja se toimitetaan uudelle omistajalle maaliskuussa 2011.^lähde?

Kohteet

Finnair lentää säännöllisesti reittilentoja Aasiaan, Eurooppaan sekä Pohjois-Amerikaan. Kaikki Finnairin reittilennot operoidaan Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta. Osaa Finnairin myymistä lennoista lentää suomalainen Finncomm Airlines. Finnair lentää myös lomalentoja, joiden määrä vaihtelee vuodenajasta riippuen.

Finnairin pääkonttori

Finnairin pääkonttori.

Finnairin pääkonttori sijaitsee osoitteessa Tietotie 11 Helsinki-Vantaan lentoaseman alueella Vantaalla. Yritys muutti pääkonttorinsa Helsingin keskustasta sinne vuonna 1994. Yritys piti tupaantuliaiset 11. tammikuuta 1994.

Lähteet

• Finnair-konsernin historia Finnair Oyj. Viitattu 7.6.2007.
• Haapavaara, Heikki: Aika lentää. Finnair 75. Finnair Oyj, 1998. ISBN 951-98041-0-2.
• Hengi, B. I.: Airlines Worldwide. Leicester: Midland, 2000. ISBN 1-85780-103-2. (englanniksi)
• Hirvonen, Pauli: Selvä nousuun Caravelle. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1958.
• Virkkunen, A. T.: Lentämään! Lentoaapinen ilmailun harrastajille. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1943.
• Wegg, John: Finnair. The Art of Flying since 1923. Finnair Oy, 1983. ISBN 951-99450-3-2. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Viralliset sivut
• Finnair Oyj
• Northport Oy
• Finnairin turvallisuuden arviointi
• Aika lentää - kuvaraportissa Aeron ja Finnairin 85-vuotista historiaa (Tekniikka&Talous)

Oneworld-allianssiin kuuluvat lentoyhtiöt

American Airlines | British Airways | Cathay Pacific | Dragonair | Finnair | Iberia | Japan Airlines | LAN | Malév | Qantas | Royal Jordanian | S7 Airlines

Entiset jäsenet: Canadian Airlines | Aer Lingus

Eurooppalaisten lentoyhtiöiden yhteistyöjärjestön (AEA) jäsenet

Adria Airways • Aer Lingus • Air France • Air Malta • Austrian Airlines • bmi • British Airways • Brussels Airlines • Cargolux • Croatia Airlines • ČSA • Cyprus Airways • Finnair • Iberia Airlines • Icelandair • Jat Airways • KLM • LOT Polish Airlines • Malév Hungarian Airlines • Olympic Airlines • Scandinavian Airlines • Spanair • Swiss • TAP Portugal • TAROM • Turkish Airlines • Virgin Atlantic Airways