Finnair

Wikipedia

Finnair IATA AY ICAO FIN Kutsukoodi Finnair Perustettu 1.11.1923 Tunnuslause Illaksi kotiin, ulkomailla The fast airline between Europe and Asia tai Why fly any other way Solmukohdat Helsinki-Vantaa (HEL/EFHK) Kanta-asiakasohjelma Finnair Plus Allianssi oneworld Laivaston koko 69 (+ 25 tilausta) Kohteiden määrä 66, lomalentoja 60, yhteensä 126 Emoyhtiö Finnair Oyj Kotipaikka Helsinki, Suomi Avainhenkilöt Jukka Hienonen (31.1.2010 saakka) Mika Vehviläinen (1.2.2010 alkaen[1]) Kotisivu: www.finnair.fi

Finnair Oyj Yritysmuoto Julkinen osakeyhtiö Osake OMXH: FIA1S Markkina-arvo 626,6 milj. € (31.12.2008)[2] Perustettu 1923 Toimitusjohtaja Jukka Hienonen (31.1.2010 saakka) Mika Vehviläinen (1.2.2010 alkaen[3]) Kotipaikka Helsinki, Suomi Toimiala Ilmailu Liikevaihto 2 263 milj. € (2008).[2] Liikevoitto -52 milj. € (2008)[2] Henkilökuntaa 9 959 (2008 keskimäärin)[2] Tytäryhtiöt Amadeus Finland Oy, Matkatoimisto Oy Area, Oy Aurinkomatkat-Suntours Ltd Ab, Finnair Cargo Oy, Finnair Catering Oy, Finnair Facilities Management Oy, Finnair Aircraft Finance Oy, Finnair Travel Services Oy, Northport Oy, Suomen Matkatoimisto Oy Omistaja Suomen valtio 56 % Hallintarekisteröidyt 10 % Kotisivu www.finnairgroup.com

Finnair Oyj on suomalainen lentoyhtiö, joka harjoittaa reitti- ja lomalentoliikennettä kotimaassa ja ulkomailla. Yhtiö perustettiin 1. marraskuuta 1923 nimellä Aero O/Y. Finnair on yksi kolmesta maailman vanhimmasta edelleen toimivasta lentoyhtiöstä.

Finnair on julkinen osakeyhtiö, jonka osakekannasta Suomen valtio omistaa enemmistön.^[4] Yhtiö on näin ollen valtionyhtiö. Finnairin kotipaikka on Helsinki^[5][6] ja sen pääkonttori sijaitsee Vantaalla. Yhtiö on listattu Helsingin pörssiin 1989.

Finnair-konsernin toimialat ovat reitti- ja lomalentotoiminta, tekniset ja maapalvelut, catering-toiminta, matkatoimistoala sekä matkailualan tieto- ja varauspalvelut. Finnair-konsernin palveluksessa työskentelee noin 9 000 henkilöä, joista suurin osa Suomessa.

Finnairin tytäryhtiöitä ovat muun muassa Aurinkomatkat, Suomen Matkatoimisto ja maapalveluyhtiö Northport. Finnair hankki syksyllä 2003 omistukseensa ruotsalaisen Nordic Airlink -lentoyhtiön, josta se muokkasi FlyNordic-halpalentoyhtiön. Kesäkuussa 2007 Finnair myi FlyNordicin norjalaiselle Norwegian Air Shuttle -halpalentoyhtiölle. Kaupan seurauksena Finnairista tuli Norwegianin toiseksi suurin omistaja. FlyNordic lensi pääosin Finnairin laivastosta poistuneilla MD-80-koneilla.

Finnairilla on ollut historiansa aikana vain kaksi matkustajien kuolemiin johtanutta onnettomuutta, jotka tapahtuivat vuonna 1961 Koivulahdessa ja 1963 Maarianhaminassa yhtiön toimiessa nimellä Aero Oy.^selvennä?

Aero Oy:n matkustajalentokone Kaleva ammuttiin alas 1940. Onnettomuudessa kuoli yhdeksän ihmistä.

Sisällysluettelo 1 Omistus 2 Tilastoja ja tietoja 2.1 Pääjohtajat ja toimitusjohtajat 2.2 Hallitus 3 Historia 3.1 1920-luku 3.2 1930-luku 3.3 1940-luku 3.4 1950-luku 3.5 1960-luku 3.6 1970-luku 3.6.1 Oulun lentokonekaappaus 3.7 1980-luku 3.8 1990-luku 3.9 2000-luku 4 Laivasto 5 Kohteet 6 Lähteet 6.1 Viitteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Omistus

Suomen valtio omistaa Finnair Oyj:n osakkeista 55,8 %. Muut osakkeet jakautuvat vakuutusyhtiöiden, muiden yritysten sekä yksityisten kesken. Hallintarekisterissä osakkeista on 10,4 %.^[4] Osake on listattu Helsingin pörssissä.

Finnair on suurimmalta osin valtion omistuksessa, sillä Suomen kaltaiselle laajalle ja harvaan asutulle maalle toimivat lentoyhteydet ovat varsinkin talouselämän kannalta erittäin tärkeitä, ja ne on haluttu turvata valtio-omistuksella. Lisäksi valtio saa yhtiöstä osinkotuloja muiden osakkeenomistajien tapaan.

[muokkaa] Tilastoja ja tietoja

Vuonna 2008 Finnair kuljetti 8,3 miljoonaa matkustajaa.^[2] Tärkeimmät kotimaan reitit ovat Helsingistä Ouluun, Kuopioon, Vaasaan ja Rovaniemelle.

Finnairin laivastossa on runsaat 60 lentokonetta, joista vähän yli puolet on yhtiön omistamia ja vajaa puolet käyttöleasingsopimuksilla vuokrattuja. Kaukoliikenteessä käytetään viittä Airbus A340-300 -konetta, neljää Boeing MD-11 -konetta sekä kolmea uutta Airbus A330-300 -konetta. Euroopan- ja kotimaanliikenteessä käytetään Airbus A319-, A320- ja A321- sekä Embraer 170- ja Embraer 190 -koneita. Boeing 757-200 -koneita käytetään lähinnä tilaus- ja lomalentoihin.

Finnairin hallintoelimet ovat hallitus ja toimitusjohtaja. Finnair Oyj:n toimitusjohtajana ja konsernin pääjohtajana on toiminut tammikuusta 2006 lähtien Jukka Hienonen. Elokuussa 2009 Hienonen irtisanoutui Finnairin toimitusjohtajan paikalta mm. liikelentäjien palkkakiistojen takia, koska lentäjät eivät suostuneet tinkimään Hienosen mielestä "--ylimitoitetuista eduistaan ja sopeutumaan lentoyhtiöiden nykyisen kilpailutilanteen vaatimuksiin".^[7]

Hallituksen puheenjohtajana on vuodesta 2003 toiminut Christoffer Taxell.

[muokkaa] Pääjohtajat ja toimitusjohtajat

• 1923–1929 Bruno Lucander
• 1929–1945 Gunnar Ståhle
• 1946–1947 vt. pääjohtajat C. J. Ehrnrooth ja Uolevi Raade
• 1947–1960 Leonard Grandell
• 1960–1987 Gunnar Korhonen
• 1987–1998 Antti Potila
• 1999–2005 Keijo Suila, pääjohtaja
• 2006– 2009 Jukka Hienonen, toimitusjohtaja
• 2010 - Mika Vehviläinen

[muokkaa] Hallitus

Hallituksen puheenjohtajan ja jäsenet valitsee yhtiökokous vuodeksi kerrallaan.

Hallituksen kokoonpano ja palkkiot 27.3.2009 –

• Christoffer Taxell, puheenjohtaja vuodesta 2003
• Kari Jordan, varapuheenjohtaja vuodesta 2003
• Elina Björklund, jäsen vuodesta 2009
• Sigurdur Helgason, jäsen vuodesta 2007
• Satu Huber, jäsen vuodesta 2006
• Ursula Ranin, jäsen vuodesta 2006
• Veli Sundbäck, jäsen vuodesta 2004
• Pekka Timonen, jäsen vuodesta 2008

Palkkiot: puheenjohtaja 61 200 euroa/v, varapuheenjohtaja 32 400 euroa/v, jäsen 30 000 euroa/v, kokouspalkkio 600 euroa Suomessa asuvalle ja 1 200 euroa ulkomailla asuvalle.^[8]

[muokkaa] Historia

[muokkaa] 1920-luku

Bruno Lucander perustaa Suomen ensimmäisen lentoyhtiön.

Aero O/Y:n perustamiskirja allekirjoitettiin Helsingissä 12. syyskuuta 1923, ja yhtiökokouksessa saman vuoden marraskuun 1. päivänä päätettiin toiminnan aloittamisesta.^[9][10] Yhtiö merkittiin kaupparekisteriin 11. joulukuuta 1923,^[6] joskin joidenkin lähteiden mukaan tämä tapahtui jo 9. lokakuuta.^[9][10] Yhtiön osakkeista 50 % oli saksalaisen lentokonevalmistaja Junkersin hallussa.

Ensimmäinen lento starttasi kello 15.40 20. maaliskuuta 1924 Helsingistä Tallinnaan Junkers F-13 -lentokoneella.^{[11][12][13][10]} A. T. Virkkusen mukaan ensimmäinen lento olisi kuitenkin lennetty 11. helmikuuta 1924^[14] Koneet olivat vesilentokoneita, jotka lähtivät Katajanokalta. Talvella koneet lensivät merijäältä suksivarustuksessa. Lentoliikenne suuntautui vain Tallinnaan ja Tukholmaan yhteistoiminnassa ruotsalaisen Aerotransport-yhtiön (ABA) kanssa.^[15]

[muokkaa] 1930-luku

Vuonna 1936 valmistuivat Helsingin Malmin ja Turun kansainväliset lentokentät, jotka olivat Suomen siviililentoliikenteen ensimmäiset maakentät. Aero osti kaksi de Havilland Dragon Rapide -konetta, jotka saivat nimet "Salama" ja "Lappi". Niillä aloitettiin kotimaanliikenne vuonna 1937 reiteillä Helsinki–Viipuri ja Helsinki–Tampere. Viipurin reitti piteni vuonna 1938 Imatralle. Pohjoiseen suuntautunut reitti piteni vuonna 1938 Vaasaan, 1939 Kemiin ja 1940 Petsamoon. Kotimaan liikenne toimi vain kesäisin. Yhtiö siirtyi suurempien Junkers-koneiden käyttöön 1930-luvulla, jolloin sillä oli käytössä Ju-52-koneet "Sampo", "Kaleva" ja "Karjala". 1938 Aero avasi reitin Berliiniin. Puolalainen LOT-yhtiö mahdollisti liikenteen Helsingistä Varsovaan. Vuoden 1939 alussa Aero tilasi kaksi nelimoottorista Focke-Wulf Fw 200 Condor -matkustajakonetta, joita ei kuitenkaan koskaan saatu käyttöön.

[muokkaa] 1940-luku

Talvisodan aikana Helsingissä oli liian vaarallista siviilikoneille, ja Aeron tilapäiset ulkomaanreitit suuntautuivat Vaasasta Sundsvallin kautta Tukholmaan. Talvisodan päätyttyä lennot Helsingistä jatkuivat. Välirauhan aikana 14. kesäkuuta 1940 kaksi neuvostoliittolaista Tupolev SB-2 -pommikonetta ampui alas Aeron Junkers Ju52-3/mge -lentokoneen (OH-ALL Kaleva) Suomenlahden yllä Tallinnan lähellä. 1941 yhtiö osti kaksi Douglas DC-2 -konetta, jotka saivat nimet "Sisu" ja "Voima".

Jatkosodan aikana Aero lensi muun muassa Tallinnaan, Tukholmaan ja Berliiniin. Moskovan välirauhansopimus keskeytti lentoliikenteen 21. syyskuuta 1944, ja liikennöinnin osittainen jatkaminen mahdollistui vasta keväällä 1945. Helsinki–Malmin lentoasema oli kuitenkin liittoutuneiden valvontakomission käytössä, ja Aeron toiminnot siirrettiinkin Hyvinkään lentokentälle.^[16] Sodan jälkeen Aero hankki Yhdysvaltain ilmavoimilta käyttöönsä Douglas C-47 (DC-3) -koneita, joiden avulla avattiin jälleen liikenne Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Vuonna 1946 Aeron osake-enemmistö siirtyi Suomen valtiolle. Loput 30 prosenttia osakkeista jakoivat yksityiset osakkeenomistajat, jotka olivat lähinnä yrityksiä.

[muokkaa] 1950-luku

Helsinki-Vantaan lentoaseman, silloisen Helsingin lentoaseman, valmistuttua vuonna 1952 siitä tuli Aeron kotikenttä. Vuonna 1953 otettiin käyttöön Finnair yhtiön markkinointinimenä, ja Yhdysvaltain armeijalta perityt Dakotat korvattiin Convair 340- ja 440 -koneilla. Aero sai käyttöönsä uuden lentokonehallin Seutulassa marraskuussa 1955. Halliin, jonka pituus oli 150 metriä, leveys 50 metriä ja ovien korkeus 10,5 metriä, mahtui 12 Convair Metropolitan -konetta. Vanhan puisen kolmen koneen hallin sai käyttöönsä Veljekset Karhumäki -yhtiö.^[17] Vuonna 1956 Aero avasi reitin Moskovaan, ja jo seuraavana vuonna lisäsi valikoimaan Frankfurtin, Kölnin, Baselin ja Geneven.

[muokkaa] 1960-luku

Vuonna 1960 Aero siirtyi suihkukonekauteen, kun se otti käyttöön ensimmäisen Sud SE-210 Caravelle -koneensa. 3. tammikuuta 1961 tapahtui ensimmäinen Aero Oy:n kuolonuhreja vaatinut lento-onnettomuus, kun DC-3 (OH-LCC) syöksyi maahan Koivulahdessa. Tapausta tutkineen lautakunnan raportin mukaan onnettomuuden todennäköisin syy oli ohjausvirhe, johon myötävaikutti ohjaajan ja perämiehen onnettomuutta edeltävänä iltana ja yönä nauttimat alkoholijuomat sekä valvominen.^[18] Toinen kuolonuhreja vaatinut lento-onnettomuus tapahtui 8. marraskuuta 1963: Aeron DC-3 (OH-LCA) syöksyi maahan Maarianhaminassa. Onnettomuuden syntyyn vaikuttivat muun muassa huono näkyvyys ja viallinen korkeusmittari.^[19] Vuonna 1963 perustettiin konserniin kuuluva matkanjärjestäjäyhtiö Aurinkomatkat, ja samoihin aikoihin Aero otti haltuunsa myös vaikeuksiin joutuneen Veljekset Karhumäen lentotoiminnan. Vuonna 1964 perustettiin Finnairin ilmailuopisto, ja vuonna 1968 virallistettiin aiemmin ainoastaan markkinointitarkoituksissa käytetty Finnair-nimi. Vuonna 1969 Finnair otti käyttöönsä ensimmäisen pitkän matkan suihkukoneensa, Douglas DC-8:n. Uutta konetyyppiä käytettiin pääasiassa lennoilla Yhdysvaltoihin, mutta niiden ohessa myös lähinnä Välimerelle lennetyillä charter-lennoilla.

[muokkaa] 1970-luku

Vuonna 1975 Finnair otti käyttöön ensimmäisen laajarunkoisen lentokoneensa McDonnell Douglas DC-10-30:n. Tokion lisäksi konetyyppiä käytettiin erityisesti New Yorkiin ja Yhdysvaltain länsirannikolle suuntautuneilla reiteillä. Finnairin ensimmäinen, Caravellet korvaamaan tarkoitettu, DC-9-51-kone OH-LYN saapui Suomeen 27. tammikuuta 1976.

[muokkaa] Oulun lentokonekaappaus

Pääartikkeli: Oulun lentokonekaappaus

Vuonna 1978 liikemies Aarno Lamminparras kaappasi 30. syyskuuta Finnairin matkustajakoneen matkalla Helsingistä Ouluun. Oulussa kaappaaja pakotti koneen palamaan takaisin Helsinkiin, jossa hän vapautti suurimman osan panttivangeista. Seuraavaksi kone lensi jälleen Ouluun, jossa vaaditut lunnasrahat toimitettiin kaappaajalle. Sitten kone lensi takaisin Helsinkiin, jossa loput matkustajat vapautettiin. Lamminparras pakotti koneen lentämään Amsterdamiin, jossa tankattiin. Sieltä kone palasi Helsinkiin ja edelleen Ouluun. Siellä kaappaaja poistui lentokoneesta ja lupasi antautua 2. lokakuuta viranomaisille. Epäillessään miehen antautumislupausta poliisi päätti suorittaa äkkirynnäkön miehen asuntoon 1. lokakuuta, ja hän antautui välittömästi. Kaappausdraamassa ei loukkaantunut kukaan.

[muokkaa] 1980-luku

1980-luvun alussa Finnair otti käyttöönsä ensimmäiset MD-80-sarjan koneensa. Vuonna 1983 yhtiö aloitti välilaskuttomat Helsinki–Tokio-lennot DC-10-30ER-koneella. Samalla siitä tuli maailman ensimmäinen lentoyhtiö, joka lensi ilman välilaskua Länsi-Euroopasta Japaniin. Helsinki–Tokio oli pitkään maailman pisin DC-10:llä lennetty reitti. Vuonna 1988 Finnair aloitti lennot Helsinki–Peking-reitillä, jolloin Finnairista tuli ensimmäinen länsieurooppalainen suoraan Euroopasta Kiinaan lentänyt lentoyhtiö.

[muokkaa] 1990-luku

Finnairin 1990-luku alkoi uuden konetyypin siivittämänä laajarunkoisen McDonnell Douglas MD-11 -mallin astuttua yhtiön laivastoon joulukuussa 1990. 1990-luvun alun taloudellinen lama vähensi lentomatkustusta huomattavasti, mikä aiheutti Finnairille taloudellisia vaikeuksia. Tytäryhtiöt Karair ja Finnaviation fuusioitiin Finnair-emoyhtiöön syksyllä 1996. Yhtiön viralliseksi nimeksi tuli 25. syyskuuta 1997 Finnair Oyj. Samassa yhteydessä Finnair otti käyttöön uuden ulkoasun koneilleen uuden Boeing 757 -tyypin myötä. Vuonna 1999 Finnair liittyi Oneworld-allianssiin ja aloitti merkittävän kalustouudistuksen korvaten DC-9-varianttejaan Airbus A320 -sarjan malleilla.

[muokkaa] 2000-luku

Vuonna 2001 Finnair kierrätti alkuperäisen nimensä perustamalla Viroon Aero Airlines -nimisen lentoyhtiön. Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen kaikkiin Finnairin koneisiin asennettiin murtautumaton ohjaamo. Vuonna 2004 Finnair osti Ruotsissa toimivan Nordic Airlink -nimisen pienen lentoyhtiön, joka muutettiin FlyNordic-nimiseksi halpalentokonseptilla toimivaksi reittilentoyhtiöksi pääpaikkanaan Arlandan lentoasema Tukholmassa. Vuoden 2006 maaliskuussa Finnair ilmoitti lopettavansa niin sanottujen äkkilähtö-lentojen myynnin. Äkkilähdöt olivat lentoja, jotka yhtiö myi edullisesti muutamaa vuorokautta ennen lähtöpäivää täyttääkseen lentojen kaikki paikat. Viikoittain vaihtuneet ja tiistaisin myyntiin tulleet lähdöt olivat aikanaan Finnairin suosituin verkkopalvelu, joka oli käytössä kuusi vuotta. Vuoden 2007 huhtikuussa Finnair ilmoitti myyvänsä ruotsalaisen tytäryhtiönsä FlyNordicin norjalaiselle halpalentoyhtiölle Norwegian Air Shuttlelle (Norwegian.no). Vastineeksi Finnair sai noin 5 % Norwegianin osakkeista ja oikeuden ostaa noin 5 % lisää Norwegianin osakkeita. AEA:n tekemän tutkimukseen mukaan Finnair oli vuonna 2007 Euroopan viidenneksi tarkin lentoyhtiö Turkish Airlinesin kanssa 83,6 %:lla. Aikataulujaan paremmin pitivät (paremmuusjärjestyksessä) ČSA - Czech Airlines, Brussels Airlines, Malév - Hungarian Airlines ja Austrian Airlines. Vaikka Finnairin lennoista vain 16,4 % oli myöhässä vuonna 2007, huoltohenkilöstön muutosten takia vuoden 2008 tarkkuusmittarit eivät välttämättä tule näyttämään Finnairin osalta yhtä hyvää tulosta. Vuonna 2008 Finnairin tytäryhtiö Aero Airlines AS lopetti toimintansa.

[muokkaa] Laivasto

Nykyinen lentokonelaivasto (4. kesäkuuta 2009)^[20][21][22]

Konetyyppi	Paikkaluku	Lukumäärä	joista omia	Tilauksia	Käyttötarkoitus
Airbus A319	123	11	7		Euroopan ja kotimaan liikenne
Airbus A320	125–159	12	6		Euroopan ja kotimaan liikenne
Airbus A321	178–181	6	4		Euroopan ja kotimaan liikenne
Airbus A330-300 E	271	4	4	4	Mannertenvälinen liikenne
Airbus A340-300 E	269	4	4		Mannertenvälinen liikenne
Airbus A340-300	295	1	1		Mannertenvälinen liikenne
Airbus A350-900XWB		0	0	11	Mannertenvälinen liikenne
Boeing MD-11	282	4	1		Mannertenvälinen liikenne
Boeing 757-200	227	7	0		Tilaus- ja reittiliikenne
Embraer 170	76	10	6		Euroopan ja kotimaan liikenne
Embraer 190	100	10	6		Euroopan ja kotimaan liikenne

* Finnair on tilannut yhteensä 12 Embraer-konetta, minkä lisäksi sillä on optio kahdeksaan koneeseen. Joulukuussa 2005 tilausta muutettiin siten, että kaksi tilausta ja neljä optiota vaihdettiin Embraer 190 -malleiksi. Embraer 190 -koneet toimitetaan vuoden 2006 lopussa ja vuoden 2007 aikana.^[23]

Koko laivaston keski-ikä oli vuonna 2007 5,9 vuotta.^[24]

Finnair ilmoitti 7. joulukuuta 2005 tilanneensa 12 uutta Airbus-laajarunkokonetta, mikä oli yhtiön historian mittavin laivastouudistus. Koneista yhdeksän kappaletta tulee olemaan A350-900- ja kolme A340-300E-tyyppisiä. Lisäksi neljään A350-koneeseen on tilausvaraus. Kaupalliseen liikenteeseen niiden olisi tarkoitus tulla vuosina 2007–2013. Uusilla koneilla korvataan nykyiset MD-11-koneet.^[25]

Lisäksi Finnair vastaanotti 12. kesäkuuta 2006 yhden käytetyn Airbus A340-300 -koneen Virgin Atlanticilta. Kone aloitti varsinaisen kaupallisen liikenteen Aasian reiteillä heinäkuun alussa, mutta sillä lennettiin jo kesäkuussa muutamia kotimaanlentoja henkilökunnan kouluttamista varten.^[26]

McDonnell Douglas MD-80 -koneiden 23-vuotinen historia Finnairin väreissä päättyi 3. heinäkuuta 2006. 35 vuoden mittainen DC-9/MD-80-aikakausi sai päätöksensä viimeisen kahden MD-80-koneen jäädessä eläkkeelle. Osa entisistä Finnairin MD-80-koneista lentää edelleen Finnairin aikaisemmin omistamassa ruotsalaisessa FlyNordicissa.^[27]

Finnair ilmoitti 8. maaliskuuta 2007 nopeuttavansa kaukoliikenteen kaluston uudistusta. Finnair ilmoitti hankkivansa jo tilattujen A340-koneiden lisäksi kuusi Airbus-laajarunkokonetta vuosina 2009–2010. Lisäksi käytettävissä on joulukuussa 2005 tehdyt neljä tilausvarausta. Uusi sopimus mahdollistaa valinnan joko A340- tai A330-mallien välillä. Lisäksi A350-koneita tilattiin vielä kaksi lisää, jolloin A350XWB-koneiden enimmäismäärä tulee olemaan 15.^[28]

Näillä tilauksilla Finnairin kaukoliikennelaivasto tulee käsittämään 11 A330/A340- ja 11 A350XWB-konetta, minkä lisäksi molemmista konetyypeistä on neljä tilausvarausta. Finnair ei ole ilmoittanut, tuleeko se käyttämään A330/A340- ja A350XWB-koneita samanaikaisesti vai poistuvatko A330/A340-koneet A350XWB-koneiden saavuttua. Finnairin kaukoliikennelaivasto pystyisi olemaan teoriassa näillä hankinnoilla ja tilausvarauksilla yhteensä 30 konetta.

Puolustusministeriö on esittänyt, että Finnair hankkisi myös Airbus A330MRTT -laajarunkokoneita, joita valtionhallinto voisi vuokrata joukkojenkuljetuksiin ja mahdollisiin evakuointeihin kriisitilanteissa.^[29] Finnair on suhtautunut kriittisesti ehdotukseen vedoten liiketaloudellisiin seikkoihin^[30][31]

Finnair ilmoitti 15. toukokuuta 2007 myyneensä omistamansa kaksi MD-11-konetta venäläiselle Aeroflotille. Toimitukset ovat vuosina 2008 ja 2009. Kaupan jälkeen Finnairilla on viisi leasing-sopimuksella olevaa MD-11-konetta, joiden vuokra-aika päättyy 2009 ja 2010.^[32]

Finnair ilmoitti 1. kesäkuuta 2007 vastaanottaneensa ensimmäisen uuden Airbus A340-300E -koneensa, mikä lisäsi A340-koneiden kokonaismäärän kahteen. Ensimmäisen kaupallisen lentonsa kone teki seuraavana päivänä Tokioon.^[22] Kesän 2007 aikana Finnair otti käyttöön myös kolmannen A340-koneen.

Finnair ilmoitti 17. syyskuuta 2007 hyödyntävänsä mahdollisuuden vaihtaa alkuperäisen tilauksen nelimoottorisesta A340-tyypistä kaksimoottoriseen A330-malliin. Finnairilla on nyt vahvistetut tilaukset seitsemään A330-300E-mallin koneeseen sekä kolme tilausvarausta. Finnairin laivasto kasvaa vielä kahdella Airbus A340-300E -koneella viiteen. Eli yhteensä Finnairilla on 12 varmaa tilausta A340-300E/A330-300E-koneista sekä kolme tilausvarausta.

Finnair ilmoitti 4. helmikuuta 2008 vahvistavansa yhden jäljellä olevasta kolmesta Airbus A330-300E -tilausvarauksesta sitovaksi tilaukseksi. Lentokone toimitetaan vuonna 2010. Finnairilla on nyt vahvistetut tilaukset kahdeksaan A330-300E-mallin koneeseen sekä kaksi tilausvarausta.

Finnair Lomalennot ilmoitti 22. helmikuuta 2008 vuokranneensa englantilaiselta lomalentoyhtiö XL Airways UK Ltd:ltä uuden, marraskuussa 2008 toimitettavan Airbus 330-200 -laajarunkokoneen miehistöineen Finnairin lomalentojen käyttöön talvikaudeksi 2008-2009. Koneella on tarkoitus operoida Thaimaan-lentoja Helsingistä Phuketiin. Lennot lennetään välilaskuttomina kuusi kertaa viikossa marraskuusta 2008 alkaen. Myöhemmin syksyllä XL Airways UK meni konkursiin ja tilalle hankittiin vastaava kone espanjalaiselta Air Europalta.

Vuonna 2006 saksalainen aikakauslehti Aero International nimesi Finnairin maailman toiseksi turvallisimmaksi lentoyhtiöksi heti australialaisen lentoyhtiön Qantasin jälkeen. Kolmantena listalla oli aasialainen Cathay Pacific. Kaikki kolme lentoyhtiötä ovat Oneworld-allianssin jäseniä.

[muokkaa] Kohteet

Pääartikkeli: Luettelo Finnairin kohteista

[muokkaa] Lähteet

• Finnair-konsernin historia Finnair Oyj. Viitattu 7.6.2007.
• Haapavaara, Heikki: Aika lentää. Finnair 75. Finnair Oyj, 1998. ISBN 951-98041-0-2.
• Hengi, B. I.: Airlines Worldwide. Leicester: Midland, 2000. ISBN 1-85780-103-2. (englanniksi)
• Hirvonen, Pauli: Selvä nousuun Caravelle. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1958.
• Virkkunen, A. T.: Lentämään! Lentoaapinen ilmailun harrastajille. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1943.
• Wegg, John: Finnair. The Art of Flying since 1923. Finnair Oy, 1983. ISBN 951-99450-3-2. (englanniksi)

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Viralliset sivut
• Finnair Oyj
• Northport Oy
• Finnairin turvallisuuden arviointi
• Aika lentää - kuvaraportissa Aeron ja Finnairin 85-vuotista historiaa (Tekniikka&Talous)